Claire Aho
Claire Anita Aho (oik. Brofeldt;[1] 2. marraskuuta 1925 Helsinki – 29. marraskuuta 2015 Tukholma[2]) oli suomalainen valokuvaaja ja suomalaisen värivalokuvauksen uranuurtaja.[3][4]
Claire Aho oli Juhani Ahon ja taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin pojan Heikki Ahon tytär. Hänen äitinsä oli Heikki Ahon puoliso, syntyjään liettualainen tanssija Dinah Selkina. Hänen poikansa Jussi Brofelt on pitänyt yllä Ahon suvun perintöä järjestelmällä näyttelyitä isoisänsä elämäntyöstä.[5][6] Hän opiskeli Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa sanomalehtitutkintoa varten[7]
Aho aloitti uransa 1940-luvulla. Hän oppi ammatin isänsä ja setänsä omistamassa elokuvavalmistamossa Aho & Soldanissa. Hän työskenteli lehti-, mainos- ja elokuvaajana.[3] Hän oli kuvaamassa Helsingin olympialaisia,[7] ja työskennellessään 1952–1962[8] Warner Pathé Newsille hän tunkeutui luvatta Porkkalan vuokra-alueelle, kun Neuvostoliitto palautti sen Suomelle. Hän kuvasi muotikuvia useille naistenlehdille, muun muassa Eevaan ja Hopeapeiliin. Hänen Carita Järvisestä ottamiaan kuvia on ulkomaisissa museoissa.[7]
Työt valokuvaajana loppuivat 1960-luvulla, kun alan tyyli muuttui. Aho piti jonkin aikaa Galleria Beckania[7] mutta muutti vuonna 1974 Tukholmaan ja työskenteli muun muassa Ruotsinsuomalainen-lehteen, Nordiska museetille ja Hufvudstadsbladetin uutiskuvien toimittajana.[6]
Vuonna 2010 Ahon kuvia oli esillä Helsinki 1968 -näyttelyssä Helsingissä Virka-galleriassa ja sen verkkosivulla. Kuvissa Aho kertoo helsinkiläisten arjesta, ja ne olivat nähtävinä ensi kertaa vuoden 1968 jälkeen. Kuvista ilmestyi myös kirja. Toukokuussa 2011 Ahon kuvia oli esillä Helsingin Taidehallissa.[9] Lontoon The Photographers’ Galleryssä oli Ahon näyttely nimellä Studio Works huhtikuusta heinäkuuhun 2013. Näyttelyssä oli Ahon valokuvia 1950-luvulta 1970-luvulle.[10]
Vuonna 2014 Aholle myönnettiin taiteilijaeläke.[11] Heinäkuussa 2014 ilmestyi toimittaja-kirjailija Eino Leinon kirjoittama ja Gummeruksen kustantama teos Aho & Soldan: Helsinki 1950-luvun väreissä.[12] Aho menehtyi tulipalossa kotonaan Tukholmassa marraskuussa 2015.[4]
Peter von Bagh on ohjannut Ahon suvusta dokumenttielokuvan Lastuja – taiteilijasuvun vuosisata.[13]
Lähteet
muokkaa
- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 13.12.2015, s. C 29.
- ↑ Frilander, Aino: Valokuvaajalegenda Claire Aho on kuollut Helsingin Sanomat. 30.11.2015. Viitattu 18.11.2023.
- ↑ a b Himberg, Petra: Valokuvataiteilija Claire Aho Elävä arkisto. 6.3.2009. Yle. Viitattu 19.10.2015.
- ↑ a b Valokuvauksen suomalainen uranuurtaja Claire Aho on kuollut. Yle Uutiset 30.11.2015.
- ↑ Haapavaara, Heikki: Suomi-kuvan pioneerit (Artikkeli julkaistu alun perin Kauppalehti Optiossa 2011: 8, s. 34–41.) Aho & Soldan.
- ↑ a b Lappalainen, Marja-Liisa: Claire Ahon kuvissa hengittää Helsingin historia Ilta-Sanomat. 9.6.2010. Arkistoitu 8.10.2015. Viitattu 18.11.2023.
- ↑ a b c d Pere, Eeva-Liisa: ”Menin joka paikkaan enkä kysellyt lupia.” Helsingin Sanomat, 16.10.2015, s. C 1. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Claire Ahon CV.
- ↑ Heinänen, Kaisa: Helsingin henki hurmasi jo vuonna 1968. Helsingin Sanomat 4.6.2010, s. C 4.
- ↑ Claire Aho: Studio Works The Photographers’ Gallery. Arkistoitu 18.9.2015. Viitattu 19.10.2015. (englanniksi)
- ↑ He saivat taiteilijaeläkkeet Ilta-Sanomat. 30.6.2014. Viitattu 18.11.2023.
- ↑ Aho & Soldan: Helsinki 1950-luvun väreissä Gummerus. Viitattu 30.11.2015. (suomeksi)
- ↑ Esite: Lastuja, taiteilijasuvun vuosisata. Aho & Soldan -sivusto. Viitattu 19.10.2015.
Kirjallisuutta
muokkaa- Aho, Claire – Westö, Kjell: Helsinki 1968. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36276-1
- Leino, Eino: Aho & Soldan: Helsinki 1950-luvun väreissä — Helsingfors i 1950-talets färger — Helsinki in 1950’s colours. Helsinki: Gummerus, 2014. ISBN 978-951-20-9527-8
- Salo, Merja – Salokorpi, Sinikka: Claire Aho: Makupaloja. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36281-5
Aiheesta muualla
muokkaa- Valokuvataiteilija Claire Aholle taiteilijasuku oli ihana perintö. Yle Elävä arkisto.
- Claire Ahon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa. (Arkistoitu – Internet Archive)