7. hetki oli suomalainen VipVisionin tuottama ajankohtaisohjelma, jota esitettiin Kolmoskanavalla vuosien 19881991 aikana. Ohjelmaa esitettiin sunnuntai-iltaisin niin sanottuun prime time -aikaan. Ohjelmia tehtiin yhteensä 70. Vakiolähetysten lisäksi esitettiin myös ylimääräisiä ohjelmia.[1]

7. hetki
Ohjelman tunnusteema.
Ohjelman tunnusteema.
Tyyli ajankohtaisohjelma
Kestoaika noin 30 minuuttia
Pääosissa Lenita Airisto
Tapani Ruokanen
Jörn Donner
Alkuperämaa  Suomi
Verkko Kolmoskanava
Esitetty 1988 – 1991
Jaksoja 70 (vakiolähetysten lisäksi erikoisohjelmia)
Tuotanto
Ohjaaja(t) Jarmo Porola
Tuotantoyhtiö(t) VipVision

Ohjelman naisjuontajana toimi koko ajan Lenita Airisto, miesjuontajana ensin Seppo Heikki Salonen, sitten Tapani Ruokanen, Jörn Donner ja Jarmo Virmavirta. Ohjelmassa käsiteltyjä aiheita olivat muun muassa Berliinin muurin murtuminen, Persianlahden sota, Neuvostoliiton romahtaminen ja Baltian maiden itsenäistyminen sekä Suomen 1990-luvun alun lama. Jokaisessa ohjelmassa oli mukana vieraita, joiden kanssa toimittajat keskustelivat.[2][1]

Seitsemännen hetken aiheet olivat asiapitoisia mutta käsittely viihteellistä. Ohjelma muistutti talk show’ta ja juontajat enemmän keskustelijoita kuin toimittajia. Heitä oli aina kaksi, samoin kuin vieraita. Lenita Airiston rooli oli hänen maineensa mukaisesti olla miesjuontajaa provosoivampi ja eläväisempi. Ohjelmakonseptissa oli samankaltaista juontajakeskeisyyttä ja suoran lähetyksen sähköä kuin Kolmoskanavan Timo T. A. Mikkosen tähdittämässä arki-iltapäivien makasiinissa Tänään, tässä ja nyt[2]

Ohjelmien osia on nähtävillä Lenita Airiston internetsivuilla.[1]

Parodia

muokkaa

Lapinlahden Linnut ovat tehneet ohjelmasta parodisen sketsin, joka esitettiin heidän sketsisarjassaan Maailman kahdeksan ihmettä. Markku Toikka esittää sketsissä toimittaja Ruokasta ja muut yhtyeen jäsenet ovat pukeutuneet Lenita Airistoiksi, jotka hokevat lausahdusta "Kyllä suomalainen mies haisee".

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Web-TV Lenita Airisto Lenita Airiston kotisivut. Arkistoitu 27.2.2015. Viitattu 7.9.2009.
  2. a b Hellman, Heikki: Koko illan ilo? Kolmoskanava ja television kaupallistuminen Suomessa, s. 223–224. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 978-952-222-339-5

Aiheesta muualla

muokkaa