Johanna II (Navarra)
Johanna II (ransk. Jeanne II de Navarre) ; (1309–1349) oli Navarran kuningatar vuosina 1329–1349.[1]
| Johanna II | |
|---|---|
 | |
| Navarran kuningatar | |
| Valtakausi | 1.4. 1328 – 6.10. 1349 |
| Edeltäjä | Kaarle I |
| Seuraaja | Kaarle II |
| Syntynyt | 1309 |
| Kuollut | 1349 (ikä noin 40) |
| Puoliso | Filip III |
| Lapset | 8 |
| Suku | Kapetingit |
| Isä | Ludvig X |
| Äiti | Margareeta Burgundilainen |
Suku
muokkaaHänen vanhempansa olivat Ranskan kuningas Ludvig X Itsepäinen ja Marguerite de Bourgogne, joiden ainoa lapsi hän oli. Jeannen äiti kuoli vankilassa vuonna 1315. Seuraavana vuonna kuolivat hänen isänsä Ludvig X ja velipuolensa Juhana Postuumi, jotka molemmat olivat olleet sekä Ranskan että Navarran kuninkaita.
Kruununperimys
muokkaaJeanne II suljettiin pois kuninkuuden perimyksestä, koska hänen epäiltiin syntyneen avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Lisäksi hän oli alaikäinen ja naispuolinen, kruunulla kun oli miespuolisiakin perillisiä eli hänen kaksi setäänsä. Hänen setänsä Filip V oli ennen Juhana Postuumin syntymää ollut sijaishallitsija ja nousi Ranskan kuninkaaksi Juhana-vauvan kuoltua. Hän oli myös Navarran kuningas nimellä Filip II. Kun Filip V Pitkä kuoli, oli jo muodostunut tavaksi, että lähin miespuolinen sukulainen nousee Ranskan uudeksi hallitsijaksi edesmenneen kuninkaan seuraajana. Myöskään Filip V Pitkällä ei ollut kuin tyttäriä. Myös uusi kuningas, edellisen veli Kaarle IV Kaunis otti itselleen Navarran kuninkaan tittelin. Vaikka Navarran kuninkuus oli periytynyt aiemminkin myös naispuolisille, Jeanne oli edelleen iältään kovin nuori eikä vielä naimisissakaan.
Ranskan uusi, Valois-sukuinen kuningas Filip VI kuitenkin tunnusti hänen oikeutensa Navarran kruunuun vuonna 1328, Jeanne II:n kahden sedän Filip V:n ja Kaarle IV:n jälkeen. Filip VI ei itse polveutunut suoraan Navarran kuninkaista ja Jeanne II:n isoäiti Jeanne I oli perinyt kruunun isältään, joten naisperimys oli mahdollinen Navarran kuningaskunnassa. Kuitenkin laaditun sopimuksen mukaisesti Jeanne luopui vaatimuksistaan Ranskan valtaistuimeen ja sai korvauksen Ranskan kuninkaan maihin liitetyistä Champagnen ja Brien kreivikunnista. Tämä korvaus käsitti Angoulêmen ja Mortainin kreivikunnat. Kuitenkin hän myöhemmin vaihtoi Angoulêmen kreivikunnan alueisiin Vexinin kreivikunnassa: Pontoise, Beaymont-sur-Oise ja Asnières-sur-Oisen alueisiin.
Avioliitto ja lapset
muokkaaJeanne avioitui serkkunsa Évreux'n kreivi Philippen kanssa, josta tuli Navarran kanssahallitsijana Filip III.
Heille syntyi kahdeksan lasta:[1]:
- Marie (1330–1347), avioitui Aragonian kuningas Pedro IV:n kanssa, kuoli 14-vuotiaana
- Kaarle II Ilkeä/ Paha (1332–1387), Évreux’n kreivi ja Navarran kuningas
- Blanche de Navarre (1333–1398), avioitui vuonna 1349 Filip VI Valois'n, Ranskan kuninkaan kanssa
- Philippe (1336–1363), Longuevillen kreivi
- Agnès (1334–1396), avioitui Foix’n kreivi ja Béran’in varakreivi Gaston III:n kanssa
- Jeanne (1338–1387), nunna
- Jeanne nuorempi (1339–1403), avioitui Rohan’in varakreivi Jean I:n kanssa
- Louis (1341–1372), Beaumont-le-Roger’n kreivi
Hallinto
muokkaaJeanne II hallitsi Navarraa kuningattarena vuodesta 1328 aina kuolemaansa saakka vuoteen 1349. Hän hallitsi yhdessä kanssakuninkaan, aviopuolisonsa Filip III:n kanssa.[1] Filip oli myös Kapetingi, sillä hänen isänsä oli Filip III:n nuorin poika, Évreux'n kreivi Louis. Näin hän peri isänsä Évreux'n kreivin arvon. Heidän vanhin poikansa Kaarle II peri ensiksi Navarran kuningaskunnan äidiltään vuonna 1349 ja myöhemmin Évreux'n kreivikunnan.
Mielenkiintoisen yksityiskohdan muodostaan kuninkuuden palautuminen sukuun, sillä heidän jälkeläisiään olivat:
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Joan II Of Navarre (1309–1349) Women in World History: A Biographical Encyclopedia. Viitattu 29.4.2021.
Kirjallisuutta
muokkaa- Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
- Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
- Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
- Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France. 1994.