Wikipedia

HMS Ocean (R68)

brittiläinen lentotukialus
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Colossus-luokan lentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Ocean (viirinumero R68) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Colossus-luokan lentotukialus, mutta aiemmin valmistuneista sisaraluksistaan poiketen se ei ollut palveluskelpoinen ennen toisen maailmansodan päättymistä. Australian hallitus esitti maaliskuussa 1944 ostavansa kevyen lentotukialuksen, jona esitettiin Oceania. Esitys hylättiin varhain kesäkuussa 1945 ja alus otettiin palvelukseen kuninkaallisessa laivastossa.

HMS Ocean
Puolustusministeri Harold Alexander tarkastaa 1952 Koreassa HMS Oceanin.
Puolustusministeri Harold Alexander tarkastaa 1952 Koreassa HMS Oceanin.
Aluksen vaiheet
Rakentaja Alexander Stephen and Sons, Glasgow
Kölinlasku 8. marraskuuta 1942
Laskettu vesille 8. heinäkuuta 1944
Palveluskäyttöön 8. elokuuta 1945
Poistui palveluskäytöstä 1960
Loppuvaihe romutettu 1962
Tekniset tiedot
Uppouma 13 190 t (standardi)
Pituus 190 m
Leveys 24 m
Syväys 5,6 m
Koneteho 40 000 shp
Propulsio 2-akselinen, 2 × Parsons-höyryturbiinia
4 × Admiralty kolmivaihekattilaa
Nopeus 25 solmua
Miehistöä 1 300
Aseistus
Aseistus 6 × kaksiputkista Bofors 40 mm
16 × yksiputkista Bofors 40 mm
42 × lentokonetta

Erik Brownin Oceanille lentämä de Havilland Vampire oli ensimmäinen lentotukialukselta laskeutunut ja noussut suihkukone 3. joulukuuta 1945.

Valmistus

muokkaa
Pääartikkeli: Colossus-luokka (lentotukialus)

Alus tilattiin Alexander Stephen and Sonsilta Glasgowista, missä köli laskettiin 8. marraskuuta 1942 telakkanumerolla 598. Vaikka telakalla oli jatkuva pula osaavista työntekijöistä ja tarvikkeista, alus kyettiin laskemaan vesille lauantaina 8. heinäkuuta 1944 nousuveden ollessa korkeimmillaan. Aluksen pituus ylitti suurimpana mahdollisena pidetyn noin 182,88 metriä lähes 30,48 metrillä. Rajoittavana tekijänä pidettiin Clyde-joen leveyttä, mutta sotatilan vaatimuksesta näin suuri alus otettiin valmistettavaksi. Kaikki käytettävissä olleet hinaajat kytkettiin vesille laskettavaan alukseen hidastamaan sen liukua, jolloin kaikkia meni niin kuin pitikin ja alus saatiin kytkettyä varustettavaksi. Aluksen kummina oli Lady Olive Willis, joka sen lisäksi, että oli toisen merilordin vara-amiraali Sir Algernon Williksen puoliso oli myös St John's Ambulance Servicen johtaja.[1]

 
Alus varustettavana Glasgow'ssa

Lähes valmiin aluksen ensimmäinen päällikkö Caspar John otti aluksensa vastaan toukokuussa 1945. Alus otettiin palvelukseen muutamaa viikkoa myöhemmin lauantaina 30. kesäkuuta, jolloin sillä oli ainoastaan etukomennuskunta. Aluksen miehistön pääosa 58 upseeria ja 346 miestä saapuivat junalla Chathamista vielä samana päivänä. Vaikeasta miehistötilanteesta johtuen aluksen miehistö oli supistettu minimiin. Seuraavina päivinä aluksen miehistöä täydennettiin mahdollisuuksien mukaan.[1]

Palvelus 1945 - 1948

muokkaa

Aluksella pidettiin telakan työntekijöille sunnuntaina 1. heinäkuuta avoimien ovien päivät. Se irrotti ensimmäisen kerran köytensä laiturista 4. heinäkuuta, jolloin alus lähti neljän hinaajan avustamana Linthousesta King George V:n telakalle odottamaan seuraavan päivän nousuvettä. Seuraavana aamuna köydet irrotettiin, minkä jälkeen alus neljän hinaajan avustamana purjehti alavirtaan. Paria tuntia myöhemmin alus kiinnittyi Amiraliteetin kelluvaan telakkaan Helensburghissa, missä aluksen vedenalaiset osat puhdistettiin ja maalattiin.[1]

Alus poistui 16. heinäkuuta telakalta ankkuroituen Greenockin edustalle. Se aloitti 19. heinäkuuta koeajot palaten illalla Greenockin edustalle ankkuriin. Seuraavina päivinä alukselle nostettiin kaksi Fairey Fireflytä sekä kaksi Grumman F6F Hellcatiä, jotta lentokoneiden käsittelykoulutus saatiin käyntiin. Alus pysyi kuitenkin ankkurissa 1. elokuuta saakka, jolloin se lähti merelle kolmen tunnin nopeuskokeisiin. Se teki maksiminopeuskokeen 5. elokuuta Arranin mitatulla merimaililla, jolloin sen nopeudeksi saatiin 25,78 solmua.[1]

 
Alus ankkurissa merellä 1945.

Lentotoiminnan testaus Oceanilla aloitettiin 7. elokuuta ja aluksella suoritettiin lentotoimintaharjoitus ensimmäisen kerran vielä samana päivänä. Alukselle laskeutui ensimmäisenä koneena Fairey Barracuda, joka myös nousi kannelta katapultin avustamana. Aluksella aloitettiin konetyyppien testaukset 11. elokuuta, jolloin eri konetyypit laskeutuivat kannelle ja nousivat siltä. Alus vietti sunnuntain 12. elokuuta ankkurissa Greenockin edustalla, jolloin sen varastojen täydentäminen aloitettiin. Se lähti 14. elokuuta Clydestä etelään Mersey-joen suuhun, jonne se ankkuroitui seuraavana päivänä.[2]

Alus kiinnittyi 17. elokuuta Bootle's Gladstone Dockin pohjoisseinälle, jossa alukselle asennettiin pääturbiiniin uusi roottori sekä viimeisimmät tutkajärjestelmät marraskuun ensimmäiseen viikkoon mennessä. Töiden lähestyessä loppuaan 2. marraskuuta alukselle nousi merijalkaväenosasto ja laivaston piispa siunasi kaksi päivää myöhemmin aluksen kappelin. Alus palasi palvelukseen 6. marraskuuta, kun 158 miestä oli saapunut täydennyksenä. Aluksen miehistö oli täydennyksen jälkeen ensimmäisen kerran täysi.[3]

Alus lähti 16. marraskuuta Gladstone Dockilta pitkin Mersey-jokea aloittaen matkansa pohjoiseen Clydenlahteen ja illalla alus ankkuroitui Greenockin edustalle. Aluksen kansimiehistön ja 892 laivueen Barracuda ja Hellcat lentäjien kahdeksan päivän koulutus alkoi 21. marraskuuta. Alus oli ensimmäiset viisi päivää Clydenlahdella saattajanaan hävittäjä HMS Anthony ja ankkuroitui iltaisin Brodickinlahteen. Tuolloin alukselta nousi myös viimeisen kerran Fairey Swordfish. Alus lähti 26. marraskuuta Irlannin merta etelään lentokoulutuksen jatkuessa. Seuraavana päivänä alus ankkuroitui Land's Endin edustalle ja kymmenen 892 laivueen Hellcatia siirrettiin maihin. Tuolloin tapahtui ensimmäinen kuolemaan johtanut onnettomuus aluksella yhden lentokoneen tuhoutuessa ja kansimiehistöön kuuluneen CPO J. H. Bayntonin saadessa surmansa.[3]

Seuraavana päivänä alus jatkoi matkaansa pitkin Kanaalia ja Start Pointin edustalla alus ohitti taistelulaiva HMS Rodneyn. Koelentojen päätyttyä onnistuneesti alus ankkuroitui 29. marraskuuta Spitheadiin, minkä jälkeen aluksen miehistö sai lomaa.[4]

 
de Havilland Vampire laskeutuu alukselle joulukuussa 1945.

Alukselle nousi vieraita kuten de Havilland Aircraft Companyn pääsuunnittelija, hallituksen ministereitä ja laivaston lentolaitteista vastannut amiraali Sir Denis Boyd, joiden saavuttua alus nosti ankkurin maanantaina 3. joulukuuta kello 09.00 aloittaen matkan Kanaalissa. Kello 10.05 alus aloitti valmistautui lentokoneiden vastaanottoon. Tuntia myöhemmin RNAS Fordista nousi de Havilland Vampiren prototyyppi ohjaajanaan Eric M. Brown, joka laskeutui Oceanille kello 11.27. Laskeutuminen oli maailman ensimmäinen suihkukoneella tehty laskeutuminen lentotukialukselle.[5]

Seuraavana päivänä Brown teki vielä joitakin nousuja ja laskeutumisia lentotukialukselle. Koelennot saatiin päätökseen iltapäivällä 6. joulukuuta, jolloin Brown lensi takaisin maatukikohtaan. Ocean jatkoi lentotoimintaharjoituksia aina 12. joulukuuta saakka, jolloin se ankkuroitui Greenockiin. Alus vastaanotti 892 laivueen Hellcatit miehistöineen ja varusteineen.[5]

Alus lähti 15. joulukuuta Gibraltarille, jonne se saapui viikkoa myöhemmin. Joulujuhlien jälkeen alus lähti 27. joulukuuta uudelleen merelle lentotoimintaharjoitukseen läntiselle Välimerelle. Se palasi Gibraltarille kaksi päivää myöhemmin ja lähti uuden vuoden aattona Maltalle saattajanaan HMS Maywell. Alus saapui Vallettaan 4. tammikuuta 1946 ollen satamassa viikonlopun palaten merelle 7. tammikuuta.[5]

Alus palasi 18. tammikuuta Maltalle, missä se siirrettiin telakalle, missä se oli 18 päivää. Alus palasi 5. helmikuuta merelle lentotoimintaharjoituksiin ja torpedokoulutukseen saattajanaan hävittäjät HMS Childers ja HMS Cheviot. Kuukauden lopulla alus osallistui yötoimintaharjoitukseen HMS Siriuksen, Maywellin, HMS Peacockin ja HMS Wigtown Bayn kanssa, kunnes se palasi Vallettaan 22. helmikuuta. Alus lähti 25. helmikuuta Maywellin saattamana Aleksandriaan.[5]

Egyptissä alkoi 21. helmikuuta mellakat brittejä vastaan, jolloin hyökättiin brittien hallinnoimiin tiloihin. Kasr-el-Nibin kasarmit joutuivat piiritetyiksi, minkä purkamisen yhteydessä 140 poliisia loukkaantui. Vaikka Britannian hallitus aloitti neuvottelut brittijoukkojen vetämiseksi Egyptistä, tilanne ei rauhoittunut. Ocean saattajineen saapui Aleksandriaan helmikuun viimeisenä päivänä. Neljä päivää myöhemmin mellakat jatkuivat, jolloin kaksi brittipoliisia sai surmansa.[6]

Tilanteen rauhoituttua alukset poistuivat 6. maaliskuuta Aleksandriasta Kyprokselle, missä ne harjoittelivat HMS Chapletin, HMS Charityn, HMS Chequersin, HMS Chevronin ja Childersin kanssa. Kaksi päivää myöhemmin Ocean ankkuroitui Limassoliin korjatakseen moottoreissa havaittua vikaa. Alus lähti viisi päivää myöhemmin Sudanlahdelle harjoittelemaan.[6]

Alus palasi 15. maaliskuuta Vallettaan, mistä se harjoitteli maaliskuun lopun Maltan lähivesillä. Alus lähti 2. huhtikuuta Maltalta Gibraltarille, mistä matka jatkui 8. huhtikuuta. Tulli tarkasti aluksen 13. huhtikuuta, minkä jälkeen se saapui 16. huhtikuuta Rosythiin. Aluksen miehistö lähti lomille ennen aluksen siirtoa telakalle 26. huhtikuuta.[6]

Alus laskettiin vesille 10. kesäkuuta ja lähti 17. toukokuuta Irlannin merelle, mistä se jatkoi Spitheadiin. Kuukauden lopun 805. laivueen Seafiret ja 816. laivueen Fireflyt harjoittelivat lentotukialuksella toimimista. Alus saapui 29. kesäkuuta Portsmouthiin, mistä se teki 7. heinäkuuta vierailun Glashow'hun. Aluksen varastot täydennettiin, minkä jälkeen se lähti 10. heinäkuuta HMS Fencerin ja HMS Raiderin saattamina Välimerelle.[6]

Alukset saapuivat 16. heinäkuuta Gibraltarille, missä ne kohtasivat Britteinsaarille palaavan HMS Colossuksen. Osasto jatkoi 1. elokuuta Maltalle, missä ne kohtasivat Britteinsaarille palaavan HMS Vengeancen. Maltalla vietetyn harjoitusjakson jälkeen alus lähti 26. elokuuta Libyan rannikolle ja 30. elokuuta kolmen päivän laivastovierailulle Tripoliin. Syyskuussa harjoittelu Maltalla jatkui, kunnes 21. syyskuuta alus ankkuroitui Argolikoksenlahdelle Nauplionin edustalle regattaa varten. Alus teki regatan päätyttyä nelipäiväisen vierailun Rhodokselle ja yhdeksän päivän vierailun Famagustaan.[6]

Alus lähti 14. lokakuuta Famagustasta Kreikkaan Jithiaan, mistä se jatkoi 21. lokakuuta Korfulle merisotaharjoitukseen. Seuraavana päivänä HMS Saumarez ajoi miinaan, jolloin 29 merimiestä sai surmansa ja seitsemän haavoittui pahoin. Vaurioitunutta hävittäjää hinannut HMS Volage osui myös miinaan, joka surmasi yhden upseerin ja kuusi merimiestä. Ocean lähetti moottoriveneensä avustamaan pelastustöissä. Aluksen sairastuvalle toimitetuista loukkaantuneista kaksi kuoli vammoihinsa. Seuraavana iltana saatiin Saumarezin tulipalot sammutettua. Surmansa saaneet haudattiin 24. lokakuuta Korfun hautausmaahan.[7]

Alus lähti 25. lokakuuta Korfulta Argostoliin, jonne se saapui seuraavana aamuna. Argostolissa alus kohtasi Välimeren laivaston muut alukset. Se lähti 5. marraskuuta tiedustelumatkalle Korfun kanavalle ja Albanian rannikolle, missä miinanraivaus oli käynnissä. Raivaus päättyi 14. marraskuuta, jolloin Ocean palasi Maltalle. Seuraavana päivänä alus siirtyi Parlatorio laituriin kolmipäiväiseen huoltoon.[8]

Aluksen päällikkö John luovutti lauantaina 16. marraskuuta tehtävänsä A. W. Clarkelle. Lentotukialus siirrettiin 20. marraskuuta telakalle, mistä se palasi kaksi viikkoa myöhemmin Parlatorio laituriin. Alus lähti 27. joulukuuta lentotoimintaharjoitteluun Maltan edustalle. Uuden vuoden aaton se oli Marsaxlokk Bayssä ankkurissa, mutta seuraavana päivänä lentotoimintaharjoituksissa palaten satamaan 4. tammikuuta 1947. Aluksella jatkettiin lentotoimintaharjoituksia päivittäin, kunnes se palasi 23. tammikuuta ankkuripaikalleen Marsaxlokk Bayhin.[8]

Ankkuroinnin jälkeen alukselle nousi vara-amiraali Sir Cecil Harcourt, joka nosti lippunsa aluksella. Seuraavana päivänä alus palasi Valettan satamaan, missä miehistölle järjestettiin neljän vuorokauden lepojakso. Alus lähti Port Saidiin, jonne se saapui 31. tammikuuta. Alus oli satamassa kuusi päivää, jolloin miehistö sai vapaata. Se lähti 6. helmikuuta Suezin kanavaan. Alus kääntyi Ismailiassa, missä se kohtasi Italian laivaston taistelulaivan Vittorio Veneton ja sitä saattaneen hävittäjä Veliten. Osasto palasi Port Saidiin., mistä matka jatkui Sisiliaan. Ocean palasi Maltalle, missä miehistö harjoitteli lentotoimintaa. Alus lähti 17. helmikuuta laivastovierailulle Touloniin, Livornoon ja Rapalloon. Se oli kuusi päivää kussakin satamassa ja lähti 11. maaliskuuta paluumatkalle Maltalle.[8]

Maaliskuun lopun alus oli Välimeren laivaston mukana Maltalla ja sen lähivesillä. Kuukauden viimeisenä päivänä se kiinnittyi Suuren Sataman Boiler Wharfiin kahden kuukauden huoltoa varten, jona aikana se oli kolme viikkoa kuivatelakalla. Alus vapautui 23. toukokuuta telakalta, mistä se hinattiin takaisin laituripaikalle viimeisteltäväksi. Alus palautettiin palvelukseen 5. kesäkuuta, minkä jälkeen se jatkoi laivaston mukana Maltalla.[9]

Alus lähti 17. heinäkuuta voimakkaan laivasto-osaston mukana seitsemän päivän laivastovierailulle Istanbuliin. Osasto saapui 21. heinäkuuta Dardanelleille, jossa kohdattiin Turkin laivaston lippulaiva taistelulaiva TCG Yavuz. Osasto läpäisi Bosporinsalmen ja kiinnittyi laituriin. Osasto lähti 26. heinäkuuta Istanbulista Rhodokselle, jossa yleisöllä oli 31. heinäkuuta mahdollisuus tutustua alukseen. Seuraavana päivänä alus lähti Rhodokselta Naupliaan, jossa se kohtasi loppuosan laivastosta. Alus siirtyi 4. elokuuta Kyproksen vesille sotaharjoitukseen, mistä se palasi 22. elokuuta Maltalle ja kiinnittyi 26. elokuuta laituriin.[10]

Syyskuun ja lokakuun kolme ensimmäistä viikkoa alus oli Maltalla, minä aikana se osallistui 20.-21. syyskuuta merihätään joutuneen jahdin kolmihenkisen miehistön etsintään. Alus lähti 23. lokakuuta Verulamin saattamana Palestiinan rannikolle estämään laittomia siirtolaisia kuljettavien alusten pääsyn alueelle. Alus saapui 27. lokakuuta saattajineen Haifan edustalle, mistä se valvoi lentokoneineen aluetta.[11]

Alus lähti 1. marraskuuta kahden vuorokauden vierailulle Beirutiin, jossa Beirutin kaupunginjohtaja vieraili 4. marraskuuta aluksella. Aluksen miehistö sai myös vapaata vieraillakseen kaupungissa. Seuraavana päivänä alus lähti paluumatkalle Palestiinan rannikolle, mistä se aloitti 8. marraskuuta paluumatkan Maltalle. Alukset saapuivat 12. marraskuuta Maltalle, missä se siirrettiin 20. marraskuuta kuudeksi viikoksi huollettavaksi kuivatelakalle No4.[12]

 
Ocean Maltan aluevesillä vuonna 1948.

Alus vapautui 5. tammikuuta 1948 telakalta. Tammikuun aluksen miehistö harjoitteli Maltan lähivesillä. Välimeren laivaston komentaja seurasi 3. helmikuuta aluksella miehistön toimintaa. Seuraavana päivänä alus palasi satamaan, missä miehistö sai 12 vuorokauden vapaan.[13]

Alus lähti 16. helmikuuta satamasta ja kohtasi HMS Triumphin sekä saattajat HMS Cardigan Bayn, HMS Bigbury Bayn, HMS Widemouth Bayn, HMS Magpien, HMS Pelicanin, HMS Troubridgen, HMS Statesmanin, HMS Solentin, HMS Templarin ja HMS Verulamin. Alukset tekivät erilaisia yöharjoituksia matkalla Ranskan Välimeren satamiin. Ocean teki ensimmäisen vierailunsa Algeriin, kun se viipyi satamassa kuusi vuorokautta. Samalla muut alukset vierailivat lukuisissa muissa Välimeren satamissa. Alus saapui 2. maaliskuuta St. Tropeziin Solentin, Statesmanin ja Templarin saattamana viideksi vuorokaudeksi. Ranskasta alus suuntasi Genovaan, missä se oli viisi vuorokautta. Satamasta lähdettyään aluksen miehistö harjoitteli lentotoimintaa Maltan rannikolla, minkä jälkeen se palasi Grand Harbouriin 18. maaliskuuta.[13]

Huhtikuun aluksen miehistö harjoitteli Marsaxlokk Bayssä, kunnes alus palasi 29. huhtikuuta Grand Harbouriin. W. R. C. Leggatt vastaanotti 6. toukokuuta kello 12 aluksen päällikkyyden. Seuraavana päivänä Välimeren laivaston ilmakomentaja vara-amiraali Sir Thomas Troubridge nosti lippunsa aluksella. Alus lähti tuntia myöhemmin Palestiinaan saattajinaan Cheviot, Childers ja HMS Euryalus. Osaston tehtävänä oli avustaa Palestiinan mandaatista luopumiseen liittyvissä tehtävissä sekä evakuoida alueella olevat joukot. Osasto saapui 10. toukokuuta Palestiinan rannikolle Haifan edustalle. Seuraavien päivien aikana evakuointi saatiin päätökseen ja alus lähti 13. toukokuuta Jaffan edustalle. Kun brittijoukot poistuivat Tiberiuksesta, Jaffasta ja Beisonista siionistien taistelujoutot miehittivät alueet vangiten arabiväestöä. Menachem Beginin johtama Irgun Svai Leumi teloitti 9. huhtikuuta Deir Yassinissa 300 arabimiestä, naista ja lasta.[13]

Alus nosti ankkurin 13. toukokuuta Haifan rediltä. Aluksen lentokoneet suorittivat 24 lentokoneen ylilennon juhlistaakseen tilaisuutta, jossa kenraali Sir Alan Cunningham luovutti alueen johdon juutalaiselle pormestarille ja arabiyhteisöä edustavalle apulaispormestarille. Myöhemmin samana päivänä alukselle nousivat Palestiinan alueen komentaja, 1. jalkaväkidivisioonan komentaja sekä 6. maahanlaskudivisioonan komentaja. Illalla alukselle saapui vielä kenraali Cunningham neuvonpitoon ennen siirtymistään Euryalukselle. Alus lähti Gazan alueelle, jossa vielä oli brittijoukkoja. Alus keräsi joukkoja alueelta, kunnes lähti 16. toukokuuta Maltalle. Alus saapui 19. toukokuuta Maltalle, jossa sillä olleet joukot siirrettiin varusteineen maihin.[14]

Alus siirrettiin neljäksi viikoksi Parlatorio telakalle, jona aikana se oli kymmenen päivää kuivatelakalla. Alus lähti 18. kesäkuuta Maltalta Gibraltarille, mistä se jatkoi matkaansa 23. kesäkuuta. Alus ohitti 28. kesäkuuta taistelulaiva HMS Queen Elizabethin, jota oltiin hinaamassa romutettavaksi. Alus ankkuroitui Greenockiin ja siirrettiin Glasgowin King George V Dockiin, jolloin aluksen miehistö ja lentohenkilöstö nousivat maihin. Seuraavana päivänä alus lähti Arraniin ja edelleen Devonportiin, jonne se saapui 1. heinäkuuta. Alus poistettiin palveluksesta.[15]

Palvelus 1948 - 1952

muokkaa

Heinäkuun lopulla 1948 Ocean siirrettiin Devonportin telakalle huoltoon, mistä se vapautui 12. elokuuta aloittaen matkan Portsmouthiin. Alus oli viikonlopun ankkurissa ennen kuin lähti maanantaina 16. elokuuta Bangorinlahdelle, missä se vastaanotti uudet lentolaivueet 812 ja 804 NAS. Alus lähti Isle of Manin vesille koeajoihin, missä se oli 20. elokuuta asti. Alus lähti 24. elokuuta Bangor Baystä Belfastiin, missä se kiinnittyi Belfastin Sydenhamin laituriin.[16]

Alus lähti vain neljä tuntia saapumisensa jälkeen Belfastista Portsmouthiin, mistä se lähti 30. elokuuta Glasgowhun. Alus täydensi 1.-2. syyskuuta varastojaan, kunnes se lähti Maltalle 3. syyskuuta. Alus pysähtyi 24 tunniksi Gibraltarille ja saapui 14. syyskuuta Maltalle Välimeren laivastoon, missä koeajot ja miehistönkoulutus jatkuivat. Alus oli 21. syyskuuta uivalla telakalla, missä jäähdytysjärjestelmää korjattiin kuusi päivää. Telakalta palattuaan aluksen lentomiehistöjen koulutus jatkui marraskuun loppuun.[16]

Alus lähti 30. marraskuuta Maltalta Napoliin, jonne se saapui 2. joulukuuta. Alus palasi Maltalle 8. joulukuuta. Aluksen lentomiehistöjen koulutus jatkui, kunnes alus palasi 10. joulukuuta Maltalle, missä se siirrettiin huollettavaksi AFD 35:een ja kuivatelakalle No. 4. Alus vapautui telakalta ja palasi ankkuripaikalleen 28. maaliskuuta 1949.[16]

Alus lähti 12. huhtikuuta merelle, missä se vastaanotti lentorykmenttinsä. Alus oli kolme seuraavaa vuorokautta lentomiehistöjen koulutuksessa, kunnes se palasi Maltalle. Alus lähti 19. huhtikuuta kuudeksi vuorokaudeksi lentoharjoitukseen, joss menetettiin 21. huhtikuuta Seafire. Neljä päivää myöhemmin vara-amiraali Sir Douglas Tennant nosti lippunsa aluksella. Alus harjoitteli HMS Vanguardin ja HMS Viragon kanssa, kunnes ne lähtivät Venetsiaan. Kolme päivää myöhemmin osasto saapui Venetsiaan, mitä seurasi nelipäiväinen vierailu Triesteen ja vuorokauden vierailu Anconassa. Vierailuiden päätyttyä alukset palasivat Maltalle.[16]

Alus lähti 18. toukokuuta lentoharjoitukseen. Kaksi päivää myöhemmin se harjoitteli Yhdysvaltain 6. laivaston alusten kanssa ennen paluutaan Maltalle. Alus osallistui erilaisiin harjoituksiin, kunnes se luovutti tehtävänsä 15. kesäkuuta Triumphille. Alus sai määräyksen kuljettaa joukkoja ja materiaalia Kaukoitään. Sen lentokoneet ja lentolaivueiden henkilöstö siirrettiin 21. kesäkuuta maihin, minkä jälkeen alus lähti Maltalta. Alus saapui neljä päivää myöhemmin Devonportiin, missä lentolaivueiden materiaalivarastot tyhjennettiin. Alus lähti 9. heinäkuuta Glasgowiin, jonne se saapui 11. heinäkuuta.[17]

Seuraavat kolme päivää alukselle kuormattiin Glasgowissa ilmavoimien lentokoneita, henkilöstöä ja materiaalia. Alus lähti 14. heinäkuuta Greenockin kautta Adeniin. Alus läpäisi 17. heinäkuuta Gibraltarin salmen, 19. heinäkuuta Sisilian kanaalin ja 22. heinäkuuta Suezin kanavan, missä se juuttui kiinni. Hinaajat saivat aluksen irti seuraavana päivänä. Adenissa oli suunniteltu vain kahdeksan tunnin pysähdys, mutta se venyi 40 tuntiin tarkastettaessa aluksen saamat vauriot. Alus saapui 7. elokuuta Singaporen laivastotukikohtaan, missä osa lentokalustosta ja henkilöstöstä siirrettiin maihin. Kolme päivää myöhemmin alus jatkoi Hongkongiin, jonne se saapui 13. elokuuta. Hongkongissa siirrettiin maihin loput ilmavoimien lentokoneet ja henkilöstö.[17]

Alus lähti 23. elokuuta paluumatkalle Singaporen, Colombon, Adenin, Suezin, Maltan kautta Gibraltarille, jonne se saapui 24. elokuuta. Alukselle kuormattiin kolme apinaa, joista kaksi kuljetettiin Bristolin ja yksi Edinburghin eläintarhoihin. Alus saapui 27. syyskuuta Portsmouthiin, mistä se jatkoi seuraavana päivänä Devonportiin. Aluksen päällikkö luovutti tehtävänsä 7. lokakuuta ja seuraavana päivänä alus hinattiin ankkuripaikalle, missä pääosa miehistöstä vapautettiin tehtävistään.[17]

Alukselle saapui 11. marraskuuta uusi miehistö Portsmouthista ja Chathamista. R. F. Elkins vastaanotti 21. marraskuuta aluksen päällikkyyden. Neljä päivää myöhemmin alus lähti satamasta miehistökoulutukseen ja valmiustarkastukseen. Alus lähti 30. marraskuuta uudelleen kuljettamaan joukkoja ja materiaalia Kaukoitään. Alus kuljetti HMS Jamaicalle, HMS Hartille, HMS Concordille ja HMS Constancelle vaihtomiehistöt Hongkongiin. Ollessaan 22. joulukuuta noin 280 merimailia Colombosta länteen aluksen miehistö havaitsi SS Roboban, joka oli menettänyt konetehonsa ja ajautui tuulen mukana. Roboba hinattiin Colomboon, missä se luovutettiin kaksi päivää myöhemmin satamahinaajille. Alus pysähtyi joulunajaksi Trincomaleehen, mistä se jatkoi Singaporen kautta Hongkongiin. Alus lähti samaa reittiä paluumatkalle ja saapui 28. helmikuuta 1950 Portsmouthiin.[17]

Alus lähti 14. huhtikuuta merelle propulsiojärjestelmän testaukseen, minkä jälkeen se ankkuroitui Plymouthin salmeen. Seuraavana aamuna alukselle saapui liikenneministeri James Callaghan, minkä jälkeen alus nosti ankkurinsa ja lähti Glasgowhun. Seuraavana päivänä Callagher laskettiin maihin Helensburgissa ja alus jatkoi matkaansa Clydeen, missä se vastaanotti matkustajia ja kalustoa toimitettavaksi Kaukoitään. Alus lähti 18. huhtikuuta Kureen. Se saapui 17. toukokuuta Singaporeen ja seitsemän päivää myöhemmin Hongkongiin. Alus saapui 30. toukokuuta Kureen, jossa oli Kansainliiton Japanin miehitystukikohta. Alukselta siirrettiin Consortille uusi miehistö ja vastaanotettiin poistuva.[18]

Alus aloitti 8. kesäkuuta paluumatkan. Alukselle nousi Hongkongissa 3. kommandoprikaatin 900 sotilasta. Pohjois-Korean aloittaessa 27. kesäkuuta yllätyshyökkäyksen etelään alus oli Intian valtamerellä matkalla Singaporesta Adeniin. Alus saapui 19. heinäkuuta Portsmouthiin, mistä se siirrettiin kaksi päivää myöhemmin Devonportin telakalle huoltoon.[18]

Alus vapautui telakalta 23. elokuuta ja miehistö saapui alukselle yhdeksän päivää myöhemmin. Alus lähti 6. syyskuuta Devonportista Suezin kautta Kaukoitään. Alus saapui Singaporeen kuukauden lopulla ja Hongkongiin 9. lokakuuta ja 19. lokakuuta Saseboon, jonne oli perustettu Kaukoidän laivastolle tukikohta Korean sotaa varten. Alukselta siirrettiin miehistö hävittäjä Charitylle ja amiraali Andrewsin esikuntalaivaan HMS Ladybirdiin, joka oli muutettu rahtilaivasta. Kotimatkalle alus vastaanotti HMS Ceylonin miehistön.[18]

Alus lähti 18. lokakuuta Sasebosta Hongkongin kautta kotimatkalle. Alus ohitti 29. marraskuuta Port Saidin ja vastaanotti Maltalta lisää matkustajia ennen kuin ankkuroitui 10. joulukuuta Plymouthin salmeen. Seuraavana päivänä tullitarkastuksen jälkeen alus siirrettiin Devonportin telakalle, mikä päätti aluksen uran joukkojenkuljetusaluksena.[18]

Alus lähti 15. tammikuuta 1951 Devonportista Rosythiin, jonne se saapui kaksi päivää myöhemmin. Alus siirrettiin Rosythissä telakalle 25. tammikuuta. Kuukauden lopulla se oli kuivatelakalla, missä se oli kesäkuun puoliväliin. Alukselle saapui 18. kesäkuuta päälliköksi C. L. G. Evans. Alus palautettiin palvelukseen 27. kesäkuuta 1951. Alukselle suunnitellun lentorykmentin laivueet (807 NAS, 890 NAS ja 810 NAS) harjoittelivat saman aikaisesti RNAS Arbroathissa (HMS Condor). Alus lähti 18. heinäkuuta koeajoihin ja vastaanotti 24. heinäkuuta lentolaivueet. Kaksi päivää myöhemmin alus siirrettiin Portlandiin, jonne se saapui 28. heinäkuuta. Alus lähti kolme tuntia myöhemmin Portlandista HMS Santesin saattamana Maltalle, jonne se saapui 3. elokuuta.[18]

Elokuun lopun ja pääosan syyskuusta aluksen miehistö harjoitteli Maltalla. Se harjoitteli elokuun lopulla Kanadan laivaston lentotukialuksen HMCS Magnificentin kanssa. Ne ankkuroituivat 28. elokuuta Marsaxlokk Bayhin. Kuusi tuntia myöhemmin Maltan komentaja määräsi alukset karanteeniin, koska aluksilta sairaalaan 26. elokuuta lähetetyillä miehillä oli todettu aivokalvontulehdusta. Karanteeni kesti 12. syyskuuta saakka, jona aikana harjoittelu oli mahdollista vain pienellä alueella. Alukset siirtyivät karanteenin päätyttyä satamaan, missä niiden miehistöillä oli viiden vuorokauden vapaa. Miehistöt jatkoivat lentokoulutusta, kunnes alukset vierailivat 26. syyskuuta La Speziassa.[18]

La Speziasta lähdettyään alusten miehistöt harjoittelivat brittiläis-kanadalais-ranskalaisen laivasto-osaston kanssa. Harjoitus päättyi 12. lokakuuta Golfe Juaniin, mistä alus lähti Maltalle kolme päivää myöhemmin. Alus määrättiin 15. marraskuuta laivasto-osaston mukana Pohjois-Afrikan rannikolle, kun Egyptissä alkoivat brittien vastaiset mellakat. Mellakoinnin rauhoituttua alus palasi 26. marraskuuta Maltalle.[18]

Egyptin mellakoiden uusiutuessa 19. tammikuuta 1952 alus määrättiin 25. tammikuuta laivasto-osaston mukana Kyproksen rannikolle turvaamaan Suezin kanava-aluetta. Alus lähti 8. helmikuuta osaston mukana paluumatkalle. Aluksen lentokoneet siirrettiin 11. helmikuuta Theseukselle ja samana päivänä Ocean saapui Maltalle, missä laivueiden henkilöstö siirrettiin alukselta toiselle. Viikkoa myöhemmin 802 ja 825 laivueiden koneet ja henkilöstö palasivat alukselle Theseukselta. Lentomiehistöjen koulutus jatkui helmikuun lopun ja maaliskuun alun, kunnes alus palasi 10. maaliskuuta satamaan huollettavaksi ja valmistautumaan palvelukseen Korean rannikolla.[19]

Vapauduttuaan telakalta alus vastaanotti 4. huhtikuuta lentokoneensa ja lähti seuraavana päivänä Port Saidiin. Alus läpäisi 8. huhtikuuta Suezin kanavan ja jatkoi Adeniin, missä se tankattiin. Alus kohtasi 17. huhtikuuta Ceylonin rannikolla Dondra Headin edustalla HMS Comusin. Ne saapuivat 23. huhtikuuta Singaporeen, mistä alus jatkoi kolme päivää myöhemmin Hongkongiin. Alus saapui 30. huhtikuuta Hongkongiin, missä se vastaanotti seuraavat kaksi päivää Sasebosta kotimaahan matkanneelta HMS Gloryltä lentokalustoa ja varastoja.[19]

Alus lähti 6. toukokuuta Saseboon, jonne se saapui kolme päivää myöhemmin valmiina aloittamaan partiomatkat Korean rannikolla. Alus lähti 10. toukokuuta HMS Consortin kanssa Sasebosta ensimmäiselle partiomatkalleen. Lentotoiminta alkoi seuraavana aamuna. Lentokoneiden kohteina olivat rautatiesillat ja -tunnelit, tykistöasemat, joukkojen keskitykset, erilaiset kuljetukset ja varastot. Näiden lisäksi tehtävinä olivat alusten tulenjohto ja maajoukkojen tukeminen. Lentosuorituksia 569 kappaletta, joissa menetettiin ilmatorjuntatulessa viisi lentokonetta. Partiomatka päättyi 20. toukokuuta Saseboon.[19]

Alus lähti 28. toukokuuta Sasebosta HMAS Bataanin ja USS Carpenterin kanssa toiselle partiomatkalleen. Lentotoiminta alkoi jälleen lähdön jälkeisenä päivänä. Huono sää kuitenkin keskeytti 8. kesäkuuta toiminnan ja alus palasi Kureen, mistä kolmas partiomatka alkoi 13. kesäkuuta. Alus ankkuroitui 15. kesäkuuta Inchonin edustalle, missä puolustusministeri Harold Alexander tarkasti aluksen. Alus lähti samana iltana laivasto-osaston mukana kontra-amiraali Scott-Moncrieffin lippulaivana partioalueelle. Alus palasi 25. kesäkuuta Saseboon.[19]

Alus lähti 3. heinäkuuta partioalueelle HMS Unicornin, Bataanin ja HMCS Nootkan kanssa. Kahdeksan lentopäivän aikana aluksen lentokoneet tekivät 596 lentosuoritetta, joilla tuhottiin 13 siltaa, 12 rannikkotykkiä, 38 joukkojen majoituspaikkaa ja 45 kuljetusalusta. Alus saapui 13. heinäkuuta Saseboon. Alus lähti 21. heinäkuuta Sasebosta HMS Concordin saattamana viidennelle partiomatkalle. Lentotoimintaa vaikeuttivat alueella toimivat MiG-15 hävittäjät. Huono sää esti lentotoiminnan, joten alus palasi 1. elokuuta Kureen.[19]

Alus lähti 7. elokuuta Kuresta seitsemännelle partiomatkalleen, jonka lentotoimintaa vaikeuttivat jälleen MiG-15 hävittäjät. Luutnantti P. Carmichaelista tuli ensimmäinen brittilentäjä, joka ampui 9. elokuuta alas MiG-15 hävittäjän. Illalla 17. elokuuta alus sai määräyksen siirtyä lounaaseen kohti Kiinan rannikkoa välttääkseen taifuuni Karenin, joka oli saapumassa Keltaiselle merelle. Alus saapui 19. elokuuta Kureen. Seitsemäs partiomatka alkoi 25. elokuuta. Matkan alkua oli viivästyttänyt taifuuni Mary. Matka päättyi 5. syyskuuta Saseboon, jolloin oli tehty 583 lentosuoritetta.[19]

Kahdeksas partiomatka alkoi 13. syyskuuta. Yhdeksän lentopäivän aikana tehtiin keskimäärin 83 lentosuoritetta, menettämättä yhtään konetta ilmatorjunnan vuoksi. Alus palasi 24. syyskuuta Kuren edustalle ja siirtyi seuraavana aamuna satamaan. Alus lähti 2. lokakuuta yhdeksännelle partiomatkalleen, jonka aikana lennettiin 767 lentosuoritetta. Partiomatkan päättyessä 14. lokakuuta todettiin kaikkien alueen rautatiesiltojen olevan käyttökelvottomia. Kymmenes partiomatka alkoi 23. lokakuuta. Kuuden lentopäivän aikana lennettiin 493 lentosuoritetta. Lentotoiminta päättyi 30. lokakuuta ja alus palasi seuraavana päivänä Saseboon.[19]

Alus lähti 1. marraskuuta 1952 Sasebosta Hongkongiin. Se kohtasi 4. marraskuuta Etelä-Kiinan merellä Hongkongin edustalla HMS Gloryn, minkä jälkeen lentotukialukset harjoittelivat yhdessä. Päivän aikana viisi Sea Furyä, kolme Fireflytä ja kaksi Dragon Fly -helikopteria siirrettiin Glorylle. Päivän päätteeksi alukset siirtyivät satamaan. Alus lähti 8. marraskuuta Hongkongista Singaporeen, jonne se saapui kolme päivää myöhemmin. Oltuaan kaksi vuorokautta satamassa alus jätti Kauko-Idän aseman. Oltuaan seitsemän tuntia Adenissa tankattavana alus läpäisi 26. marraskuuta Suezin kanavan matkallaan Välimerelle. Alus saapui iltapäivällä 28. marraskuuta Maltan Grand Harbouriin. Marraskuun viimeisenä päivänä Edinburghin herttua vieraili aluksella ja samalla alus liitettiin Välimeren laivastoon.[20]

Palvelus 1952 - 1957

muokkaa

B. E. W. Logan vastaanotti aluksen päällikkyyden 4. joulukuuta 1952. Seuraavien päivien kuluessa aluksella vastaanotettiin 807 ja 810 NAS. Alus lähti 9. joulukuuta Marsaxlokkin lahdelle, missä lentolaivueet siirretiin maihin koulutettavaksi. Koulutus keskeytyi 11 vuorokauden joululoman ajaksi, mutta se jatkui 29. joulukuuta. Alus saapui 31. joulukuuta Vallettan satamaan, missä se osallistui uudenvuoden juhlintaan. Alus lähti 1. tammikuuta 1953 Valettasta Kreetalle, missä miehistön koulutus jatkui. Alus oli 3.-16. tammikuuta Sudanlahdella, kun lentolaivueet harjoittelivat 42 Commandon kanssa. Aluksella tapahtui 14. tammikuuta kello 12.58 lento-onnettomuus, jossa sai surmansa luutnantti B. Hicks. Alus palasi 17. tammikuuta Valettaan, missä se siirrettiin 19. maaliskuuta telakalle. Kahdeksan päivää myöhemmin alus oli jälleen merellä. Alus lähti 9. huhtikuuta Magpien kanssa jatkamaan lentomiehistöjen koulutusta.[21]

Alus lähti 16. huhtikuuta Maltalta Saseboon HMS St. Kittsin saattamana. St. Kitts jätti lentotukialuksen Port Saidissa aloittaen paluumatkan Maltalle. Ocean läpäisi 19. huhtikuuta Suezin kanavan ja saapui 22. huhtikuuta Adeniin sekä 28. huhtikuuta Trincomaleehen, mistä matka jatkui Singaporeen. Alus jatkoi 7. toukokuuta matkaansa Hongkongiin, jonne saavuttiin 11. toukokuuta. Alus oli laiturissa kolme päivää ja lähti 14. toukokuuta Saseboon, jonne se saapui 17. toukokuuta.[22]

Alus lähti 21. toukokuuta Sasebosta HMS Cockaden kanssa Korean länsirannikolle, missä sen lentokoneet aloittivat lennot 23. toukokuuta. Iskut kohdistettiin pääasiassa viestiyhteyksiin, varastoihin, joukkojen keskityksiin, raskaisiin aseisiin ja erilaisiin rakennuksiin, minkä lisäksi lentokoneet tukivat Commonwelth Divisionin operaatioita ja USS New Jerseyn ja HMS Newcastlen tulitoimintaa tähystämällä. Alus lähti 30. toukokuuta Saseboon, jonne se saapui seuraavana päivänä. Alus aloitti 8. kesäkuuta paluumatkan Korean rannikolle. Aluksen lentokoneiden päätehtävänä oli tukea maajoukkoja, kunnes alus lähti 17. kesäkuuta paluumatkalle. Alus oli seuraavana päivänä Matsuyaman edustalla ankkurissa, kunnes se siirrettiin 19. kesäkuuta Kureen.[23]

Alus lähti 25. kesäkuuta kolmannelle partiomatkalleen, jolloin sen päätehtävänä oli jälleen maajoukkojen tukeminen. Paluumatkalla Saseboon 5. heinäkuuta se kiersi Mucekau Islandin kautta välttääkseen hurrikaani Kitin. Alus saapui 6. heinäkuuta Saseboon, mistä se lähti 14. heinäkuuta neljännelle partiomatkalleen. Aluksen katapultin rikkoutuessa lentoonlähdössä jouduttiin käyttämään raketteja apuna, mikä aiheutti onnettomuuksia. Tähystäjä luutnantti K. M. Thomas sai surmansa lentokoneen syöksyttyä nousussa mereen. Alus lähti 25. heinäkuuta paluumatkalle Kureen. Kaksi päivää myöhemmin allekirjoitettiin aseleposopimus, mikä päätti sotatoimet Koreassa.[23]

 
RFA Wave Sovereign, HMCS Nootka ja HMS Ocean Korean rannikolla vuonna 1952

Alus lähti 31. heinäkuuta korjausalus HMS Unicornin kanssa Korean länsirannikolle, mutta ajoi seuraavana päivänä kartoittamattomalle matalikolle Yamasokon Hanan majakan edustalla. Alus saatiin irti 20 minuuuttia myöhemmin, minkä lisäksi vauriot todettiin vähäisiksi. Aluksen toinen moottori kuitenkin ylikuumeni, mikä pakotti laskemaan ankkurin. Viaksi todettiin mudan tukkima jäähdytysvesijärjestelmän luukku. Sukeltajien ja mekaanikkojen kymmenen tuntia kestäneen korjauksen jälkeen alus jatkoi matkaansa partioalueelle Chinnampon estuaariista 126 pituuspiirille, mistä se lähti 11. elokuuta Saseboon. Aluksella tehtiin vielä neljä partiomatkaa Korean länsirannikolle, mutta niiden aikana ei havaittu ongelmia alueella.[23]

Seitsemäs partiomatka päättyi 19. syyskuuta, minkä jälkeen oli yhdeksän vuorokauden vierailu Jokohamaan. Kahdeksannella partiomatkalla 3.-5. lokakuuta alus avusti Intian joukkojen siirrossa. Aluksen viimeinen partiomatka päättyi 24. lokakuuta Kureen, mistä se siirtyi viisi päivää myöhemmin Saseboon. Lokakuun viimeisenä päivänä alus lähti Hongkongiin, mistä se jatkoi 11. marraskuuta matkaansa. Alus vieraili Singaporessa, Adenissa ja läpäisi 4. joulukuuta Suezin kanavan. Alus saapui kolme päivää myöhemmin Maltalle ja 13. joulukuuta Gibraltarille 17 tunniksi. Alus ohitti 17. joulukuuta kello 7 Eddystonen majakan ja ankkuroi tuntia myöhemmin Plymouthin salmeen, mistä se jatkoi tullitarkastuksen jälkeen Plymouthiin.[24]

Alus siirrettiin helmikuussa 1954 Devonportin telakalle, missä sille rakennettiin hangaariin luokkatiloja ja kirjasto. Kesäkuussa alukselle alkoi saapua miehistöä. Alus vapautui 25. kesäkuuta telakalta ja lähti 1. heinäkuuta Devonportista Kanaaliin koeajoihin, mistä se palasi Devonportiin. Alus lähti 27. heinäkuuta Devoportista Portlandiin, missä se vastaanotti 17. elokuuta ensimmäisen opiskeliryhmän. Alus oli valmis aloittamaan uudessa tehtävässään 30. elokuuta. Alus lähti 13. syyskuuta koeajoihin ja miehistökoulutukseen, mistä se palasi 21. syyskuuta Portlandiin.[24]

Alus lähti lokakuussa laivaston mukana Gibraltarille, jonne se saapui 26. lokakuuta. Alus teki marraskuun lopulla neljän vuorokauden vierailun Tangeriin. Alus saapui 7. joulukuuta Portlandiin. Tammikuun lopulla 1955 alus vieraili Brestissä ja helmikuun viimeisenä päivänä se osallistui sukellusveneidentorjuntaharjoitukseen. Maaliskuussa alus purjehti Gibraltarille, missä se osallistui ilmapuolustusharjoitukseen. Alus palasi 1. huhtikuuta Portlandiin, mistä se siirrettiin kuukauden lopulla huollettavaksi Devonportiin.[24]

Alus palasi 27. toukokuuta 1955 Portlandiin. Alus lähti Loch Eribollista Hampuriin, jonne se saapui 28. kesäkuuta. Alus oli kaksi päivää avoinna yleisölle, jolloin alukseen tutustui yli 10 000 vierasta mukaan lukien Saksan laivaston komentaja vara-amiraali B. Rogge. Alus lähti 4. heinäkuuta Hampurista ja osallistui Naton Long Swell -harjoitukseen, jossa se esitti HMS Theseuksen kanssa kauppalaivoja. Harjoituksen jälkeen alus osallistui Rosythissä järjestettyyn laivastopäivään, mistä se palasi 21. heinäkuuta Portlandiin.[25]

Alus lähti 2. syyskuuta Portlandista Penzanceen. Kyproksen tilanne vaati aluksen lähettämistä alueelle. Alus määrättiin 6. syyskuuta välittömästi palaamaan Devonportiin, missä alukselle kuormattiin seuraavasta päivästä alkaen varusteita. Alukselle saapui merijalkaväen 45 Commandosta 30 upseeria ja 600 sotilasta, joiden päällikkönä oli everstiluutnantti N. H. Tailyour. Alus lähti 10. syyskuuta Maltalle, missä alukselle kuormattiin lisää varusteita. Alus ankkuroitui 17. syyskuuta Famagustan ulkosatamaan, mistä sotilaat siirrettiin maihin varusteineen. Seuraavana päivänä alus poistui satamasta Port Saidiin, missä se vastaanotti 19. syyskuuta tykistöä ja erilaisia tarvikkeita Suezin kanava-aluetta tyhjennettäessä. Seuraavana päivänä alus aloitti kotimatkan.[25]

Alus vieraili Gibraltarilla ja saapui 3. lokakuuta Portsmouthiin, mistä se palasi 11. lokakuuta Portlandiin. Kaksi viikkoa myöhemmin alus oli Devonportissa valmistautumassa toiseen Kyproksen matkaan. Alus lähti 27. lokakuuta Devonportista ja saapui Maltalle kuukauden viimeisenä päivänä. Alus saapui 4. marraskuuta Famagustaan, mistä se lähti kuorman purun jälkeen Gibraltarille. Alus saapui 11. marraskuuta Gibraltarille, mistä se vieraili Tangerissa. Alus saapui 1. joulukuuta Portlandiin.[25]

Alus lähti 20. tammikuuta 1956 Portlandista viisipäiväiseen Kotilaivaston sotaharjoitukseen, jonka jälkeen se lähti Vigonlahdelle kuusipäiväiselle vierailulle. Alus lähti tammikuun viimeisenä päivänä Vigosta Devonportiin, missä se telakalle neljän kuukauden huoltoon. Telakalla aluksella mahdollistettiin Sycamore ja Whirlwind helikoptereiden koulutuskäyttö. Alus vapautui telakalta 4. kesäkuuta ja palasi Portlandiin. Viikkoa myöhemmin alus lähti Invergordoniin, missä se oli kymmenen päivää koeajoissa. Testeissä kokeiltiin neljän 845 laivueen Whirlwindin käyttöä aluksella. Kokeet saatiin päätökseen 25. kesäkuuta, minkä jälkeen alus oli Hampurissa viikon laivastovierailulla. Hampurista lähdettyään alus osallistui Pohjanmerellä Fairwind II -harjoitukseen, joka päättyi 6. heinäkuuta Rosythissä. Alus lähti kymmenen päivää myöhemmin kotimatkalle Portlandiin, jonne se saapui 24. heinäkuuta.[25]

Alus lähti 30. heinäkuuta Portlandista Devonportiin, missä sille kuormattiin 5. elokuuta ampumatarvikkeita ja materiaalia toimitettavaksi Kyprokselle. Alukselle oli kuormattu 7. elokuuta kaikki kuninkaallisen tykistön 21. ja 50. keskisraskaan tykistörykmentin kuljetusvälineet, aseet, varastot ja 1 334 miestä. Alus lähti Devonportista Limassoliin, jonne se saapui. Seuraavana päivänä alus siirrettiin Famagustaan, missä miehet siirrettiin varusteineen maihin. Purku saatiin päätökseen 15. elokuuta. Seuraavana aamuna alukselle kuormattiin merijalkaväen 40 Commandon 864 sotilasta, 150 ajoneuvoa ja 150 tonnia materiaalia, minkä jälkeen alus lähti Maltalle. Kaksi päivää myöhemmin alus purki miehet ja varusteet Parlatorio laiturille. Purun päätyttyä alus lähti Devonportiin, jonne se saapui 23. elokuuta.[26]

Alus lähti 3. lokakuuta läpäisi Plymouthin salmen ja aloitti matkansa ylös Kanaalia Spitheadiin, missä se seuraavana päivänä aloitti Theseuksen kanssa 10 vuorokauden lentokoulutuksen. Koulutus päättyi 13. lokakuuta, jolloin Ocean saapui Portsmouthiin. Alus palasi viisi päivää myöhemmin Devonportiin. Alukselle kuormattiin 24. lokakuuta yhdistetyn helikopteriyksikön 145 sotilasta, 36 ajoneuvoa ja 12 Whirlwind- ja Sycamore-helikopteria.[26]

Alus lähti 27. lokakuuta Devonportista ja läpäisi Gibraltarin salmen 29. lokakuuta. Illalla 31. lokakuuta alus saapui Maltalle, missä alukselle kuormattiin puolet 45 Commandosta ja ilmavoimien 215. lennostosta sekä useita muita yksiköitä, mutta pääosin merijalkaväkeä. Alus lähti 3. marraskuuta merelle operaatio Musketeeriin kootussa laivastossa, joka suuntasi Port Saidiin. Alus ankkuroitui 6. marraskuuta kello 05.56 Port Saidin redille noin kahdeksan mailia rannikosta.[26]

Alukselta lähti kello 08.10 ensimmäiset kuusi Whirlwindiä, jotka kuljettivat merijalkaväen sotilaita Port Saidiin lähelle De Lessepsin patsasta. Kuusi Sycamorea lähti alukselta 15 minuuttia myöhemmin, minkä jälkeen helikopterit lensivät edestakaisin mantereen ja aluksen väliä kuljettaen joukkoja. Ne kuljettivat muun muassa ilmavoimien 215. lennoston henkilöstöä Port Saidin länsipuolelle Gamilin lentotukikohtaan. 45 Commando oli siirretty maihin aamupäivän aikana. Kello 13.45 aloitettiin kolmelle Whirlwind helikopterilla haavoittuneiden kuljetukset takaisin alukselle. Alukselle saapui kaikkiaan 40 haavoittunutta, joista neljä egyptiläisiä. Alus määrättiin kello 15.52 siirtymään Port Saidin satamaan, jonne se kiinnittyi kello 18.15.[27]

Alukselle nousi 8. marraskuuta 573 laskuvarjorykmentin sotilasta, minkä jälkeen alus lähti Port Saidista. Alus saapui seuraavana aamuna Famagustaan, jonne sotilaat siirtyivät. Alus lähti Maltalle, jonne se saapui 48 tuntia myöhemmin. Maltalla aluksella olleet haavoittuneet siirrettiin RNH Bighiin. Miehistön maihinnousu kiellettiin ja alukselle nousi 843 Somersetin kevyen jalkaväen I pataljoonan sotilasta, 146 ajoneuvoa. Alus lähti kuormauksen päätyttyä Limassoliin, jonne se saapui kaksi päivää myöhemmin. Purun päätyttä alus lähti 14. marraskuuta kello 16 Port Saidiin. Pian merelle lähdön jälkeen kolme maavoimien Austeria laskeutui sen kannelle. Alukselta nousi seuraavana päivänä Austerit, jotka lensivät Gamilin lentotukikohtaan. Lentokoneiden lähdön jälkeen aluksen kurssi muutettiin kohti Maltaa, jonne se saapui 17. marraskuuta.[27]

Alus lähti 25. marraskuuta Port Saidiin, jossa sille nousi 42 Commandosta 591 sotilasta sekä 92 autoa ja 117 moottoripyörää. Oltuaan satamassa vain kuusi tuntia alus lähti Maltalle, jonne se saapui iltapäivällä 29. marraskuuta. Alus lähti Devonportiin, kun sille oli noussut vielä 200 tykistön sotilasta ja joitakin ilmavoimien miehiä. Merellä alukselle laskeutui viisi Sycamore-helikopteria. Alus läpäisi 6. joulukuuta Ushantin ja ankkuroitui seuraavana aamuna Plymouthin salmeen. Tullitarkastuksen jälkeen alus siirtyi Devonportin telakalle, missä kuljetetut helikopterit ja sotilaat siirtyivät maihin. Lopulta aluksen miehistö sai pitkän loman maissa.[27]

Alus siirrettiin 17. tammikuuta 1957 Devonportista Portlandiin koulutuslaivueen lippulaivaksi, kun vara-amiraali G. B. Sayer nosti lippunsa aluksella. Helmikuussa alus lähti pohjoiseen ja ankkuroitui South Hook Pointin edustalle, mistä se jatkoi myöhemmin Walesin rannikko pohjoiseen. Alus kiinnittyi 12. helmikuuta kello 10 King George V:n telakalle, mistä se lähti 19. helmikuuta. Alus teki 12 vuorokautta merenmittausta pääosin Färsaarten itäpuolella, kunnes se suuntasi 1. maaliskuuta Rothesayhin.[27]

Alus lähti 13. maaliskuuta Rothesaystä Antwerpeniin, missä 10 000 vierasta tutustui alukseen. Alus lähti 23. maaliskuuta Antwerpenistä Devonportiin, jonne se saapui 25 maaliskuuta. Pääosan huhtikuusta alus oli kuivatelakalla, missä aluksen pohjakosketuksessa saamat vauriot korjattiin ja aluksen hangaari muutettiin kuningattaren kunniaksi järjestettävää vastaanottoa varten "Kotilaivaston ravintolatilaksi". Alus vapautui telakalta 13. toukokuuta, jolloin se siirrettiin Kanaalin ja Pohjanmeren kautta Invergordoniin. Matkalla se vieraili Rosythissä ennen saapumistaan 21. toukokuuta Invergordoniin, missä se kohtasi Kotilaivaston alukset.[27]

Alus valmistui Kotilaivaston mukana operaatio Steadfastiin eli Kotilaivaston katselmukseen Invergordonissa. Kenraaliharjoitus pidettiin 24. maaliskuuta ja katselmus 27. maaliskuuta Britannian ollessa vastaanottajien aluksena. Kuningatar ja Edinburghin herttua saapuivat alukselle kello 19.45. Heitä vastaanottamassa oli Kotilaivaston komentaja amiraali Sir John Eccles, joka oli nostanut lippunsa aluksella. Kuninkaalliset poistuivat alukselta päivällisen ja erilaisten esitysten jälkeen kello 23.20. Seuraavana päivänä kuningatar tarkasti miehistön aluksen lentokannella. Alus lähti 4. kesäkuuta Invergordonista Rosythiin, missä helikopteriyksiköt aloittivat harjoittelun aluksella.[27]

Alus lähti 6. kesäkuuta Rosythistä ja ankkuroitui kaksi päivää myöhemmin Reyakjavikissä, mistä se lähti 14. kesäkuuta pohjoisen napapiirin kautta Trondheimiin. Alus saapui 17. kesäkuuta Trondheimiin ja Hampuriin 24. kesäkuuta, mistä se lähti 1. heinäkuuta pohjoiseen Kotilaivaston Fairwind II -harjoitukseen. Harjoituksen aikana alus kävi Rosythissä, Invergordonissa ja Penzancessa, kunnes se palasi 22. heinäkuuta Devonportiin. Alus osallistui elokuun ensimmäisellä viikolla Plymouthin laivastopäivään, jolloin yli 28 000 vierasta tutustui alukseen.[27]

Kesälomien jälkeen alus vastaanotti kolme lentokonetta (Wyvern, Venom ja Seahawk) ja kaksi helikopteria ja lähti Helsinkiin, missä se osallistui Britannian kaupan esittelyyn. Itämerellä alusta varjosti kuusi Neuvostoliiton laivaston alusta. Helsingissä aluksella vieraili 20 suurlähettilästä ja Miss Britannia sekä 10 brittimallia, jotka olivat muotinäytöksessä Helsingissä. Alus lähti 12. syyskuuta Helsingistä Portsmouthiin, jonne se saapui 24 tuntia myöhemmin.[27]

Alus osallistui läntisen reitin ja Kanaalin alueella Naton Standfirm-harjoitukseen. Alus lähti 21. syyskuuta Plymouthin salmesta Kanaaliin esittäen kauppalaivaa, mistä se sai määräyksen palata täyttä vauhtia Portsmouthiin. Alus määrättiin kuljettamaan lähetystö Osloon Norjan kuninkaan Haakon VII:n hautajaisiin. Kunniavartioiden ja kuljetettavien arvohenkilöiden saavuttua alus lähti 27. syyskuuta Osloon. Matkalla aluksella puhkesi influenssa epidemia, joka saatiin kuitenkin hallintaan ennen Osloon saapumista 30. syyskuuta. Hautajaisten päätyttyä alus lähti 2. lokakuuta paluumatkalle.[27]

Alus lähti 7. lokakuuta Gibraltarille, jonne se saapui 11. lokakuuta. Alus lähti 29. lokakuuta Gibraltarilta Bilbaoon, jonne se saapui kaksi päivää myöhemmin. Alus palasi Devonportiin, mistä se lähti viimeiselle purjehdukselleen 11. marraskuuta. Alus purjehti Rosythiin, missä se oli viisi vuorokautta. Alus kiersi Penland Firthin ja kiinnittyi Liverpoolissa Prince's Landing Stageen kuuden päivän vierailulle. Alus lähti 27. marraskuuta Merseystä ja kaksi päivää myöhemmin saapui Spitheadiin ja kiinnittyi Portsmouthissa laituriin 29. marraskuuta.[27]

Omin konein aluksen viimeinen matka alkoi 2. joulukuuta, kun se lähti helikopterilentäjien kouluttamiseksi Portsmouthista Isle of Wightiin. Alus palasi Devonportiin. Alus ankkuroitui 4. joulukuuta Cowsandinlahteen ja seuraavana päivänä aluksella nostettiin palveluksesta poistamisviiri, minkä jälkeen alus purjehti hiilestyslaituriin viimeisen kerran. Aluksen varastojen tyhjennys alkoi neljä päivää myöhemmin ja 20. joulukuuta aluksen viimeinen päällikkö poistui alukselta.[28]

Vuoden lopussa aluksella oli ainoastaan kourallinen miehiä, jotka valmistelivat palveluksesta poistoa. Alus poistettiin palveluksesta tammikuussa 1958 ja siirrettiin kaksi kuukautta myöhemmin poistolistalle, minkä jälkeen se ankkuroitiin Tamariin. Elokuussa 1959 Oceanwise Exhibits Limited yritti ostaa aluksen messujen pitopaikaksi, mutta tarjousta pidettiin liian pienenä. Alkuvuodesta 1960 liikkui huhuja, että alus olisi myyty kalankäsittelytehtaaksi. Alus hinattiin 6. toukokuuta 1962 Faslaneen romutettavaksi.[28]

Lähteet

muokkaa
  • McCart, Neil: The Colossus-Class Aircraft Carriers 1944–1972. Cheltenham, UK: Fan Publications, 2002. ISBN 1-901225-06-2 (englanniksi)
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0 (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d McCart, Neil s. 79
  2. ↑ McCart, Neil s. 79–80
  3. ↑ a b McCart, Neil s. 80
  4. ↑ McCart, Neil s. 80-81
  5. ↑ a b c d McCart, Neil s. 81
  6. ↑ a b c d e McCart, Neil s. 83
  7. ↑ McCart, Neil s. 83-85
  8. ↑ a b c McCart, Neil s. 85
  9. ↑ McCart, Neil s. 86
  10. ↑ McCart, Neil s. 86-87
  11. ↑ McCart, Neil s. 87
  12. ↑ McCart, Neil s. 87-88
  13. ↑ a b c McCart, Neil s. 88
  14. ↑ McCart, Neil s. 89
  15. ↑ McCart, Neil s. 91
  16. ↑ a b c d McCart, Neil s. 91
  17. ↑ a b c d McCart, Neil s. 93
  18. ↑ a b c d e f g McCart, Neil s. 94-95
  19. ↑ a b c d e f g McCart, Neil s. 96-100
  20. ↑ McCart, Neil s. 102
  21. ↑ McCart, Neil s. 103-104
  22. ↑ McCart, Neil s. 104
  23. ↑ a b c McCart, Neil s. 106
  24. ↑ a b c McCart, Neil s. 107
  25. ↑ a b c d McCart, Neil s. 109
  26. ↑ a b c McCart, Neil s. 110-111
  27. ↑ a b c d e f g h i j McCart, Neil s. 112-114
  28. ↑ a b McCart, Neil s. 114-115

Aiheesta muualla

muokkaa
Colossus-luokan lentotukialukset
HMS Colossus - HMS Glory - HMS Venerable - HMS Vengeance - HMS Perseus - HMS Pioneer - HMS Warrior - HMS Theseus - HMS Ocean - HMS Triumph
Edeltäjä: Implacable-luokka – Seuraaja: Majestic-luokka
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiki.x.io/w/index.php?title=HMS_Ocean_(R68)&oldid=22929541”