Jänkäsirriäinen
Jänkäsirriäinen (Calidris falcinellus) on rantalintu, joka kuuluu kurppien heimoon. Jänkäsirriäisen aiempi suku Limicola on Birdlifen uusimmassa taksonomisessa luettelossa poistettu ja se kuuluukin nykyään sukuun Calidris.[3] Lajin nimesi Erik Pontoppidan vuonna 1763.
Jänkäsirriäinen | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
Heimo: | Kurpat Scolopacidae |
Suku: |
Calidris Koch, 1816 |
Laji: | falcinellus |
Kaksiosainen nimi | |
Calidris falcinellus |
|
![]() |
|
Alalajit | |
|
|
Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaJänkäsirriäinen muistuttaa muodoltaan ja käyttäytymiseltään sirrejä, varsinkin nuorta suosirriä,[4] mutta sen päänkuviot ovat kurppamaisen voimakkaat. Nokka on kärjestä alaspäin kaareutuva, selkäpuoli harmaanruskea. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Pituus on 16–17 cm, siipien kärkiväli 33–35 cm ja paino 30–65 g.
Vanhin suomalainen rengastettu jänkäsirriäinen on ollut 3 vuotta, 10 kuukautta ja 2 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen vähintään 6 vuoden ja 10 kuukauden ikäinen yksilö.
Levinneisyys
muokkaaJänkäsirriäinen on selkälokin ohella maailman suomalaisin lintu. Suomessa pesii runsas kolmannes maailman koko kannasta.[5] Sen nimialalaji falcinellus pesii vain Fennoskandiassa, Lapissa ja Kuolan niemimaalla, alalaji sibirica lisäksi monin paikoin Siperian pohjoisosissa. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 18 000 paria ja maailman pesimäkannaksi enintään 40 000 – 50 000 paria.[5] Se on muuttolintu ja talvehtii Itä-Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa (sibirica).
Elinympäristö
muokkaaJänkäsirriäinen pesii vetisillä jängillä ja taigan märimmillä soilla. Muuttomatkalla ja talvehtimisalueilla se viihtyy muta- ja lyhytkortisilla rannoilla sekä kosteikoilla. Vaikeakulkuisten olinpaikkojensa takia jänkäsirriäisen elintavat tunnetaan melko huonosti.
Lisääntyminen
muokkaaJänkäsirriäiskoiras rakentaa maahan ruohoston kätköihin 2–3 pesää, joista naaras valitsee mieleisensä ja munii neljä tai joskus kolme munaa. Haudonta-aika on kolme viikkoa ja kummatkin puolisot osallistuvat haudontaan. Poikaset ovat pesäpakoisia ja etsivät itse ruokansa. Molemmat emot huolehtivat niistä, mutta naaras jättää hoidon koiraalle poikasten ollessa puolikasvuisia.
Ravinto
muokkaaHyönteiset ja muut selkärangattomat pikkueläimet, muutolla nilviäiset, äyriäiset ja siemenet.
Lähteet
muokkaa- von Haartman, L.; Hildén, O.; Linkola, P.; Suomalainen, P. & Tenovuo, R. 1967: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava. Helsinki.
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
Viitteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Calidris falcinellus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2. 2024. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 566. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 14.8.2021.
- ↑ Birdlife Data Zone www.birdlife.org. Arkistoitu 24.9.2014. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ Jänkäsirriäinen 2010. LuontoPortti. Viitattu 28.3.2010.
- ↑ a b Jukka Hintikka: Jänkäsirriäisestä maailmanlaajuisesti uhanalainen – karikukosta ja suosirristä silmälläpidettäviä BirdLife-lehti 1/2025. BirdLife Suomi. Viitattu 22.1.2025.
Aiheesta muualla
muokkaa- Jänkäsirriäinen Lintukuva-verkkopalvelussa
- Hildén, Olavi 1965: Vesipääsky ja jänkäsirriäinen keväällä 1965. - Lintumies 2.1965 s. 30-31. SLY.
- Marjakangas, Arto 1980: Jänkäsirriäinen Limicola falcinellus pesivänä Nivalassa. - Lintumies 2.1980 s. 88. LYL.
- ITIS: Limicola falcinellus (englanniksi)