Géza Lakatos
Géza Lakatos (30. huhtikuuta 1890 Budapest, Unkari – 21. toukokuuta 1967 Adelaide, Australia) oli unkarilainen kenraali, joka toimi Unkarin pääministerinä toisen maailmansodan aikana elokuusta lokakuuhun 1944.
Géza Lakatos | |
---|---|
![]() Géza Lakatos. |
|
Unkarin pääministeri | |
Edeltäjä | Döme Sztójay |
Seuraaja | Ferenc Szálasi |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 30. huhtikuuta 1890 Budapest, Unkarin kuningaskunta |
Kuollut | 21. toukokuuta 1967 (77 vuotta) Adelaide, Australia |
Ammatti | Sotilas, kenraalieversti |
Puoliso | Jano Lujza |
Lakatos oli Unkarin sotilasattašeana Prahassa 1928–1934. Toisessa maailmansodassa hän toimi elokuusta 1943 alkaen Unkarin toisen armeijan sekä huhti–toukokuussa 1944 lyhyesti ensimmäisen armeijan komentajana. Hänen sotilasarvonsa oli kenraalieversti.[1]

Lakatosista tuli pääministeri, kun saksalaismielinen Döme Sztójay syrjäytettiin valtionhoitaja Miklós Horthyn tuella 29. elokuuta 1944. Lakatos perusti sotilashallituksen[2], joka muun muassa määräsi pysäyttämään Sztójayn käynnistämät Unkarin juutalaisten kuljetukset Saksaan.[3] Lakatos aloitti rauhantunnustelut länsiliittoutuneiden ja lopulta myös Neuvostoliiton kanssa. Horthy julisti 15. lokakuuta Unkarin tehneen aselevon liittoutuneiden kanssa.[4] Saksalaiset kuitenkin vastasivat kiristämällä Horthyn antautumaan heille.[5] Tämän seurauksena äärioikeistolainen Nuoliristi-puolue suoritti 16. lokakuuta saksalaisten tukeman vallankaappauksen, ja perusti Unkariin nukkehallituksen, joka jatkoi sotaa.[6] Lakatos jäi saksalaisten vangiksi.[7]
Sodan jälkeen Lakatos asui Unkarissa, kunnes vuoden 1956 kansannousun aikana hän pääsi lähtemään maasta. Hän asettui Australiaan ja asui siellä loppuikänsä.[8]
Lähteet
muokkaa- Attilla Ótott Kovács: Die ungarischen Inhaber des Ritterkreuzes des Eisernen Kreuzes, s. 60–72. Scherzers Militaer-Verlag, 2006. ISBN 978-3-938845-02-8 (saksaksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Kovács 2006: s. 62-71.
- ↑ Eero Petäjäniemi: Hallituksen vaihdos tapahtunut Unkarissa - Sotilaat tärkeimmille paikoille. Helsingin Sanomat, 30.8.1944, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.12.2024.
- ↑ E. Garrison Walters: The Other Europe - Eastern Europe to 1945, s. 289. Dorset Press, 1988. ISBN 0-88029-463-9 (englanniksi)
- ↑ Unkari kansalaissodan partaalla - Horthyn hallitus hyväksynyt liittoutuneiden välirauhan ehdot. Helsingin Sanomat, 17.10.1944, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Saksalainen selitys. Helsingin Sanomat, 18.10.1944, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Horthy eronnut; Szalasy v.t. valtionhoitaja. Helsingin Sanomat, 17.10.1944, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.12.2024.
- ↑ Kovács 2006: s. 72.
- ↑ Kovács 2006: s. 69.