Alagoasinhokko
Alagoasinhokko (Mitu mitu) on hokkoihin kuuluva kanalintu, jonka alkuperäistä elinympäristöä olivat alankometsät Brasilian alankometsät. Nykyisin lajista tunnetaan enää vain vankeudessa eläviä yksilöitä.
| Alagoasinhokko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: |
Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: |
Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: |
Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: |
Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: |
Linnut Aves |
| Lahko: |
Kanalinnut Galliformes |
| Heimo: |
Hokot Cracidae |
| Suku: |
Hokot Mitu |
| Laji: | mitu |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mitu mitu |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaKooltaan alagoasinhokko on suurikokoinen ja kasvaa noin 83–89 cm pitkäksi. Laji on päästään rinnastaan, niskastaan,siivistään ja pyrstöstä violettiin vivahtavan musta. Alaperä ja pyrstön kärki ovat punaruskeat. Nokka on suurikokoinen ja punainen. Myös jalat ovat väriltään punaiset. Alagoasinhokon silmien iiris on punaruskea ja korvien kohdalla on paljas harmahtava hyöhenetön laikku.[2]
Levinneisyys ja elintavat
muokkaaAlagoasinhokon alkuperäistä elinympäristöä olivat kosteat alankometsät Bahian, Alagoasin ja Pernambucon osavaltioissa Brasilian koillisosassa. Lajin ravintoa ovat laipikoiden (Phyllanthus) ja eugenioiden (Eugenia) sukujen kasvien hedelmät. Vankeudessa alagoasinhikkonaaras munii 2–3 munaa. Lintu on hävinnyt luonnosta sen elinympäristöjen huvettua sokeriruokoviljelmien alta. Viimeiset varmat luonnovaraisista yksilöistä ovat 1970-luvulta ja 1980-luvun lopusta on muutama epävarma havainto. Vankeudessa elävien alagoasinhokkojen määräksi arvioidaan noin 130 yksilöä, joista osa on risteymiä kyhmyhokon (Mitu tuberosum) kanssa.[1][2]