Grand opéra
oopperan tyylilaji
Grand opéra (ranskaa, suom. "suuri ooppera") on oopperan tyylilaji, joka oli hyvin suosittu varsinkin 1800-luvun puolivälin Pariisissa. Grand opérassa nousivat merkittävään asemaan ulkomusiikilliset asiat: tuotannot olivat suurellisia ja mahtipontisia ja oopperoiden aiheet usein korkealentoisia ja mytologisista hahmoista kertovia. Lajityypin eturivin kannattajia olivat saksalais-ranskalainen säveltäjä Giacomo Meyerbeer ja ranskalainen libretisti Eugène Scribe.
Grand opéran tunnusmerkistöä
muokkaa- viisi näytöstä
- vahva paikallisväri
- valtava esiintyjäjoukko
- rakkaustarina
- mahtavat kuorot
- pitkät balettiosuudet
- tunteelliset ja räiskyvät duetot
- pitkät vastakkainasettelut, usein sukujen väliset
- maata vavisuttava loppu, usein esimerkiksi tulivuorenpurkaus tai laivan uppoaminen
Esimerkkiteoksia
muokkaa- Auber: La Muette de Portici (1828)
- Rossini: Guillaume Tell (1829)
- Meyerbeer: Robert le Diable, (1831)
- Halévy: La Juive (1835)
- Meyerbeer: Les Huguenots, (1836)
- Berlioz: Troijalaiset
- Verdi: Aida, (1871)
Huomioitavaa
muokkaaIlman aksenttimerkkiä käytettynä termillä voidaan nykyään viitata myös mihin tahansa suuren kokoluokan oopperaan, esimerkiksi Verdin Don Carlosiin.