Leonard Peltier
Leonard Peltier (s. 12. syyskuuta 1944 Grand Forks, Pohjois-Dakota, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen Amerikan alkuperäiskansojen oikeuksia ajavan Amerikan intiaaniliike (AIM) -järjestön aktiivi. Hän kuuluu itse anishinaabe- ja lakota-kansoihin.
Peltier tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen vuonna 1977 kahden FBI-agentin murhasta, jotka olivat tapahtuneet kahta vuotta aikaisemmin Pine Ridgen intiaanireservaatissa Etelä-Dakotassa käydyn tulitaistelun yhteydessä. Peltier on tunnustanut olleensa mukana ja ampuneensa agentteja kohti, mutta on kieltänyt ampuneensa teloitustyyliin ammuttuja laukauksia. Hänen oikeudenkäyntinsä sekä vankeutensa on saanut paljon huomiota eri puolilla maailmaa, eikä sitä ole pidetty puolueettomana. Esimerkiksi Amnesty International on ottanut Peltierin tapauksen epäreilujen oikeudenkäyntien listalleen.[1] Yhdysvaltain presidentti Joe Biden armahti Peltierin viimeisenä virkapäivänään tammikuussa 2025.[2]
Elämä
muokkaaLapsuus ja nuoruus
muokkaaLeonard Peltier syntyi vuonna 1944 Pohjois-Dakotassa Grand Forksin kaupungissa 13-lapsiseen perheeseen. Hän vietti lapsuutensa isovanhempiensa luona Turtle Mountainin reservaatissa. Vuonna 1965 Peltier muutti Seattleen. Hän työskenteli aluksi autonasentajana, perustaen lopulta oman yrityksen. Seattlessa hän tutustui paikallisiin kansalaisoikeusaktivisteihin ja liittyi lopulta AIM:n jäseneksi.
Pine Ridgen tapahtumat
muokkaa
Vuonna 1975 Peltier matkusti Pine Ridgen reservaattiin sovittelemaan erimielisyyksiä, joita oli syntynyt kahden reservaatin johtohahmon sekä heidän kannattajiensa välille. Taustalla oli muun muassa kahta vuotta aiemmin sattunut, kaksi kuolonuhria vaatinut Wounded Kneen välikohtaus AIM:n ja viranomaisten välillä.
Kesäkuun 26. päivän aamuna 1975 kaksi FBI:n agenttia, Jack R. Coler ja Ronald A. Williams, olivat Pine Ridgen reservaatissa etsimässä Jimmy Eagle -nimistä miestä, jota epäiltiin kahdesta paikallisille maatiloille tehdystä ryöstöstä. Hieman ennen puoltapäivää Williams ilmoitti radiolla heidän joutuneen tulituksen kohteeksi ja pyysi paikalle apuvoimia. Hetkeä myöhemmin hän otti uuden radioyhteyden ja kertoi haavoittuneensa.
Iltapäivällä FBI:n ja BIA:n agentit tekivät rynnäkön Pine Ridgeen. Tulitaistelussa menetti henkensä AIM:n aktivisti Joe Stuntz. Colerin ja Williamsin ruumiit löydettiin heidän autoistaan. Williamsista FBI:n tutkijat löysivät myöhemmin yhteensä kolme luotia, joista päähän osunut oli surmannut hänet. Coler oli saanut useampia osumia, joista kaksi oli päässä. Yhteensä agenttien kahdesta autosta löydetiin 125 luotia. Niistä suurin osa oli peräisin Remington-kivääristä. Agentit surmanneet luodit olivat kuitenkin peräisin AR-15-kivääristä, jollaisen myös Peltier omisti.
Pidätys ja oikeudenkäynti
muokkaa
Reservaatista paennut Peltier pidätettiin helmikuussa 1976 Kanadassa Albertan provinssissa sijaitsevasta Hintonin kaupungista, jossa hän oli majaillut tuttavansa mökissä. FBI:n etsintäkuuluttama Peltier oli pakomatkansa aikana joutunut Oregonissa ampumavälikohtaukseen maantiepoliisin kanssa. Hän oli jättänyt käyttämänsä matkailuauton, mutta onnistunut jatkamaan pakoaan jalkaisin. Peltierin ajoneuvosta löydettiin agentti Colerin virka-ase.
Kaksi muuta Pine Ridgessa välikohtauksen aikana ollutta AIM:n aktivistia, Bob Robideau ja Darelle Butler, oli asetettu oikeuteen Cedar Rapidsissa Iowassa, mutta heidät vapautettiin syytteistä. Peltier vastusti luovutustaan Yhdysvaltoihin, eikä näin ollen päässyt samaan oikeudenkäyntiin. Peltierin oikeudenkäynti pidettiin Pohjois-Dakotan pääkaupungissa Fargossa. Valamiehistö tuomitsi hänet kahteen elinkautiseen Williamsin ja Colerin murhista.
Epäkohdat oikeudenkäynnissä
muokkaaPeltierin oikeudenkäynnin puolueettomuus on asetettu kyseenalaiseksi useiden eri seikkojen perusteella. Hänen oikeudenkäynnissään esittettiin todisteita, joita ei ollut otettu esille Robideaun ja Butlerin oikeudenkäynnissä. Silminnäkijälausuntoja oli saatu uhkailemalla ja painostamalla todistajia. Fargon valamiehistölle ei myöskään kerrottu aikaisemmista Amerikan intiaaniliikkeen vastaisista oikeudenkäynneistä, joissa FBI:n oli todettu esittäneen vääriä tai muunneltuja todisteita ja silminnäkijälausuntoja.
Vuosia Peltierin oikeudenkäynnin jälkeen kävi ilmi, ettei laukauksia FBI:n tutkimusten mukaan ollut ammuttu hänen kiväärillään. Asiaa ei kuitenkaan ollut kerrottu valamiehistölle. Surmanluodit oli ammuttu AR-15-kiväärillä, jollaisen Peltierkin omisti. Vastaavia aseita oli muidenkin hallussa, mutta niille ei ollut tehty ballistisia tutkimuksia.
Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä syyttäjä oli väittänyt nimenomaan Peltierin ampuneen agentit lähietäisyydeltä. Jatkokäsitelyissä syyttäjä puolestaan oli todennut, että ampujia oli useampia, eikä voida näyttää toteen, kuka oli ampunut tappavat laukaukset. Myös ensimmäisen ehdonalaiskäsittelyn pöytäkirjoissa vuonna 1993 Peltierin sanottiin murhanneen agentit. Myöhemmissä käsittelyissä taas on kirjattu, ettei häntä vastaan ole esitetty suoria todisteita, jotka osoittaisivat Peltierin surmaajaksi.
Armahdusanomus ja ehdonalaiskäsittelyt
muokkaaPeltier anoi pääsyä ehdonalaiseen vapauteen, mutta anomus hylättiin vuonna 1993 ja uudestaan vuonna 1996[3].
Presidentti Bill Clintonin virkakauden lopulla levisi huhu, jonka mukaan hän olisi armahtamassa Peltierin. Tämä sai aikaan protesteja, Valkoisen talon ulkopuolelle kokoontui 500 FBI-agentteja perheineen. Silloinen FBI:n pääjohtaja Louis Freeh vetosi Clintoniin kirjeellä ettei Peltieria pitäisi armahtaa. Presidentti Clinton ei lopulta ottanut armahdusta käsittelyyn.[4][5]
Tammikuussa 2009 George W. Bush hylkäsi Peltierin armahdusanomuksen.[6] Peltierin ehdonalaisanomus hylättiin jälleen vuonna 2009[7]. Vuonna 2017 Barack Obama hylkäsi Peltierin armahdusanomuksen[8]. Seuraavan kerran ehdonalaista käsiteltiin 2024[9]. Anomus hylättiin[10].
19. tammikuuta 2025, presidenttikautensa viimeisenä päivänä, Joe Biden muutti Peltierin elinkautisen vankeusrangaistuksen kotivankeudeksi 18. helmikuuta 2025 alkaen.[11][12] Hänen poikansa sanoi, että Turtle Mountain Band reservaatista on järjestetty asunto Peltierille.[13][14]
Leonard Peltierin tukijoita
muokkaa
Amerikan intiaaniliike pitää Peltieriä poliittisena vankina. Hänen puolestaan ovat vedonneet useat yksityishenkilöt sekä järjestöt eri puolilla maailmaa.
Vetoomuksia ovat esittäneet Amnesty Internationalin lisäksi Nelson Mandela, Desmond Tutu, Jesse Jackson, Tenzin Gyatso (14. Dalai Lama), Rigoberta Menchú ja Äiti Teresa sekä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto, Euroopan parlamentti[15] ja Belgian parlamentti[16]
Peltierin tukijoiden lisäksi toimii myös hänen vapauttamistaan vastustava järjestö No Parole Peltier Association.[17]
Presidenttiehdokkuus
muokkaaLeonard Peltier oli Peace and Freedom -puolueen ehdokkaana vuoden 2004 presidentinvaaleissa. Puolue asetti hänet ehdolle vain Kalifornian osavaltiossa, jossa Peltier keräsi 27 607 ääntä (0,2 %).
Vuoden 2020 presidentinvaaleissa Peltier oli Party for Socialism and Liberationin Gloria La Rivan varapresidenttiehdokas.[18]
Kirjallisuus ja populaarikulttuuri
muokkaaPeltier on inspiroinut useita muusikkoja, elokuvantekijöitä ja taiteilijoita. Kirjoja hänen elämästään ja tapauksestaan on julkaistu useita.
Dokumenttielokuvia on valmistunut kaksi, 1992 valmistunut Incident at Oglala, jossa kertojana on Robert Redford, sekä vuoden 2011 elokuva The Wind Chases the Sun. Vuonna 1992 valmistui fiktiivinen Peltierin tapaukseen pohjautuva, Michael Aptedin ohjaama Ukkossydän. Sen pääosassa oli Val Kilmer.
Peltierin tarina on innoittanut myös useita musiikintekijöitä. Hänestä kertovia kappaleita ovat levyttäneet muun muassa Rage Against the Machine, Robbie Robertson, Buffy Sainte-Marie, Little Steven ja Anal Cunt.
Tunnetuin kappale on U2:n vuoden 2004 hitti ”Vertigo”, jonka ensimmäinen versio oli Peltieristä kertova ”Native Son”. Alkuperäisenä se löytyy kokoelmalta Unreleased & Rare.
Englantilainen muotisuunnittelija Vivienne Westwood on osoittanut tukea Peltierille sijoittamalla kaikkiin kesän 2012 mallistonsa mainoksiin pienen tekstin ”Leonard Peltier is innocent”.
Lähteet
muokkaa- Leonard Peltier — Political Prisoner: A Brief Biography. Indigenous People of Africa and America. Arkistoitu 6.9.2012. (englanniksi)
- Famous trials/The Leonard Peltier trial
Viitteet
muokkaa- ↑ Amnesty International/Annual report, USA 2010 Viitattu 9.9.2012
- ↑ Biden commutes sentence for Indigenous activist Leonard Peltier, convicted in killing of FBI agents 21.1.2025. Associated Press. Viitattu 21.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Parole Commission Denies Parole to Leonard Peltier Justice.gov. 21.3.1996. (englanniksi)
- ↑ FBI Agents Stage Protest March 15.12.2000. ABC News. Viitattu 9.9.2012.
- ↑ Clinton refuses to pardon Leonard Peltier 25.1.2001. World Socialist Web Site. Viitattu 9.9.2012.
- ↑ Bush denies bevy of pardons, commutations 27.1.2009. UPI. Viitattu 9.9.2012.
- ↑ Peltier denied parole; not eligible until 2024 NBC News. 21.8.2009. Viitattu 31.1.2025. (englanniksi)
- ↑ White House denies clemency for Indian activist Peltier AP News. 19.1.2017. Viitattu 31.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Brooks, Brad: Native American activist Peltier gets parole hearing, first in 15 years Reuters. 11.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Dianne Gallagher, Shawn Nottingham, Steve Almasy: Indigenous activist Leonard Peltier denied parole for 1975 killings of 2 FBI agents CNN. 2.7.2024. Viitattu 31.1.2025. (englanniksi)
- ↑ Joe Biden Frees Leonard Peltier HuffPost. 20.1.2025. Viitattu 6.2.2025. (englanniksi)
- ↑ The White House: Statement from President Joe Biden The White House. 20.1.2025. Viitattu 6.2.2025. (englanniksi)
- ↑ Leonard Peltier to be no longer in prison KELOLAND.com. 21.1.2025. Arkistoitu 28.1.2025. Viitattu 6.2.2025. (englanniksi)
- ↑ Jeff Beach: Native activist Leonard Peltier to serve remainder of sentence at home after Biden order • Minnesota Reformer Minnesota Reformer. 21.1.2025. Viitattu 6.2.2025. (englanniksi)
- ↑ Resolution on the case of Leonard Peltier February 11, 1999. European Parliament. Arkistoitu March 12, 2023.
- ↑ Lode Vanoost: Voorstel van resolutie betreffende Leonard Peltier June 29, 2000. Belgische Kamer van Volksvertegenwoordigers. Arkistoitu October 25, 2016.
- ↑ No Parole Peltier Association Viitattu 9.9.2012
- ↑ La Riva / Peltier Presidential Campaign Announcement La Riva 2020. Viitattu 15.6.2021. (englanniksi)