Jutta Zilliacus

Jutta Armelle Zilliacus (o.s. Kingo; s. 25. heinäkuuta 1925 Helsinki) on suomalainen toimittaja, kirjailija ja poliitikko. Hän toimi Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajana Helsingin vaalipiiristä vuosina 1975–1987. Zilliacus oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1968–1984.^[1]

Elämänvaiheet

Zilliacuksen vanhemmat olivat Pietarista Suomeen vallankumousta pakoon muuttaneet virolaiset pianonvirittäjä Johann Kingo ja kotirouva Jenny (o.s. Pihlak). Hänen Johann-isänsä oli muusikko ja suoritti asepalveluksensa torvensoittajana tsaarin armeijassa Pietarissa 1890-luvulla. Asepalveluksen jälkeen hän piti omaa pianokauppaa Pietarissa. Äiti Jenny työskenteli myös Pietarissa suuriruhtinattaren hovissa. Zilliacuksen vanhemmat tapasivat toisensa vasta Suomessa.^[2] Hän sai syntyessään Viron kansalaisuuden.^[3]

Zilliacuksen perhe asui Kaivopuistossa samassa paikassa, jossa sijaitsee nykyinen Viron suurlähetystö. Zilliacus oli Viron kansalainen 10-vuotiaaksi saakka. Hän kävi ensin ruotsinkielistä kansakoulua ja sen jälkeen Helsingin saksalaista koulua, jossa hänen paras luokkakaverinsa oli tuleva näyttelijä Kyllikki Forssell.^[2] Myös Jutta näytteli jonkin verran, esimerkiksi elokuvissa, jolloin hän käytti nimeä Jutta Armela. Hän toimi nuoruudessaan myös muun muassa mannekiinina, televisiokuuluttajana ja Mannerheimin sihteerinä^[4].

Kesäisin perhe asui Zilliacuksen sukulaisten luona Haapsalussa. Toisen maailmansodan aikana Zilliacuksen Viron-sukulaiset joko vietiin Siperiaan tai he pakenivat Saksaan.^[2]

Zilliacuksen puoliso oli toimittaja ja kirjailija Benedict Zilliacus. Koulutukseltaan Jutta Zilliacus on ylioppilas.

Jutta Zilliacukselle on myönnetty Axel Olof Freudenthal -mitali vuonna 1996.

Teoksia

Rökringar. Helsingfors: S & Co, 1970.
Innan du vet ordet av. Helsingfors: Söderström, 1975. ISBN 951-52-0295-7
Underbart är kort. Helsingfors: Söderström, 1997. ISBN 951-52-1682-6
Pianostämmarens dotter. Helsingfors: Söderström, 2007. ISBN 978-951-52-2440-8

Suomennetut

Vägskäl (suom. Tienhaarassa) (1986)
Annorlunda barndom (suom. Toisenlainen lapsuus) (1986)
Vändpunkt (suom. Uusille poluille) (1987)
Gå över gränser (suom. Rajanylityksiä. (Suomentanut Irmeli Järnefelt) Tammi, 1992. ISBN 951-31-0009-X )
Balansgång (suom. Tasapainoilua) (1994)
Ajatuksia verannalla. (Suomentanut Irmeli Järnefelt) Tammi, 1997. ISBN 951-31-1033-8
I väntan på buss nummer 16 (suom. Kuudentoista pysäkillä) (2002)

Lähteet

↑ Korppi-Tommola, Aura: ”Zilliacus, Jutta (1925–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 820–821. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
↑ ^a ^b ^c Arvonen, Margit: Niiasin aina Mannerheimille Iltalehti. 19.2.2007. Arkistoitu 19.2.2007.
↑ ”Minulle henkinen koti on aina se kieli, jota kulloinkin puhun”, sanoo kielitaitoinen 99-vuotias Jutta Zilliacus yle.fi. Viitattu 4.12.2024.
↑ Olin, Daniel (haastattelija): 95-vuotias Jutta Zilliacus ymmärtää koronasukupolvea: Sota varasti viisi vuotta nuoruudestani Yle Areena. 7.3.2021. Viitattu 3.12.2024. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

Jutta Zilliacus Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
Zilliacus, Jutta hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Jutta Zilliacus pakinoi hiusmuodista. Yle Elävä arkisto.

Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajat

[1] Korppi-Tommola, Aura: ”Zilliacus, Jutta (1925–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 820–821. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.

[il-2] Arvonen, Margit: Niiasin aina Mannerheimille Iltalehti. 19.2.2007. Arkistoitu 19.2.2007.

[3] ”Minulle henkinen koti on aina se kieli, jota kulloinkin puhun”, sanoo kielitaitoinen 99-vuotias Jutta Zilliacus yle.fi. Viitattu 4.12.2024.

[4] Olin, Daniel (haastattelija): 95-vuotias Jutta Zilliacus ymmärtää koronasukupolvea: Sota varasti viisi vuotta nuoruudestani Yle Areena. 7.3.2021. Viitattu 3.12.2024. (ruotsiksi)

[1]

[2]

[3]

[4]