Hosionjärvi
Hosionjärvi on Satakunnassa Ulvilan ja Porin rajalla, aiemmalla Kullaan ja Noormarkun rajalla sijaitseva kuivatettu järvi, joka kuuluu Kellahdenjoen vesistöön. Entisen järven paikalla sijaitsee nyt Hosionjärvi-niminen suo.[1][2]
| Hosionjärvi | |
|---|---|
| Valtiot |
 Suomi |
| Paikkakunta | Pori (Noormarkku), Ulvila (Kullaa) |
| Koordinaatit | |
| Mittaustietoja | |
 Hosionjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maantieto
muokkaaHosionjärven suoalue on avosuota tai luhtaa. Se on 1,1 kilometriä pitkä ja 150−350 metriä leveä. Noin puolet suosta on luhtaa. Suo jatkuu kummastakin päästä tavallisenä ojitettuna metsäisenä suona. Suoalueen läpi virtaa Hosionoja, joka jatkaa matkaansa Viikerinojana ja muuttuu alajuoksulla Söörmarkunjoeksi. Koskeikon sisällä on pieni saari.[2]
Järvi on piirretty Kalmbergin kartastoon ja kun sen mittakaava tunnetaan, voidaan järven mitat arvioida. Kartan mukaan Hosionjärvi olisi ollut 1,5−1,7 kilometriä pitkä ja sen leveys olisi vaihdellut 200−400 metrin välillä.[3]
Historia
muokkaaJärven nimi oli Kalmbergin kartastossa "Hosiojärvi". Porilainen Gustav Galle jätti järven kuivattamisesta hakemuksen vuonna 1823, mutta veti sen pian takaisin. Joku muu on sitten myöhemmin kuivattanut järven, jonka jäänteet ovat nykyään soistuneet umpeen.[4][5][3]
Katso myös
muokkaa- Rottajärvi kuuluu samaan vesistöön
Lähteet
muokkaa- ↑ OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 15.1.2015.
- ↑ a b Hosionjärvi, Ulvila (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.1.2015.
- ↑ a b Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: vihreälle kartalle (fc20050700.jpg), 1855-56
- ↑ Maaperäkartta: Lehti 1143 06 Kullaa, 2004, Geologian Tutkimuskeskus
- ↑ Turun maakunta-arkisto: Hosiojärven kuivatus (Arkistoitu – Internet Archive), 1823
Aiheesta muualla
muokkaa- Lampolahti, Janne & Mattila, Kalevi: Hosionjärven linnusto: esimerkki nopeasta umpeenkasvusta[vanhentunut linkki], julkaisusta Satakunnan harvinaisuushavainnot 1999 (Arkistoitu – Internet Archive), s. 55, 1998