Aimo Ajo

suomalainen poliitikko

Aimo Olavi Ajo (12. kesäkuuta 1932 Lavansaari8. lokakuuta 2005) oli suomalainen pastori ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1972–1991.[1]

Aimo Ajo
Kansanedustaja
22.1.1972–21.3.1991
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Lappi
Henkilötiedot
Syntynyt12. kesäkuuta 1932
Lavansaari
Kuollut8. lokakuuta 1905 (73 vuotta)
Ammatti pastori, toiminnanjohtaja

Elämä

muokkaa

Aimo Ajon vanhemmat olivat Mäntsälässä syntynyt merivartija Lauri Elias Ajo (1908-1939) ja Laina Maria Ryöppönen (1902-1963).[1][2] Hänen isänsä palveli Lavansaaren merivartioasemalla ja sai surmansa talvisodan ensimmäisenä päivänä. Ajo evakuoitiin saarelta äitinsä ja kuukauden ikäisen pikkusiskonsa kanssa lokakuussa 1939 juuri ennen sodan alkua.[3]

Ajo kirjoitti ylioppilaaksi Kallion yhteiskoulusta 1953 ja valmistui metsänhoitajaksi Helsingin yliopistosta 1956. Suoritettuaan teologian kandidaatin tutkinnon hänet vihittiin papiksi 1962. Ajo toimi apupappina Malmin seurakunnassa 1962–1964 ja Rovalan Setlementin toiminnanjohtajana Rovaniemellä 1964–1995. Vuonna 1986 hän sai rovastin arvonimen.[1]

Ajo valittiin eduskuntaan vuonna 1972. Hän oli presidentin valitsijamiehenä vuosien 1978, 1982 ja 1988 presidentinvaaleissa. Ajo oli myös Rovaniemen kaupunginvaltuuston jäsen.[1]

Aimo Ajon puoliso oli Leila Hänninen, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1956. Heillä oli kaksi lasta.[4] Heidän poikansa on pappi ja psykoterapeutti Martti Ajo.[5]

Teokset

muokkaa
  • Jätkä ja pappi : synodaalikirjoitus Oulun hiippakunnan pappeinkokoukseen 1973. Oulu: Oulun hiippakunta, 1973. ISBN 951-95043-0-3

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d Aimo Ajo Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 17.9.2007.
  2. Lauri Elias Ajo Sotasampo. Viitattu 3.2.2025.
  3. Piispa, Arja: Hukkareissu. Suomen Kuvalehti, 2002, nro 36, s. 46. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 3.2.2025.
  4. Kuka kukin on 1978 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 36. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04755-8 Projekt Runeberg.
  5. Karhu, Emilia: Väitös: Pappi joka oppi rakastamaan punakaartilaisia ja uskoi kaikkien pelastuvan 17.10.2017. Kotimaa. Viitattu 3.2.2025.