Fra Angelico
Fra Angelico, tunnettu myös nimellä Il Beato Fra Giovanni Angelico da Fiesole (1387 tai 1395 Vicchio – 1455 Rooma) oli tunnettu firenzeläinen varhaisrenessanssin ajan taidemaalari.[1] Giorgio Vasari kertoo hänen elämästään kirjassaan Taiteilijaelämänkertoja.




Elämänvaiheita
muokkaaKaksikymmenvuotiaana Fra Angelico liittyi Fiesolessa dominikaanisääntökuntaan.[2] Hänen maallikkoveljensä, syntymänimeltään Guido di Pietro oli ennen noviisiksi ryhtymistään opiskellut käsikirjoitusten kuvittajaksi yhdessä veljensä kanssa. Hän teki suuria kuvitustöitä luostarille, ja tilaustöitä Cosimo de’ Medicille. lähde?
Vuosina 1436–1445 Fra Angelico opiskeli teologiaa ja filosofiaa Cortonassa. Hän maalasi näinä vuosina sekä munkkina Fiesolessa ollessaan madonnankuvia, kuten Viimeinen tuomio, Neitsyt Marian kruunaus, Kristuksen itkeminen ja Ristiltä ottaminen.[2]
Fra Angelico vietti vuodet 1436–1445 Firenzessä. Taiteensuosijan ja tukijan Cosimo de’ Medicin tilauksesta hän maalasi San Marcon madonnan ja 33 Kristuksen elämästä kertovaa teosta. Fra Angelicon ansiota on, että San Marcon luostarista tuli huomattava kristillisen taiteen keskus.[2]
Paavin kutsumana Fra Angelico lähti vuonna 1445 Roomaan, missä hän työskenteli Vatikaanin palveluksessa tehden muun muassa freskon Profeettojen kuoro sekä Viimeinen tuomio. Hän oli vielä vähän aikaa Fiesolessa, mutta palasi sitten Roomaan, missä hän kuoli 1455.[2]
Vaikutteet ja tyyli
muokkaaFra Angelicon ennen vuotta 1436 syntyneissä teoksissa katsotaan olleen paljon vaikutteita Giottolta, mutta myöhemmät teokset kuuluvat varhaisrenessanssiin. Gotiikan aikana maalaukset sommiteltiin kolmiosaisiksi. Niissä oli keski- ja sivuosat. Hahmot erotettiin toisistaan ja etäisyysvaikutuksia ei kuvattu. Fra Angelicon työt kuvastavat tyylikaudesta riippumatta syvää rauhaa.[2]
Teoksia
muokkaa-
yksityiskohta teoksesta Ristiinnaulittu ja San Domenico (1437–1446)
-
Neitsyt Marian ilmestys
-
Neitsyt Maria, Kristus-lapsi ja pyhimykset (1437–1446)
-
yksityiskohta teoksesta Enkelin ilmoitus
-
yksityiskohta teoksesta Mare de Déu de la Humilitat , 1435
-
Apostoli Jaakob vapauttaa Hermogeneen n. 1426
-
Kristuksen hautaus, n. 1450
-
San Marcon alttaritaulu, 1438–1440
-
Kristus tuomitsee, 1447
-
Profeetat, 1447
-
Fresko, Cappella di San Brizio, 1447
-
Kuolleen Kristuksen surijat, 1436
-
Viimeinen tuomio, 1431
-
Marian ilmestys 1437–1446
-
Marian ilmestys, pyhä Dominicus, 1437–1446
Lähteet
muokkaa- Georg Popp (toim.): Hengen jättiläiset – Taiteilijoita, löytöretkeilijöitä, keksijöitä, tiedemiehiä, Kolumbus-kirjasto 2, WSOY 1960