1,4-dikloori-2-nitrobentseeni
1,4-dikloori-2-nitrobentseeni eli 2,5-dikloorinitrobentseeni (C6H3Cl2NO2) on orgaaninen yhdiste ja bentseenin kloorattu ja nitrattu johdannainen. Yhdistettä käytetään väriaineiden valmistukseen.
| 1,4-dikloori-2-nitrobentseeni | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C1=CC(=C(C=C1Cl)[N+](=O)[O-])Cl[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C6H3Cl2NO2 |
| Moolimassa | 191,994 g/mol |
| Sulamispiste | 56 °C[2] |
| Kiehumispiste | 267 °C[2] |
| Tiheys | 1,669 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 0,084095 g/l[3] |
Ominaisuudet
muokkaa1,4-dikloori-2-nitrobentseeni on huoneenlämpötilassa vaaleankeltaista kiteistä ainetta. Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee kuumaan etanoliin, dietyylieetteriin, bentseeniin ja kloorattuihin liuottimiin. 1,4-dikloori-2-nitrobentseenin 1-asemassa sijaitseva klooriatomi on orto-asemassa nitroryhmään nähden ja voi tämän vuoksi korvautua nukleofiilisellaa aromaattisella substituutiolla muilla nukleofiileilla kuten hydroksidi-ionilla tai ammoniakilla.[4][5][6]
Valmistus ja käyttö
muokkaa1,4-dikloori-2-nitrobentseeniä valmistetaan nitraamalla p-Diklooribentseeniä väkevien typpi- ja rikkihappojen seoksella 35–65 °C:n lämpötilassa.[5][4][6]
1,4-dikloori-2-nitrobentseeniä käytetään pääasiassa atsovärien ja niiden valmistuksessa käytetävien aminojohdannaisten valmistamiseen[4][5]. Sitä käytetään antibakteeristen aineiden, kuten triklosaanin ja lääkkeiden kuten klotsapiinin ja domperidonin valmistamiseen[6].
Lähteet
muokkaa- ↑ 2,5-Dichloronitrobenzene – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 20.1.2015.
- ↑ a b c Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 119. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ 1,4-dichloro-2-nitrobenzene:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 10.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Markus Dugal: Nitrobenzene and Nitrotoluenes, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 20.1.2015
- ↑ a b c Gerald Booth: Nitro Compounds, Aromatic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 20.1.2015
- ↑ a b c Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 353. (2nd Edition) Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X (englanniksi)