Kuinka rukoilla, ystäväni
Kuinka rukoilla, ystäväni, tai teoksen koko alkuperäisellä nimellä Yksinkertainen tapa rukoilla; hyvälle ystävälle (saks. Eine einfältige weise zu beten für ein guten freund, 1535) on Martti Lutherin kirjoittama rukousta käsittelevä lyhyt kirja.
Teos on Lutherin tunnetuin rukousopas. Se ilmestyi myöhemmin myös latinaksi vuonna 1537 nimellä Simplex et aptissmus orandi modus.[1]
Sisältö
muokkaaKirjassaan Luther tarkemmin esittelee harjoittamansa mietiskely- eli meditaatiomallin, joka auttaa keskittymään ja jäsentämään Jumalan sanan mietiskelyä.[2] Kirjassa käydään käytännöllisten yksittäisten neuvojen lisäksi läpi Vähän katekismuksen pääkohdat, eli Isä meidän -rukous, kymmenen käskyä ja apostolinen uskontunnustus konkreettisena esimerkkinä rukousmietiskelystä.
Luther kehottaa rukoilemaan ajatuksella: Sydän lämmitetään ja valmistellaan ensin lukemalla kymmenen käskyä, uskontunnustus ja hyviä raamatunkohtia. Hän kertoo, miten hän käy ensin läpi koko Isä meidän –rukouksen kohta kohdalta, tutkien, mietiskellen ja kiittäen. Tämän jälkeen hän siirtyy käskyihin.[3] Kutakin käskyä tarkastellaan ensin oppina, sitten kiitosaiheena, katumusrukouksena ja lopuksi pyyntörukouksena. Samaa nelipunoksista käsittelytapaa sovelletaan myös uskontunnustukseen ja Isä meidän -rukoukseen.[4]
Tausta ja vaikutushistoria
muokkaaLutherin kirjassa esittämä nelijako opetus-kiitos-katumus-rukous perustuu osittain aiempaan kristillisen mietiskelyn perinteeseen, erityisesti Hugo St. Viktorilaiseen.[5] Keskiaikaisen meditaation huipentuma, kontemplaatio, ei sisälly käsitteellisesti Lutherin katekismusmeditaatiomalliin. Lutherin mallissa se ei näy siksi, että se ei ole metodisoitavissa, vaan yksinomaan Jumalan armon varassa.[6]
Professori Alister McGrath kuvailee Lutherin "seppeleen" vaikutusta protestanttiselle teologialle ja rukouselämälle erittäin keskeiseksi. McGrath kirjoittaa vaikutuksen olleen erittäin merkittävä Lutherin aikalaisille, varhaisille protestanteille ja jatkuneen läpi protestantismin vuosisatojen historian.[7]
Suomennokset
muokkaaTeos on julkaistu Suomessa useasti. Se on ilmestynyt Lennart Pinomaan toimittamassa Lutherin kirjoitusten kokoelmassa "Syvyydestä minä huudan", (WSOY, Porvoo 1963 ja Perussanoma, Juva 1996). Professori Jouko N. Martikainen on uudelleen suomentanut ja julkaissut sen nimellä ”Yksinkertainen tapa rukoilla" Suomen Kirkon Pappisliiton jäsenlehden 3/1978 eripainoksena. Viimeisin Matti Mikkolan suomennos nimellä "Kuinka rukoilla, ystäväni" on SLEY:n julkaisema vuonna 1995. Reformoitu teologi R. C. Sproul on laatinut teoksen pohjalta lastenkirjan, joka on suomennettu nimellä "Parturi joka halusi rukoilla." Tässä teoksessa kymmenen käskyä poikkeavat hieman luterilaisesta järjestyksestä.
Saksankielinen alkuteksti
muokkaa- Lutherin teosten Weimarin laitos (WA) 38:359-375
Lähteet
muokkaa- ↑ Luettelo Martti Lutherin painetuista teoksista vuosilta 1530–1546 Martinkirja.fi
- ↑ Jari Jolkkonen: Rukous. Johdatus Lutherin teologiaan, toim. Pekka Kärkkäinen. Kirjapaja 2001, s. 250
- ↑ Luther ja rukous - parturimestarille osoitettu pikkukirjanen Koskenniemi.fi
- ↑ Nelipunoksinen seppele eli katekismusmietiskely Hiljaisuudenystavat.fi
- ↑ Matti Mikkola: Johdanto. Kuinka rukoilla, ystäväni, s. 11-13
- ↑ Matti Mikkola: Rukouksen teologian merkitys ekumenialle. Ekumenia ja teologia. STKS 188, Helsinki 1993, s. 187
- ↑ Rukous kannesta kanteen - radiopastori Jukka Norvannon käsitys rukouksesta Panu Pitkänen, Pro gradu -tutkielma, marraskuu 2016. Itä-Suomen yliopisto, s. 56
Kirjallisuutta
muokkaa- Kuinka rukoilla, ystäväni. Suomennos Matti Mikkola. Sley-kirjat 1995 ISBN 951-618-135-X
Aiheesta muualla
muokkaa- Lex orandi est lex credendi. Spiritualiteetin teologiasta Sammeli Juntunen. Suomen teologinen instituutti 7.11.2001
- Gurun opissa: Rukoile vaikka laiskottaisi kirkkojakaupunki.fi
- Kirjamuotoilu Martti Lutherin rukousoppaalle Halme, Hanna (2024). Opinnäytetyö