Isä Parmen
Isä Parmen (1863 – 21. elokuuta 1933 Petsamo) oli venäläissyntyinen Petsamon Alaluostarin munkki. Hän tuli 1920-luvulla tunnetuksi rakennettuaan muun muassa sähkölaitoksen ja oman auton.[1]
Parmen tuli Petsamoon 1890-luvulla Solovetskin luostarista. Hän oli kiinnostunut teknillisistä laitteista vaikkei hänellä ollutkaan mitään alan koulutusta. Parmen rakensi Petsamonjoen pienen sivujoen Näsykkäjoen suulle tehdaslaitoksen, johon kuului saha, korjauspaja ja sähkölaitos. Hän suunnitteli ja rakensi itse laitoksen rakennukset ja työkoneet sekä sähkölaitoksen dynamon. Parmenin vesivoimaa käyttänyt sähkölaitos tuotti valoa sotilaskasarmille, kruununvoudin virkatalolle, posti- ja lennätinkonttorille ja parille muulle pienemmälle rakennukselle, joiden yhteinen valopistemäärä oli noin 250. 1930-luvun alussa sähkölaitos oli kuitenkin jo rappeutunut eikä kyennyt tuottamaan riittävästi sähköä käyttäjille.[2][3]
Parmen alkoi suunnitella itselleen myös autoa. Hän kokosi keväällä 1926 autonsa valmiista tehdastekoisista osista, niin että autossa oli Fordin runko, Chevroletin moottori ja Fiatin kaasutin. Auto ei kuitenkaan toiminut tyydyttävästi, joten Parmen osti Norjasta sitten valmiin Ford-auton. Parmenin auto vaurioitui 7. elokuuta 1931 Näsykkäjoen sillalla kahden auton yhteenajossa. Parmenin ohjaama auto törmäsi sillan kaiteeseen ja sitä väistänyt toinen soralastissa ollut kuorma-auto syöksyi alas joenuomaan vaurioituen pahoin. Henkilövanhinkoja ei onnettomuudessa tullut. Parmen rakensi myös seinäkellon ja ns. "ullikellon", joka näytti luode- ja vuoksivesien vaihtelun Petsamonvuonossa.[2][4][5][6]
Parmen kuoli elokuussa 1933 sydänkohtaukseen ajaessaan autoaan. Hän oli lähtenyt maanantaina 21. elokuuta viemään rakentamallaan autolla heinäväkeä luostarista Parkkinaan ja oli palaamassa sieltä tyhjällä autolla takaisin. Paluumatkalla noin viiden kilometrin päässä luostarista hän sai sydänkohtauksen ja sen seurauksena auto suistui ohjauskyvyttömänä ojaan. Parmen vietiin Petsamon sairaalaan, jossa hän kuoli.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Petsamossa kuollut munkki oli Isä Parmen, Pohjolan Sanomat, 29.08.1933, nro 195, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 19.01.2025
- ↑ a b Isä Parmen Petsamon Alaluostarista, Suomen Sotilas, 01.02.1930, nro 5-6, s. 28, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 19.01.2025
- ↑ Petsamon sähköistämiseksi on kunnan toimesta laadittu kaksi suunnitelmaa, Lapin Kansa, 14.04.1931, nro 40, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 19.01.2025
- ↑ Petsamossakin ajetaan Fordilla, Iltalehti, 12.07.1926, nro 156 Aamupainos, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 19.01.2025
- ↑ Petsamon ensimmäinen auto, Suomen Kuvalehti, 07.08.1926, nro 32, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 19.01.2025
- ↑ Petsamossakin auto-onnettomuus, Sisä-Suomi, 12.08.1931, nro 181, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 19.01.2025
Kirjallisuutta
muokkaa- Tuulikki Soini : Petsamo, tuulien kotimaa, Gummerus, 1985 ISBN 951-20-2683-X
- Elina Kahla : Petsamon marttyyri ja maailman pohjoisin luostari, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020 ISBN 9789518581065