Lopuhkina
Lopuhkina[1] (ven. Лопухи́нка, Lopuhinka) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Lomonosovin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Inkerin ylängön pohjoisreunalla 45 kilometriä Lomonosovista lounaaseen. Kunnassa on 3 100 ja keskuskylässä 1 600 asukasta (vuonna 2010)[2].
Lopuhkina Лопухинка, Lopuhinka |
|
---|---|
![]() Lopuhkinan radonjärvi. |
|
![]() ![]() Lopuhkina |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Venäjä |
Alue | Leningradin alue |
Piiri | Lomonosovin piiri |
Hallinto | |
– Asutustyyppi | kylä |
– Hallinnon tyyppi | maalaiskunta |
Väkiluku (2010) | 3 100 |

Maantiede ja asutus
muokkaaLopuhkinan kunnan pinta-ala on 270 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu lännessä Lomonosovin piirin Kaprion, pohjoisessa Lepäsin ja Penikkalan ja idässä Kosteritsan kuntiin sekä etelässä Volossovan piiriin. Kunnan alueella virtaavat Vornaisienjoki ja Ruitsanjoki. Suurin järvi on Tehlitsänjärvi. Lopuhkinan radonlähteet ja -järvet ovat suojeltu luonnonmuistomerkki[4].
Kuntaan kuuluu 13 kylää: Isvara (ven. Izvara), Klarovitsa (Florevitsy), Klopitsa, Korkka (Gorki), Lopuhkina, Muhkovitsa (Muhovitsy), Nikolskoi (Nikolskoje), Saastrova (Zaostrovje), Savolssina (Savolštšina), Uusi-Puura (Novaja Burja), Vanha-Metussi, Vornaisi ja Ylä-Ruitsa (Verhnije Ruditsy)[5].
Historia
muokkaa1700-luvun puolivälissä paikalla sijaitsi Sergijevskojen eli Bereznjagin kylä, joka sai uuden nimen omistajansa Nikita Lopuhinin mukaan[6]. Lopuhkinan kartanon lähellä sijaitsevien radonpitoisten lähteiden ja keinotekoisen järven yhteyteen perustettiin 1830-luvulla parantola. Järven rannalla toimi myös paperitehdas.[7]
Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Lopuhkinassa asui 89 venäläisen ohella 16 savakkoa, jotka kuuluivat Serepetan luterilaiseen seurakuntaan. Paperitehtaalla työskenteli myös 36 Suomesta tullutta suomalaista.[8] Vuonna 1862 Lopuhkinan kylässä oli seitsemän taloa ja 54 asukasta, jotka olivat tilanomistajan maaorjia. Lopuhkinan kartanossa, paperitehtaalla ja parantolassa asukkaita oli 92.[9] Seudun kylissä asui myös inkerikkoja, jotka venäläisten tavoin kuuluivat Metussin ortodoksiseen seurakuntaan[10].
Palvelut ja nähtävyydet
muokkaaKeskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, lasten taidekoulu ja pieni poliklinikka. Klopitsassa on keskikoulu ja lääkintäasema. Korkan kylässä on golfkenttä.[5]
Seudulta on löydetty useita muinaisia hautapaikkoja. Vornaisien kylän lähellä sijaitsee keskiaikainen maalinna[11]. Lopuhkinan kartanosta on jäljellä huonokuntoinen päärakennus, parantola sekä muiden rakennelmien ja puiston jäänteitä[12]. Muita kulttuuriperintökohteita ovat Vanhan-Metussin, Vornaisin ja Ylä-Ruitsan kartanoalueet sekä toisen maailmansodan muistomerkit[13].
Lähteet
muokkaa- Materialy po obosnovaniju generalnogo plana Lopuhinskogo selskogo poselenija Lomonosovskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti лопухинское-адм.рф. 2014. Viitattu 2.2.2017.
Viitteet
muokkaa- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 133. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 9.10.2015.
- ↑ Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 2.2.2017.
- ↑ Materialy, s. 19.
- ↑ Materialy, s. 26.
- ↑ a b Lopuhinskoje selskoje poselenije Lomonosovskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti lomonosovlo.ru. Viitattu 2.2.2017.
- ↑ Lopuhkinan kartanosta kertova sivu klio.spb.ru. Arkistoitu 13.10.2007. Viitattu 29.8.2008. (venäjäksi)
- ↑ Kultura Leningradskoi oblasti: entsiklopedija enclo.lenobl.ru. Viitattu 2.2.2017.
- ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 76. St.-Petersburg. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
- ↑ Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 150. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennih del, 1864. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kertomus Metussin seurakunnasta countrysite.spb.ru. Arkistoitu 3.11.2013. Viitattu 30.8.2008. (venäjäksi)
- ↑ Materialy, s. 37.
- ↑ Lopuhkinan kartanosta kertova sivu klio.spb.ru. Arkistoitu 13.10.2007. Viitattu 30.8.2008. (venäjäksi)
- ↑ Materialy, s. 36–38.
Aiheesta muualla
muokkaa- Lopuhkinan kunnan sivusto (venäjäksi)