Filippa (kuningatar)
Tämä artikkeli kertoo Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningattaresta. Lancasterin Filippa kertoo Portugalin kuningattaresta.
| Filippa Englantilainen | |
|---|---|
 Filippa Englantilainen kuvattuna lasimaalauksessa, joka on hänen hautansa yllä olevassa ikkunassa Vadstenan luostarikirkossa. Reinhold Callmander 1890-luku | |
| Tanskan kuningatar | |
| Valtakausi | 26. lokakuuta 1406 – 5. tammikuuta 1430 |
| Kruunajaiset | 26. lokakuuta 1406 Lundin tuomiokirkko |
| Edeltäjä | Helvig Slesvigiläinen |
| Seuraaja | Dorotea Brandenburgilainen |
| Norjan kuningatar | |
| Valtakausi | 26. lokakuuta 1406 – 5. tammikuuta 1430 |
| Kruunajaiset | 26. lokakuuta 1406 Lundin tuomiokirkko |
| Edeltäjä | Margareeta I Valdemarintytär |
| Seuraaja | Dorotea Brandenburgilainen |
| Ruotsin kuningatar | |
| Valtakausi | 26. lokakuuta 1406 – 5. tammikuuta 1430 |
| Kruunajaiset | 26. lokakuuta 1406 Lundin tuomiokirkko |
| Edeltäjä | Katariina Kaarlentytär |
| Seuraaja | Rikardis Schweriniläinen |
| Syntynyt |
Philippa of Lancaster 1. / 4. kesäkuuta 1394 Peterborough'n linna, Peterborough, Englannin kuningaskunta |
| Kuollut |
5. tammikuuta 1430 Vadstenan luostari |
| Hautapaikka | Vadstenan luostarikirkko |
| Puoliso | Eerik XIII Pommerilainen |
| Suku | Lancaster |
| Isä | Henrik IV |
| Äiti | Mary de Bohun |
| Uskonto | roomalaiskatolisuus |
Filippa Englantilainen (engl. Philippa of Lancaster, ruots. Filippa av England) ; (n. 1393 tai 1./4. kesäkuuta 1394 Peterborough Castle, Peterborough, Cambridgeshire, Englannin kuningaskunta – 5. tammikuuta 1430 Vadstenan luostari, Ruotsi) oli englantilainen prinsessa, josta tuli Eerik XIII Pommerilaisen puolisona Tanskan, Ruotsin ja Norjan kuningatar.[1][2]
Suku
muokkaaHänen vanhempansa olivat Englannin kuningas Henrik IV, tuolloin Derbyn jaarli Henry ja tämän ensimmäinen puoliso[2] Mary de Bohun (n. 1369–1394). Philipan äiti kuoli pian tyttären syntymän jälkeen lapsivuoteeseen eli synnytyksen jälkeiseen infektioon.[3] Isästä tuli Englannin ensimmäinen Lancaster-sukuinen kuningas vuonna 1399. Hänellä oli kuusi sisarusta, joista hän oli nuorin. Heistä vanhimmasta veljestä tuli kuningas Henrik V. Philippa varttui Berkhamstedin ja Windsorin linnassa.[2]
Päästyään kuninkaaksi Henrik halusi vahvistaa asemaansa kuninkaana syrjäytettyään Rikhard II:n, ja etsi liittoutumisia muihin kuningashuoneisiin. Hän naitti vanhimman 10-vuotiaan tyttärensä Blanchen Pfalz-kreivi Ludwig III:n kanssa vuonna 1402.[2] Lähetettyään omia miehiään Pohjoismaihin tutkimaan valtion oikeudellisia ehtoja Kalmarin unionissa, Henrik ehdotti vuonna 1401 valtionhoitaja Margareetalle, että hänen nuorempi tyttärensä Philippa naisi valtaistuimen perillinen Eerikin ja että hänen poikansa kruununprinssi Henry menisi naimisiin Eerikin sisaren Katariina Pommerilaisen kanssa. Margareetta kiinnostui ajatuksesta ja lähetti Lundin arkkipiispa Peder Lykken (Bille) Englantiin neuvottelemaan asiasta.[2]
Englannin valtuuskunta vaati avioliiton ehdoiksi, että jos Eerikin ja Philippan avioliitto jäisi lapsettomaksi, kruununprinssi Henryn ja Katariina Pommerilaisen mahdollinen lapsi valittaisiin valtaistuimen perilliseksi ja että Kalmarin unioni olisi osa Englannin kanssa tehtyä liittoumaa, Ranskaa kohtaan suunnattuna. Näitä ehtoja Eerikin holhooja ja isoäiti Margareeta I ei kuitenkaan hyväksynyt ja avioliittoa lykättiin.[4] Vuonna 1404 kuuden miehen saattue tuli hakemaan 10-vuotiasta morsianta Norjaan, missä hänen piti tavata Eerik. Huonon merisään vuoksi Pohjanmerellä Philippa ei kuitenkaan matkustanut Norjaan vaan matkaa lykättiin.[5]
Vuonna 1405 Englantiin saapui suurlähetystö, joka koostui kahdesta lähettilästä kustakin kolmesta pohjoismaisesta kuningaskunnasta ja Philippan ja Eerikin avioliitto julkistettiin. Philippa avioitui 11-vuotiaana 26. marraskuuta 1405 Eerikin kanssa välittäjän avulla Westminster Abbeyssä, valtaneuvos Ture Bengtsson Bielke toimi sulhasen sijaisena. Filippa julistettiin virallisesti 8. joulukuuta 1405 Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningattareksi Pohjoismaiden suurlähettiläiden läsnäollessa.[2][3]
Filippa matkusti King's Lynnistä Englannista 11. elokuuta 1406 englantilaisten aatelisten seurueen kanssa ja saapui Helsingborgiin syyskuussa, missä hänet ottivat vastaan Eerik ja kuningatar Margareeta.[2]
Avioliitto
muokkaa
Eerik Pommerilainen ja 12-vuotias Filippa vihittiin 26. lokakuuta 1406 Lundin tuomiokirkossa, toisten tietojen mukaan Lundin arkkipiispanlinnassa.[2] Seuraavana päivänä Filippa kruunattiin kuningattareksi. Filippa on ensimmäinen dokumentoitu prinsessa historiassa, joka käytti valkoista hääpukua kuninkaallisen hääseremonian aikana: aluspuvun päällä oli valkoinen silkkiviitta, joka oli reunustettu harmaalla oravalla ja kärpännahalla.[6] Hääjuhlallisuudet kestivät marraskuuhun asti, jonka aikana useita miehiä kuten Sven Sture, Gotskalk Bengtsson (Ulv) och Nils Svensson (Sparre av Eliinge) lyötiin ritareiksi ja järjestettiin turnajaisia. Filippan myötäjäiset vastaanottivat virallisesti hovin kamariherra ja papit kolmesta valtakunnasta. Filippa sai leskentiloja kaikista kolmesta valtakunnassa: Närkestä ja Örebrosta Ruotsissa; Fyniltä, Odensesta ja Nasbyhovedista Tanskassa sekä Romerikesta Norjassa.[2]
Säilyneiden englanninkielisten kirjanpitorekisterien ansiosta on tarkkoja tietoja siitä,[3] mitkä ihmiset ja esineet kuuluivat Filippan hääseurueeseen Englannista Tanskaan, kuin mitä on hovin elämästä ja omaisuudesta, jonka hän sitten sai myöhemmin elämänsä aikana Pohjoismaissa. Avioliittosopimuksen mukaan myötäjäisrahasta luovuttiin, mutta Filippa toi mukanaan suuren määrän arvoesineitä, kuten kruunajaisvaunut, kolme arvokasta vuodetta, hopeaesineitä, täysin varusteltu yksityiskappeli, ranskalaisia kuvakudoksia ja pitkä rivi arvokkaita pukuja: näiden joukossa oli valkoinen silkkimekko, joka oli koristeltu kärpännahalla, vuorattu valkoisella oravannahalla, ja sekä koristeltu samettinauhoilla, jota hän käytti häissään.
Filippan seurueeseen kuului 204 henkilöä: Englannin lähettiläs John Paraunt, kuninkaan kamariherra Henry Norrey, Bathin piispa, Kate Waterton, hovinaiset lady de Bromwych ja lady Anne de Lyle sekä kahdeksan domicellia (hovin piikoja tai palvelijoita); Sir Henry Fitz-Hugh of Ravenswater, sir Henry le Scrope ja Richard Courtenay, jotka olivat hoitaneet jäljellä olevat neuvottelut ja myötäjäiset sekä hänen serkkunsa Richard Yorkin herttua. Lähes koko hänen seurueensa näyttää palanneen Englantiin melko pian häiden jälkeen, mutta jotkut viipyivät pidempään: viimeinen oli hovirouva Anne de Lyle, joka palasi Englantiin tammikuussa 1408. Filippan oma hovihenkilöstö tunnetaan vain hajanaisesti: hovimestari ritari herra Jacob Urne af Areskov, Magnus Bengtson "pappi ja vaimoni kuningattaren kappalainen" sekä hänen hovimestarinnansa Katarina Knutsdotter, Pyhän Birgitan tyttärentytär.
Kuningatar
muokkaa
Kuningatar Filippa ja kuningas Eerik asuivat Kalmarin linnassa Ruotsissa hovinsa kanssa avioliittonsa kolme ensimmäistä vuotta. Filippalle annettiin oma hovi, jota valvoi hänen hovirouvansa Katarina Knutsdotter (Bengt Algotssonin sukua), joka oli Pyhän Birgitan tyttären Märta Ulfsdotterin tytär, joka oli itse kuningatar Margareetan ylimmäinen hovirouva.[3]
Ennen kuningatar Margareetan kuolemaa vuonna 1412 Filippalla näyttää olleen merkityksetön rooli, mutta hänet mainitaan jossain vaiheessa Eerikin tai Margareetan läheisyydessä, mutta hänen merkityksensä kasvoi vähitellen Margareetan kuoleman jälkeen. Filippa asui enimmäkseen Ruotsissa. Perinteen mukaan pariskunta asui Kalmarin linnassa häiden jälkeen kolme vuotta, mutta tätä ei ole vahvistettu aikalaislähteissä. Vahvistamattomassa tiedossa mainitaan Filippa Margareetan Tukholman vierailulla vuonna 1408, ja tiedetään, että Eerik oli ainakin kerran muualla, joten on mahdollista, että pari asui ensimmäiset vuodet erillään Filippan nuoren iän vuoksi, mikä oli yleinen tapa tuolloin, jos morsian oli avioituessaan alle 14-vuotias eli niin sanotun suostumusiän alittava.
Tuohon aikaan oli tavallista, että kuningasperheellä ei ollut kiinteää asuinpaikkaa, vaan se matkusti jatkuvasti ympäriinsä ylläpitääkseen valtaansa valtakunnan eri osissa. Eerik ja Filippa matkustivat lähes jatkuvasti hovinsa kanssa kuninkaallisten, aatelis-, porvaris- ja piispantilojen välillä Tanskassa ja Ruotsissa. Siksi on usein vaikea määritellä, missä he kulloinkin olivat, mutta on selvää, että he asuivat usein eri paikoissa. Filippan ja Eerikin olinpaikoista koostuvat tiedot osoittavat, että he olivat olleet samassa paikassa vain kuusi kertaa vuosina 1406–1430. Heidän tukikohtansa näyttää olleen Kööpenhamina-Helsingborg, ja he yöpyivät usein Vordingborgin linnassa ja Kalundborgin linnassa Sjællandissa, tosin harvoin yhtä aikaan.
Tämän lisäksi heidän avioliitostaan ei ole paljoakaan tietoa: Eerik näyttää luottaneen Filippaan poliittisesti, joka suoritti tämän hänelle antamat tehtävät puolisonsa politiikan mukaisesti. Ei ole vahvistettu, aloittiko Eerik suhteensa jalkavaimonsa Cecilian kanssa ennen vai jälkeen Filippan kuoleman. Filippa ei näytä olleen kertaakaan raskaana ennen avioliiton viimeisiä vuosia, jolloin hänen kerrotaan kärsineen keskenmenosta.
Poliittinen toiminta
muokkaaFilippa osallistui aktiivisesti poliittisiin asioihin ja sai useaan otteeseen poliittisia tehtäviä Eerikiltä. Viimeistään syyskuussa 1416 Eerik nimitti serkkunsa Bogislav IX Pommerilaisen (1407/1410–1446) valtaistuimen perilliseksi, mikäli hän itse kuolisi lapsettomana. Hän määräsi Filippan valtionhoitajaksi ja valtaistuimen perijän holhoojaksi, mikäli Bogislav olisi vielä alaikäinen Eerikin kuollessa. Näihin järjestelyihin liittyen Filippan omistamat tilukset organisoitiin vuonna 1420 uudelleen: ne olivat alun perin olleet hajallaan kolmen valtakunnan alueella, mutta nyt ne koottiin viereisille alueille Ruotsissa, mikä antoi Filippalle mahdollisuuden hallitsijana hallita suoraan ruotsalaista aluetta Tanskan rinnalla: mm. Närke, Örebro, Arboga, Uppsala, Tukholma ja Västerås sekä Sjællanti sekä niihin kuuluvat linnat.[3] Nämä olivat alueita, jotka antoivat hänelle strategisen sotilaallisen kontrollin Ruotsissa ja Tanskassa sekä Ruotsin ja Suomen veronkeräysalueella. Filippa hyväksyi Bogislavin mahdollisen holhoojan ja Kalmarin unionin valtionhoitajan aseman. Tanskan valtaneuvosto hyväksyi tämän järjestelyn, mutta Ruotsin valtaneuvosto ei hyväksynyt.[2]
Filippa johti valtaneuvostoa Vadstenassa vuonna 1422, Tukholmassa vuonna 1425 ja Nyköpingissä vuonna 1426.[2] Eerikin Jerusalemin pyhiinvaelluksen aikana elokuu 1423 – toukokuu 1425 kuningatar Filippa johti hallintoa kaikkien kolmen valtakunnan sijaishallitsijana samanaikaisesti.[5] Hänen nimittämisensä valtionhoitajaksi ei ollut lainkaan itsestäänselvyys Pohjoismaissa, missä valtaneuvostot olivat voineet hallita kuninkaan poissaollessa. Tämä on osoitus Eerikin Filippaa kohtaan tuntemasta luottamuksesta. Hän oli tuolloin toiminut useaan otteeseen tosiasiallisena valtionhoitajana, mutta nyt hän suoritti samoja tehtäviä de jure, koska tällä kertaa Eerik ei ollut pelkästään toisessa Kalmarin unionin valtakunnassa, vaan oli poissa Pohjoismaitten alueelta.
Valtionhoitajana hän kutsui koolle Pohjoismaiden valtaneuvostot 2. syyskuuta 1424 Helsingborgissa tai Kööpenhaminassa, mikä johti rahapajasopimukseen 8. lokakuuta 1424, joka oli Kalmarin unionin ja Hansaliiton välinen rahaliitto (lakkautettiin vuonna 1426) ja jonka vain Lundissa lyötyjä hopearahoja kutsuttiin "kuningatar Filippan søslingeiksi" (kuusipenninkinen).[7] Filippa neuvotteli miehensä nimissä Ruotsin valtaneuvoston kanssa Ruotsin joukoista ennen sotaa Hansaliittoa vastaan vuosina 1426 ja 1427. Kun Hansan laivasto uhkasi Kööpenhaminaa vuonna 1428, hän oli paikalla nostattamassa puolustajien sotaintoa.[2]
Filippa on myös yksi harvoista ruotsalaisista keskiaikaisista kuningattarista, joka käytti kuninkaallista tuomiovaltaa, kun hän ratkaisi vuonna 1425 valtaneuvoston kanssa kiistan Selebon ja Åkerbon läänissä koskien papinpenninkiä, jota talonpojat eivät olleet maksaneet Strängnäsin papille niin kuin olisi pitänyt. Samoin hän oli yksi harvoista naisista, jotka ostivat huomattavia maaomaisuuksia.[3]
Vadstenan luostari
muokkaa
Filippa vieraili usein Vadstenan luostarissa.[1] Vadstena näyttää olleen hänen tukikohtansa Ruotsissa ja hän asui usein kuninkaallisessa kartanossa, joka oli Vadstenan luostarin vieressä vieraillessaan Ruotsissa. Ei tiedetä, milloin hän kävi luostarissa ensimmäisen kerran, mutta se saattoi olla jo vuonna 1407. Vuonna 1415 hänestä tuli Vadstenassa sisartoveri, soror ab extra. Hän oli erityisen sitoutunut Vadstenaan, mutta myös birgittalais-luostarijärjestöön yleensä. Hänen osallistumisestaan Syon Abbeyn birgittiläis-kaksoisluostarin perustamisprojektiin Englannissa on epäsuoria viittauksia. Hänen kerrotaan olleen osallisena tanskalaisen Maribon birgittiläisluostarin perustamisessa vuonna 1416. Hän oli kirjeenvaihdossa paavin kanssa Vadstenan asioista vuodesta 1419 lähtien, jolloin hän onnistui saamaan tämän muuttamaan suunnitelmiaan birgittiläisjärjestön kaksoisluostarien periaatteen kumoamiseksi. Vuonna 1426 hän vihki Pyhän Annan kuorin Vadstenan luostarikirkossa.[2]
.jpg)
Viimeiset vuodet
muokkaaHänen terveytensä oli huono viimeiset viisi vuotta. Filippa synnytti vuonna 1429 kuolleena syntyneen pojan, jonka jälkeen hän ei enää toipunut. Hän kuoli 35-vuotiaana Vadstenan luostarissa tammikuussa 1430, jonka luostarikirkkoon hänet on haudattu Kuningattaren eli Pyhän Annan kuoriin, jonka hän oli itse rakennuttanut.[2]
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Gottfrid Carlsson: Filippa Svenskt biografiskt lexikon. Viitattu 6.4.2018.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Filippa - Svenskt Biografiskt Lexikon sok.riksarkivet.se. Viitattu 19.2.2025.
- ↑ a b c d e f Cederbom, Charlotte: Filippa, drottning Svenskt kvinnobiografiskt lexikon. 3.2.2020. Viitattu 20.2.2025. (ruotsiksi)
- ↑ Philippa | lex.dk Dansk Kvindebiografisk Leksikon | Lex. 22.4.2023. Viitattu 20.2.2025. (tanskaksi)
- ↑ a b Terje Bratberg: Filippa Av England Norsk biografisk leksikon. 13.2.2009. Viitattu 6.4.2018.
- ↑ The History of Matrimony web.archive.org. 27.10.2018. Viitattu 19.2.2025.
- ↑ Heljeback, Mikael: Haltanalyser av danska mynt ca 1400-1448. Metallanalyser - av mynt. Numismatiska forskningsgruppen, Stockholm Numismatic Institute. Stockholms universitetet 2016. Ss. 2, 4.
