Artikla 58
Artikla 58 oli Venäjän SFNT:n rikoslakiin vuonna 1927 lisätty luku, joka sisälsi valtioon kohdistuvat vastavallankumoukselliset rikokset.[1] Se käsitti 14 pykälää, jotka sisälsivät muun muassa maanpetoksen (58-1), aseellisen kapinan (58-2), vakoilun (58-6), terrorismin (58-8), sabotaasin (58-9) sekä neuvostovastaisen agitaation ja propagandan (58-10).[2]

Artikla 58 oli taannehtiva ja mahdollisti tuomitsemisen myös Venäjän keisarikunnan aikaisista tapahtumista.[1] Myös muiden neuvostotasavaltojen rikoslaeissa oli vastaavia artikloita.
Aleksandr Solženitsynin mukaan Gulagin työleireille tuomituista noin puolet oli saanut tuomionsa artikla 58:n perusteella.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Laine, Matti: GULAGin rikosoikeutta 14.12.2009. Haaste. Arkistoitu 14.5.2021. Viitattu 15.5.2021.
- ↑ Õispuu, Leo: ”Appendix 1. Article 58 of the Penal Code of the RSFSR”, Political arrests in Estonia : 1940-1988, s. 329–331. Tallinn: Eesti Represseeritute Registri Büroo, 1996. ISBN 998-59096-0-7 Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)