Wikipedia

Geologia

tieteenala

Geologia (kreikan sanoista γη- (ge-, ’maa’) ja λογος (logos, ’tiede’)) on tieteenala, joka tutkii Maata ja sen historiaa, rakennetta, koostumusta sekä sen muotoutumiseen vaikuttavia tapahtumia. Tutkimuksen kohteena ovat maankuoren kivet ja kiviä synnyttävät prosessit. Geologian sovelluksilla on taloudellista merkitystä etenkin malmien, mineraalien ja fossiilisten polttoaineiden etsinnässä.[1]

Apollo 17:n ottama kuuluisa kuva maapallosta, Sininen marmorikuula

Geologia on osa geotieteitä eli luonnontieteitä, joita voi opiskella yliopistossa pääaineena. Geotieteiden pääaineita ovat geologian ohella geokemia ja geofysiikka, ja geologian tutkimuksessa käytetään kokonaisvaltaisesti hyödyksi monitieteellistä lähestymistapaa. Geologiaa tutkii muun muassa geologi.[2][3]

Historia

muokkaa
Pääartikkeli: Geologian historia

Vanhimmat geologian tutkimukset ovat tiettävästi antiikin Kreikasta 500-luvulta eaa., kun kreikkalainen filosofi Anaksimandros teki geologisia löytöjä. 300-luvulla eaa. kreikkalainen filosofi Theofrastos tutki kiviä.[4][5] Roomalainen historioitsija Plinius vanhempi käsitteli mineraaleja ajanlaskun alussa.[6]

1000-luvulla kiinalainen Shen Kuo teki geologisia tutkimuksia.[7][8] 1500-luvun alkupuolella saksalainen Georgius Agricola, jota on myöhemmin pidetty mineralogian isänä, teki uraauurtavia geologisia ja paleontologisia tutkimuksia.[9]

Nykyisen geologian ja geologisen tutkimuksen isänä pidetään skotlantilaista 1700-luvulla elänyttä James Huttonia. Hän kumosi käsityksen, jonka mukaan maa olisi noin 6 000 vuotta vanha. Hän teki geologista tutkimusta ja uudisti käsitystä geologisesta ajanlaskusta.[10]

Sanaa geologia on käytetty ensimmäistä kertaa vuonna 1603 italialaisen Ulisse Aldrovandin fossiileja käsittelevässä teoksessa. Nykyisessä merkityksessä sanaa käyttivät ensimmäistä kertaa sveitsiläiset tutkijat Jean-André de Luc ja Horace Bénédict de Saussure vuosina 1778 ja 1779.[11]

Geologinen ajanlasku

muokkaa
Pääartikkeli: Geologinen ajanlasku

Geologisen ajanlaskun avulla jaetaan koko maapallon historia ajanjaksoihin sen syntymästä alkaen. Nykyään yleisesti hyväksytyn tieteellisen käsityksen mukaan maapallo on noin 4,5 miljardin vuoden ikäinen. Maailman historiaa on pyritty jakamaan stratigrafisen tutkimuksen perusteella ajanjaksoihin, joiden pituudet vaihtelevat miljoonista vuosista tuhansiin miljooniin vuosiin.[12][13][14][15]

Geologisen ajanlaskun mukaan maapallon historia jaetaan geologisten määritelmien mukaisiin eoneihin, maailmankausiin, kausiin ja epookkeihin. Prekambrinen ajanjakso sijoitetaan maapallon synnyn jälkeiseen geologiseen aikaan ja jaetaan kolmeen eoniin.[13][16]

Täydellistä kaikki ajanjaksot kattavaa sedimenttikivikerrostumaa ei ole olemassa, joten tutkimustietoa on hankittu ympäri maapalloa sijaitsevista osakerrostumista. Esimerkiksi kansainvälinen järjestö International Commission on Stratigraphy (ICS) pyrkii standardoimaan ajanjaksojen nimityksiä ja ajoituksia ja pyrkii ylläpitämään yhtenäistä käsitystä geologisesta ajanlaskusta stratigrafisen tutkimuksen perusteella.[14][17][18] Suomessa stratigrafista tutkimusta seuraa Suomen stratigrafian komitea (SKK).[19]

Geologian tutkimus

muokkaa

Geotieteiden tutkimuksen tärkeitä taustateorioita ovat muun muassa uniformitarianismi, superpositioperiaate, evoluutio ja laattatektoniikka. Nämä teoriat ovat esimerkiksi luoneet pohjan geologiselle ajanlaskulle. Fysiikan lait perustuvat oletukseen, että luonnon toiminta on säännönmukaista ja ennakoitavaa, ja ovat tieteellisen tutkimuksen perusta. Myös geologian tutkimuksen kehitys perustuu luonnonilmiöiden selittämiseen.[20]

Geologia tutkii Maan rakennetta, koostumusta, historiaa sekä siinä tapahtuvia muutoksia ja niiden syitä ja seurauksia. Geologian tutkimusta tekevät muun muassa geologit. Suomessa geologian tutkimus ja opetus on perinteisesti jaettu kallioperägeologiaan ja maaperägeologiaan. Geologian kaksijakoisuus on johtunut Suomen kallioperän ja maaperän erilaisuudesta.[21]

Kivi on materiaali, joka muodostuu mineraaleista ja joka luokitellaan mineraalisisältönsä mukaan. Kivet luokitellaan yleensä ne muodostaneiden prosessien mukaan magmakiviin, sedimenttikiviin ja metamorfisiin kiviin. Maaperägeologia (kvartäärigeologia) tutkii kiinteää kallioperää peittäviä irtaimia maalajeja.[21] Näihin kuuluvat hiekka, sora ja turve.

Geologian opiskelu Suomessa

muokkaa

Suomessa geologiaa voi opiskella pääaineena Helsingin, Oulun ja Turun yliopistoissa ja Åbo Akademissa.

Maapallon rakenne

muokkaa
Pääartikkeli: Maapallo

Maapallon kerrokselliseen rakenteeseen kuuluvat maan kuori, Maan vaippa ja maan ydin.[22]

Laattatektoniikka on teoria, joka selittää litosfäärilaattojen liikkeen mekanismia ja liikkeen vaikutuksia.

 

Geologian alat ja lähialat

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Wayback Machine www.teknologiateollisuus.fi. Arkistoitu 22.4.2014. Viitattu 31.1.2025.
  2. ↑ Geologia tieteenä ja oppiaineena — Luonnontieteet Suomessa web.archive.org. 5.4.2008. Viitattu 28.1.2025.
  3. ↑ Niinikoski-Fusswinkel, Paula ym.: Geologian opiskelu ja geologien sijoittuminen työelämään Geologi-lehti. 2021. Suomen Geologinen Seura. Viitattu 31.1.2025.
  4. ↑ Matti Tikkanen: Geologian historiaa viisaista ja veijareista Journal.fi. 1993. Viitattu 30.1.2025.
  5. ↑ Rocky Road: Theophrastus www.strangescience.net. Viitattu 30.1.2025.
  6. ↑ Pliny the Elder | Biography, Natural History, & Facts | Britannica www.britannica.com. 1.1.2025. Viitattu 30.1.2025. (englanniksi)
  7. ↑ jschuethbfr: Stone Swallows and Bamboo Shoots: The Paleontology of Shen Kuo (Part 1) Bias in the Fossil Record. 8.3.2021. Viitattu 30.1.2025. (englanniksi)
  8. ↑ jschuethbfr: Was Shen Kuo Really a Scientist? (Shen Kuo part 2) Bias in the Fossil Record. 22.3.2021. Viitattu 30.1.2025. (englanniksi)
  9. ↑ Georgius Agricola (1494-1555) ucmp.berkeley.edu. Viitattu 30.1.2025.
  10. ↑ Edmond A. Mathez: James Hutton: The Founder of Modern Geology 2000. American Museum of Natural History. Viitattu 30.1.2025. (englanniksi)
  11. ↑ David Bressan: The Origin Of Geological Terms: Geology Forbes. Viitattu 30.1.2025. (englanniksi)
  12. ↑ International Commission on Stratigraphy stratigraphy.org. Viitattu 31.1.2025.
  13. ↑ a b ics-chart stratigraphy.org. Viitattu 31.1.2025.
  14. ↑ a b How Did Scientists Calculate the Age of Earth? education.nationalgeographic.org. Viitattu 31.1.2025. (englanniksi)
  15. ↑ Geologic history of Earth - Pregeologic Period, Formation, Eons | Britannica www.britannica.com. Viitattu 31.1.2025. (englanniksi)
  16. ↑ Geologic Time Scale - Geology (U.S. National Park Service) www.nps.gov. Viitattu 16.2.2025. (englanniksi)
  17. ↑ International Commission on Stratigraphy stratigraphy.org. Viitattu 31.1.2025.
  18. ↑ International Commission on Stratigraphy stratigraphy.org. Viitattu 31.1.2025.
  19. ↑ Maija Heikkijä: Tervetuloa Meghalayan-aikaan! Geologi.fi. 2018. Suomen Geologinen Seura. Viitattu 31.1.2025.
  20. ↑ Geology and the Scientific Method - Geology (U.S. National Park Service) www.nps.gov. Viitattu 16.2.2025. (englanniksi)
  21. ↑ a b TURUN YLIOPISTO - GEOLOGIAN LAITOS web.archive.org. 20.4.2006. Viitattu 17.2.2025.
  22. ↑ Mikko Turunen: Perustietoa maasta Geologia.fi. 20.5.2018. Viitattu 31.1.2025.

Kirjallisuutta

muokkaa
  •   Lisää luettavaa aiheesta Kirjallisuutta geologiasta on Wikiaineistossa
  • Edelman, Nils: Viisaita ja veijareita geologian maailmassa. (Filosofer, forskare och filurer ur geologins historia, 1994) Helsingissä: Otava, 1991. ISBN 951-1-11107-8
  • Geologica: Elävä ja muuttuva maapallo: Geologinen aika, supermantereet, ilmasto, pinnanmuodot, eläimet, kasvit. ((Geologica: Earth’s geological past: Landscapes, landforms, origins of the Earth, animals, plants, 2007.) Julkaisija: Margaret Olds. Suomennos: Eeva-Liisa Hallanaro) Königswinter: Ullman, 2009. ISBN 978-3-8331-4381-6
  • Kakkuri, Juhani: Planeetta Maa. (Ursan julkaisuja 42) Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1991. ISBN 951-9269-56-8
  • Lehtinen, Martti & Nurmi, Pekka & Rämö, Tapani (toim.): Suomen kallioperä: 3000 vuosimiljoonaa. Helsinki: Suomen geologinen seura, 1998. ISBN 952-90-9260-1 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Piispanen, Risto: Tempus et theoria terrestris: Geologisen maailmankuvan kehitys antiikista nykypäivään. Osa 1, Antiikki. Oulu: Erikaforlag, 1996. ISBN 952-9727-02-X
  • Piispanen, Risto: Tempus et theoria terrestris: Geologisen maailmankuvan kehitys antiikista nykypäivään. Osa 2, Keskiaika. Oulu: Erikaforlag, 2001. ISBN 952-9727-05-4
  • Piispanen, Risto: Tempus et theoria terrestris: Geologisen maailmankuvan kehitys antiikista nykypäivään. Osa 3, Renessanssi ja barokki. Oulu: Erikaforlag, 2002. ISBN 952-9727-06-2
  • Piispanen, Risto: Tempus et theoria terrestris: Geologisen maailmankuvan kehitys antiikista nykypäivään. Osa 4, Uusi aika. Oulu: Erikaforlag, 2003. ISBN 952-9727-07-0
  • Piispanen, Risto: Tempus et theoria terrestris: Geologisen maailmankuvan kehitys antiikista nykypäivään. Osa 5, Temaattiset läpileikkaukset. Oulu: Erikaforlag, 2004. ISBN 952-9727-08-9
  • Ratia, Aatto: Lohkareesta emäkallioon – jäätiköstä maaperäksi. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0718-3
  • Salonen, Veli-Pekka & Eronen, Matti & Saarnisto, Matti: Käytännön maaperägeologia. Turku: Kirja-Aurora, 2002. ISBN 951-29-2247-9

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiki.x.io/w/index.php?title=Geologia&oldid=23032158”