Carlo Rossi
Carlo di Giovanni Rossi (ven. Карл Ива́нович Ро́сси, Karl Ivanovitš Rossi; 29. joulukuuta 1775 Napoli[1] – 18. huhtikuuta (J: 6. huhtikuuta) 1849 Pietari) oli italialaissyntyinen venäläinen arkkitehti. Hänet tunnetaan suuria rakennuskokonaisuuksia luoneena kaupunkisuunnittelijana sekä yhtenä venäläisen empiretyylin kehittäjistä.[2]
Carlo Rossi | |
---|---|
![]() Carlo Rossin muotokuva 1820-luvulta. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 29. joulukuuta 1775 Napoli, Napolin kuningaskunta |
Kuollut | 18. huhtikuuta 1849 (73 vuotta) Pietari, Venäjä |
Ammatti | arkkitehti |
Vanhemmat |
Gertruda Rossi ja Charles Le Picq |



Suku ja koulutus
muokkaaCarlo Rossi oli Pietariin vuonna 1785 muuttaneen saksalaissyntyisen balettitanssijattaren Gertruda Rossin poika. Hänen isäpuolensa oli ranskalainen balettimestari Charles Le Picq.[1] Carlo kävi saksalaisen Pietarin ja Paavalin seurakunnan koulua[3] ja työskenteli vuodesta 1796 lähtien arkkitehti Vincenzo Brennan apulaisena. Vuosina 1802–1803 hän opiskeli Italiassa.[3]
Ura Venäjällä
muokkaaPalattuaan Venäjälle Rossi nimitettiin Pietarin lasi- ja posliinitehtaiden taiteilijaksi ja vuonna 1806 keisarilliseksi hoviarkkitehdiksi. Vuodesta 1809 hän työskenteli Moskovassa, sisusti uudelleen Katariina II:n matkapalatsin Tverissä ja suunnitteli rakennuksia maaseutukaupunkeihin.[4]
Vuonna 1815 Rossi palasi Pietariin, jossa hänet seuraavana vuonna nimitettiin yhdeksi rakennus- ja vesitöiden komitean pääarkkitehdeista.[2] Hän on suunnitellut kaupunkiin useita merkittäviä rakennuskokonaisuuksia, joille on ominaista korostettu juhlallisuus ja ilmeikkyys, runsas pylväiden käyttö sekä allegoriset veistosryhmät.[5] Mistulansaarella sijaitsevan Jelaginin palatsin (1818–1822) jälkeen Rossi suunnitteli Mikaelin palatsin (1818–1822, nykyinen Venäläisen taiteen museo) ja siihen liittyvän Taideaukion kokonaisuuden.[2]
Vuosina 1819–1829 hänen suunnitelmiensa mukaan rakennettiin Palatsiaukiolle avautuva Pääesikunnan rakennus. Arkkitehdin huippusaavutus on vuosina 1816–1834 toteutettu Aleksandrinski-teatterin kokonaisuus, johon kuuluvat teatteria ympäröivä Ostrovskin aukio, Lomonosovin aukio ja niitä yhdistävä Arkkitehti Rossin katu pylväsriveineen. Rossin viimeisen monumentaaliluomuksen muodostavat Senaatinaukion kokonaisuuteen kuuluvat Senaatin ja synodin rakennukset (1829–1834).[2]
Arkkitehdin muita töitä ovat Pavlovskin palatsin kirjasto (1822–1824), Nikolain portti valurauta-aitoineen (1826), Jurjevin luostarin kellotapuli Novgorodissa (1838–1841) sekä vuoden 1812 isänmaallisen sodan sankareiden galleria Talvipalatsissa (1826, Vasili Stasovin jälleenrakentama palatsin tulipalon jälkeen).[2]
Rossi erosi arkkitehdin virastaan vuonna 1832 riitauduttuaan Nikolai I:n lähipiirin kanssa.[4] Hänet on haudattu Aleksanteri Nevskin luostarin 1700-luvun hautausmaalle.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Ovsjannikov, Juri: Velikije zodtšije Sankt-Peterburga, s. 379. Sankt-Peterburg: Iskusstvo-SPB, 1996. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Eräissä lähteissä syntymäpaikaksi mainitaan Pietari tai Venetsia.
- ↑ a b c d e Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 22, s. 210. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1975.
- ↑ a b Ovsjannikov, Juri: Velikije zodtšije Sankt-Peterburga, s. 381. Sankt-Peterburg: Iskusstvo-SPB, 1996. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- ↑ a b Entsiklopedija ”Krugosvet” krugosvet.ru. Viitattu 12.11.2010. (venäjäksi)
- ↑ a b Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 548. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1
Kirjallisuutta
muokkaa- Grimm, G.G. Ansambli Rossi. Ploštšad iskusstv i ploštšad Ostrovskogo. Moskva-Leningrad: Iskusstvo, 1946.
- Piljavski, V.I. Zodtši Rossi. Moskva-Leningrad: GIAiG, 1951.
- Rossi, Karl Ivanovitš (1775–1849). Katalog arhitekturnyh tšertežei i projektov predmetov prikladnogo iskusstva. Leningrad, 1975.
- Šuiski, V.K. Karlo Rossi. Sankt-Peterburg: Stroiizdat, 2001.
- Taranovskaja, M.Z. Karl Rossi. Arhitektor. Gradostroitel. Hudožnik. Leningrad: Stroiizdat, 1980.
- Veinert, N. Rossi. Moskva-Leningrad: Iskusstvo, 1939.
Aiheesta muualla
muokkaa- Carlo Rossi Pietari-tietosanakirjassa (venäjäksi)
- Carlo Rossi Pietarin kaupunginhallinnon sivustolla (venäjäksi)