Eija Tolpo

Eija Tolpo (s. 10. joulukuuta 1948 Sääminki, os. Makkonen, ent. Saavalainen ) on suomalainen ooppera- ja TV-ohjaaja, esiintymisvalmentaja ja pedagogi.

Eija Tolpo
Tolpo kuvattuna 1990-luvulla. Kotiarkisto.
Henkilötiedot
Syntynyt	10. joulukuuta 1948 (ikä 76) Sääminki
Ammatti	oopperaohjaaja, Tv-ohjaaja, laulunopettaja, esiintymisvalmentaja
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jo nuorena Tolpo aloitti lausuntaopinnot Savonlinnassa Iida Pappinen-Renvikin (1900-1965) johdolla. Klassisessa laulussa häntä opettivat Savonlinnan Musiikkiopistolla Aila Itäkylä ja Jorma Savolainen.

TV-ohjaaja ja valmentaja

1970-luvun alussa Tolpo toimi Tampereella ohjaajana Yleisradion TV 2:n lasten ja nuorten ohjelmissa kuten Satuposti ja Minikino. Vuosina 1980-1992 Tolpo toimi Yleisradion Ammattiopistossa vakituisena TV-esiintymisen ja henkilöohjauksen vastaavana opettajana. Tehtäviin kuului esiintyvien toimittajien, TV-uutisten ankkureiden ja juontajien valmennus. Samaan aikaan hän toimi puhe- ja TV-esiintymisen tuntiopettajana myös Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella. Hän on antanut TV-esiintymisen valmennusta myös Virossa (Estonia TV) ja kahdenkymmenen vuoden ajan SVT:ssä (Sverige’s TV).

Opetus- ja valmennustöiden ohella Eija Tolpo toteutti lukuisia ohjauksia YLE TV2:lle ja TV1:lle, kuten TV 2:n Lähimmäiset- ja Päätoimittaja-sarjat. Ruotsinkieliselle TV:lle (FST) hän ohjasi monia keskusteluohjelmia. Vuonna 1989 hän ohjasi USAn presidentin vaalikampanjasta tunnin ohjelman Presidentin tekijät. Vuosina 1996 - 2011 Eija Tolpo toimi MTV 3:n vaaliohjelmien dramaturgina ja esiintyvien toimittajien valmentajana.

Valmennustyö on pohjautunut tiedotusopin, draaman ja puheviestinnän opintoihin Suomen Puheopistossa sekä Tampereen ja Helsingin yliopistoissa ja hän on saanut Yleisradiossa laajan monikameraohjauskoulutuksen. Tolpo on lisäksi täydentänyt draamaopintojaan Los Angelesissa, ABC:n TV-yhtiössä.

Ooppera - ura laulajien parissa

Eija Tolpo opiskeli oopperaohjausta Wienin Hochschule für Musik und Darstellende Kunst'issa vuosina 1990-92. Hänen Wienin opintojaan tukivat Koura (1987), AVEK (1988,1989,1990) ja Suomen Kulttuurirahasto (1992). Oopperaohjauksen opintojen jälkeen Tolpo toimi oopperaharjoittelijana Wienin Valtionoopperassa sekä Tukholman Kuninkaallisessa Oopperassa, apulaisohjaajana Kölnin Oopperatalossa sekä Schwetzingenin ja Savonlinnan Oopperajuhlilla.

Vuonna 1995 valmistui Eija Tolpon ohjaama TV-ooppera Hund; oopperan teemana on Venäjän mafian tulo Suomeen. Se tuotettiin Yleisradion Ruotsinkielisen TV:n (FST) johtaja Joan Harmsin aikana. Sen on säveltänyt Ralf Gothóni ja libebretistinä on Thomas Wulff. Baritoni Tom Krause (1934-2013) oli pääroolissa. Hund oli tyylillisesti realistiskerronnallinen. Hundin TV-kuvaajana toimi sittemmin professoriksi nimetty Antero Takala. Yhteistyö Takalan kanssa on vaikuttanut Tolpon visuaaliseen ohjaukselliseen näkemykseen voimakkaasti.

Vuonna 1996 Tolpo ohjasi Franz Schubertin (1797-1828) Winterreisen TV-teoksena. Myös siinä TV-kuvaajana toimi Antero Takala ja kuvaukset toteutettiin Pohjois-Norjassa. Teoksen pääroolissa on Tom Krause ja hänen pianistinaan toimii Eero Heinonen. Tässä ohjauksessa ilmenee hyvin Tolpon suuntaus visuaaliseen ja sisällölliseen pelkistykseen, joka tyylinä vahvistuu edelleen myöhemmissä ohjauksissa. Eero Heinosen tulkitsema Schubertin musiikki ja Wilhelm Müllerin runot kannattelevat TV-teos Winterreisen dramaturgiaa. Visuaalinen ja draamallinen yksinkertaisuus muodostavat sillan Krausen laulun moniulotteisuudelle ja sisäiselle voimalle.

Vuonna 1996 Tolpo ohjasi Joensuun laulujuhlille oopperan Sudenmorsian. Se on Pohjolan Puccinin, Tauno Pylkkäsen (1918-1980) säveltämä Aino Kallaksen (1878-1956) tekstiin. Kallaksen romaani Sudenmorsian ilmestyi vuonna 1928; se sijoittuu 1600-luvun Hiidenmaalle ja kertoo metsänvartijan vaimosta Aalosta, joka muuttuu ihmissudeksi Metsän Hengen vaikutuksesta. Teos on kirjoitettu Kallakselle ominaisella arkaaisella, vanhahtavalla ja balladimaisella tyylillä. Ohjauksellisesti oli haastavaa luoda intensiivinen myyttismaaginen luonnonkutsu naiselle; keskiyön täydenkuun noitamainen suden hetki, joka vetää metsänvartijan vaimon Aalon alkukantaisella voimalla, kerta toisensa jälkeen, vastaanpanemattomasti, sudenmorsiammeksi.

Tolpo on ohjannut myös klassisia oopperoita kuten Georges Bizetin (1838-1875) Carmenin ja Wolfgang Amadeus Mozartin (1756-1791) Cosi fan tutten Savonlinnan Musiikkiakatemialle. Giuseppe Verdin (1813-1901) Rigoletton Tolpo ohjasi Turun Musiikkiteatterille (2000). Rigolettoa edelsi Turussa Tolpon oopperaohjaus Ovela kettu (1999). Säveltäjä Leos Janàcekin (1854-1928) Ovela kettu on poikkeuksellinen ooppera; se koostuu yksittäisistä kohtauksista eikä niinkään jäntevästi vaiheittain etenevästä draamasta.Kohtauksissa pohditaan sadun keinoin ihmisten ja eläinten suhdetta; alitajuisilla kentillä ihminen ja luonto kohtaavat ja voivat olla ’yhtä’, kyse on kahlitun ihmiselämän ja vapaan luonnon vuorovaikutuksesta. Mikä on jokapäiväisten tapahtumien tasolla erillistä, yhdistyy kokonaisuudeksi alitajunnan syvärakenteissa.

Britten ja arkkityyppinen ohjaus

Vuonna 2006 Eija Tolpo ohjasi Benjamin Brittenin (1913-1976) oopperan Kuovijoki Naantalin Musiikkijuhlille. Kyseessä on Brittenin kirkkoparaabeli; kolmen kirkko-oopperan sarjasta ensimmäinen ja se toteutettiin Naantalin kirkossa. Brittenin Kuovijoessa yhdistyvät klassinen japanilainen musiikki, temppeleissä soinut rituaalimusiikki ja eurooppalainen gregoriaaninen laulu, länsimaisen taidemusiikin hengessä.

Brittenin musiikissa älyllinen ja tunteellinen puoli nivoutuvat toisiinsa mielenkiintoisella tavalla. Kuovijoessa ei ole sijaa perinteisiille subjektiivisille tulkitsemistavoille ja siinä on vaikutteita japanilaisesta 1300-luvun No-teatterista. Se edellyttää pelkistettyjen, arkkityyppisten eleiden ja liikkeiden etsimistä; mukana ei ole jokapäiväisyyttä eikä yksityiskohtien runsautta. Kaiken sen karsiminen on osa ohjauksellista yhteistyötä laulajien kanssa kohti alkuperäistä olemusta, joka on riippumaton sen esittäjien persoonallisuudesta. Tolpon ohjaamana Kuovijoki on tyylitään syväpelkistys, jonka lähtökohtana on säveltäjä Brittenin tarkat ohjeet; tunnin mittaisen teoksen partituurissa on yhteensä 392 näyttämöllistä esitysohjetta.

Kuovijoessa jokea ylittävän Lautturin hahmo symboloi arkkityyppisen universaalisti ihmiskunnan jakamia merkityksiä ’joen ylittämisestä tuonpuoleiseen’. Kuovijoki kuitenkin kuuluu No-teatterissa kategoriaan ’hullun naisen näytelmä’. Muita No-arkkityyppejä ovat jumalnäytelmät, soturinäytelmät, lopetus- eli paholaisnäytelmät. Niissä kaikissa on tietyt perinteiset roolihahmot, kuten tarinan sankari, sankarin kaveri, tarinan ’pahis’ ja kuorolaiset sekä avustaja.

Vuonna 2009 Eija Tolpo ohjasi Naantalin musiikkijuhlien 30-vuotisjuhlille Brittenin kirkko-oopperoiden sarjasta viimeisen eli Tuhlaajapojan. Raamatulliseen kertomukseen perustuvan oopperan on suomentanut Jussi Törnwall. Tuhlaajapoika kertoo perheen ’mustasta lampaasta’, joka irrottautuu omille teilleen ja tuhlaa kaiken. Lopuksi hän kuitenkin palaa rakastavan isän luo ja vastaanottaa anteeksiannon armon. Brittenin kirkkoparaabelin päätösosa ammentaa vaikutteita keskiaikaisesta mysteerinäytelmästä ja japanilaisesta no-näytelmästä; se on syntynyt Rembrandtin maalauksen Tuhlaajapojan Paluu innoittamana. Nimirooleissa olivat Ville Salonen ja Petri Backström, tenori, Jussi Lehtipuu, baritoni, sekä Jussi Merikanto, bassobaritoni. Kapellimestarina toimi Jari Hiekkapelto.

Oopperaohjaajana Eija Tolpo kehitti dramaturgista henkilöohjausta ja siirtyi uransa aikana realistisesta ohjaustyylistä pelkistettyyn, arkkityyppiseen suuntaan. Myös yhteistyö lavastaja Teppo Järvisen kanssa on vaikuttanut Tolpolle ominaisen pelkistetyn ohjaustyylin kehittymiseen.

Arkkityyppinen ohjaus perustuu esiintyjien alitajuisen jaetun kollektiivisen kentän tunnistamiseen, esiin nostamiseen, aktivoimiseen ja esitykselliseen hiontaan. Eija Tolpo nosti ohjaustyössään päälähestymistavakseen tunnistaa ja nostaa esiin arkkityyppiset ihmisyydessä, ihmisen luontosuhteessa sekä yhteiskunnassa vaikuttavat syvärakenteet. Arkkityyppinen pelkistetty ohjaus voi parhaimmillaan siirtää myös yleisön mielen alitajuisen tunteelliseen ja älylliseen maailmaan, kollektiivisesti jaettuun kokemukseen.

Opettajana ja kouluttajana

Vuosina 2010-2011 Eija Tolpo ohjasi Detmoldin musiikkikorkeakoulun ja Savonlinnan Musiikkiakatemian oopperakoulutuksellisena yhteistyönä Domenico Cimarosan (1749-1801) koomisen oopperan Salainen avioliitto. Ooppera tarjoaa koulutusproduktiona monipuolisesti rooleja eri äänialueille. Se esitettiin Savonlinnassa, Detmoldissa ja Vaasassa.

Vuodesta 2000 alkaen Eija Tolpo on ollut Savonlinnan kansainvälisen Musiikkiakatemian taiteellisen toimikunnan jäsen vastuualueenaan oopperakoulutus.

Vuodesta 2007 alkaen Eija Tolpo on toiminut vuosittain oopperalaulajien roolityön ja esiintymisen opettajana ja ohjaajana kansainvälisillä mestarikursseilla mm. Saksassa (Detmold’in musiikkikorkeakoulu), Egyptissä (Kairon ooppera), Turkissa (Ankaran ja Izmir’in oopperataloissa) sekä Azerbaidzanissa (Bakun musiikkikorkeakoulu).

Vuonna 2008 Eija Tolpo sai oopperoiden ohjauksista, lavaohjauksista, sekä ohjauksen opetustyöstä Pro Musica tunnustuspalkinnon.

Eija Tolpo on toiminut useiden kansainvälisten laulukilpailujen tuomariston jäsenenä, viimeksi helmikuussa 2022 ja 2023 Turkin Izmirissä.

Muu ohjaus- ja valmennustyö

Eija Tolpo on 1980-luvulta näihin päiviin asti valmentanut suomalaisia poliitikkoja, talouselämän ylintä johtoa ja muita yhteiskunnallisia vaikuttajia vaativiin esiintymistilanteisiin sekä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Valmennus on perustunut Tolpon media- ja TV-työssä hankkimaan kokemukseen esiintymisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen vaatimuksista sekä oopperaohjauksessa kehitettyyn kykyyn tunnistaa henkilöiden persoonalliset kehittymismahdollisuudet.

Lähteet

• Jung, C.G.: The Architypes and the Collective Unconscious. Routledge, 2014.