Heimo Pihlajamaa

Heimo Tuomo Elias Pihlajamaa (s. 10. helmikuuta 1936 Veteli) on suomalainen kirjailija ja kääntäjä, joka on asunut 1960-luvun puolestavälistä asti Alankomaissa^[1].

Pihlajamaa on suomentanut muun muassa Jack Londonin, John Updiken ja Daniel Sheldonin teoksia.

2000-luvulla Pihlajamaa on julkaissut omakustanteena kahdeksan kirjaa, joissa kotikunta Veteli on vahvasti mukana.^[2]

Teoksia

Yksin tein. Tammi 1966
Kafuri. Otava 1968
Talven ohjelma. Otava 1969
Toukokuu. Otava 1970
Elämää Länsi-Venäjällä, romaani. Otava 1971
Mimosa. Otava 1976
Aurinkokaste. Otava 1988
Primula. Otava 1991
Onni on vaarallista : hollanninkielisen nykyrunon antologia, suomentanut ja toimittanut Heimo Pihlajamaa. Nihil interit, Helsinki 2002

Palkinnot

Valtion kirjallisuuspalkinto 1969

Lähteet

Heimo Pihlajamaa SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)

Viitteet

↑ Sipilä, Riitta: Vai laulaisinko rakkaudesta? (Pihlajamaan haastattelu.) Suomen Kuvalehti, 1970, nro 27, s. 34. Näköislehti (maksullinen). (PDF) Viitattu 21.11.2020.
↑ Veteli vahvasti mukana Heimo Pihlajamaan teoksissa Perhojokilaakso. 2019. Viitattu 13.6.2020.

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Sipilä, Riitta: Vai laulaisinko rakkaudesta? (Pihlajamaan haastattelu.) Suomen Kuvalehti, 1970, nro 27, s. 34. Näköislehti (maksullinen). (PDF) Viitattu 21.11.2020.

[2] Veteli vahvasti mukana Heimo Pihlajamaan teoksissa Perhojokilaakso. 2019. Viitattu 13.6.2020.

[1]

[2]