Kuulopuhelin

Kuulopuhelin on sotilaskäytössä olevien kenttäpuhelinten, kenttäradioiden ja radiopuhelinten käyttäjän kädessä pidettävästä mikrofoni-kaiutin -yhdistelmästä käytetty nimitys.^[1] Nykykielellä sitä kutsutaan kuulokkeeksi^[2] eli luuriksi^[3].

AN/PRC-77n kuulopuhelin pöydällä.
Helvarin valmistama kenttäradio kuulopuhelimella.

Ruotsalaisen Telefonaktiobolaget L. M. Ericssonin valmistama Suomenkin puolustusvoimien käytössä ollut kenttäpuhelin P-78. Kuulopuhelin on kuljetusasennossaan kenttäpuhelimen päällä. Kenttäpuhelimen kuulopuhelin voidaan suojata sulkemalla alumiininen kansi.

Lähteet

↑ Sotilaan käsikirja 2017 (Teksti: Pääesikunta ja henkilöstö) 16.12.2016. Puolustusvoimat. Viitattu 10.6.2024.
↑ Sadeniemi, Matti (päätoim.): Nykysuomen sanakirja, osa 2, 14. painos, s. 631. (hakusana kuulopuhelin ”s. paremmin kuuloke”) Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-18263-X
↑ Kuuloke Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy. Viitattu 10.6.2024.

[1] Sotilaan käsikirja 2017 (Teksti: Pääesikunta ja henkilöstö) 16.12.2016. Puolustusvoimat. Viitattu 10.6.2024.

[2] Sadeniemi, Matti (päätoim.): Nykysuomen sanakirja, osa 2, 14. painos, s. 631. (hakusana kuulopuhelin ”s. paremmin kuuloke”) Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-18263-X

[3] Kuuloke Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy. Viitattu 10.6.2024.

[1]

[2]

[3]