Kylämalva
Kylämalva (Malva pusilla) on yksivuotinen, Euraasiassa tavattava malvakasvi.
| Kylämalva | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malvales |
| Heimo: | Malvakasvit Malvaceae |
| Suku: | Malvat Malva |
| Laji: | pusilla |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Malva pusilla |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaaMonivartinen kylämalva kasvaa 10–50 cm korkeaksi. Varsi on rento ja karvainen tai kalju. Lehdet ovat pitkäruotisia. Lehtilapa on munuaismainen ja 5–7-halkoinen. Lehden liuskat ovat leveän kolmiomaisia ja hammaslaitaisia. Valkoiset, punasuoniset kukat ovat tavallisesti 2–10 kukan ryhminä lehtihangoissa. Kukan ulkoverhiö on kolmelehtinen ja verhiön pituinen. Terälehdet ovat 4–7 mm pitkiä. Kylämalva kukkii Suomessa heinä–syyskuussa. Kiekkomaiset lohkohedelmykset ovat kaljuja tai karvaisia ja kurttupintaisia. Siemenet säilyttävät itävyytensä maassa jopa vuosikymmeniä.[1][2]
Suomessa tavattavista malvoista kylämalva muistuttaa läheisimmin satunnaisena tavattavaa katinjuustomalvaa (M. neglecta).[2]
Levinneisyys
muokkaaKylämalvan päälevinneisyysalue alkaa Pohjois-Balkanilta, Unkarista, Puolasta ja Baltiasta itään läpi Valko-Venäjän, Ukrainan ja Venäjän aroalueiden Keski-Aasiaan saakka. Lännempänä lajia tavataan Saksassa asti. Pohjoismaissa kylämalvaa kasvaa vakituisena lajina Etelä-Norjassa, Etelä- ja Keski-Ruotsissa sekä Etelä-Suomessa. Laji on levinnyt ihmisen mukana myös paikoin Pohjois-Amerikkaan.[3]
Suomessa kylämalva on muinaistulokas noin Pori–Tampere–Lappeenranta-linjan eteläpuolella, jossa sitä myös nykyään voi varmimmin tavata. Muualla maassa kylämalva on satunnaistulokas, jota on tavattu Pohjois-Lapissa saakka. Laji on suuresti harvinaistunut ja hävinnyt monilta entisiltä esiintymisalueiltaan.[1][4]
Elinympäristö
muokkaaKylämalva on vanha kulttuurin seuralainen, joka viihtyy muokatulla maalla. Se on tyypillinen vanhoissa kylissä sekä maatilojen pihoilla ja seinustoilla viihtyvä laji. Erityisesti kanaloiden, navetoiden ja karja-aitausten typekkäät lähimaat ovat sille mieluisia. Satunnaisemmin lajia kasvaa satamissa, lastaus- ja kaatopaikoilla. Kylämalva on Suomessa harvinaistunut kasvupaikkojen umpeenkasvun ja pihapiirien siistiytymisen takia.[1][2]
Käyttö
muokkaaMuiden malvojen tapaan kylämalvaa on käytetty lääkekasvina muun muassa yskänlääkkeenä ja kuhmujen hoitoon.[5] Varren kuituja on myös käytetty kehruussa.[3]
Lähteet
muokkaa- Laine, Unto: Kylämalva. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 185–186.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Hæggström, Carl, Esbo 2010.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 222.
- ↑ a b c Laine 1997, s. 185–186.
- ↑ a b Den virtuella floran: Vit kattost (Malva pusilla) (myös levinneisyyskartat) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 22.3.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Kylämalvan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 22.3.2011.
- ↑ Ålands flora 2010, s. 205.