Maria Pavlovna Mecklenburg-Schwerin

Suuriruhtinatar Maria Pavlovna, alunp. Marie Alexandrine Elisabeth Eleonore von Mecklenburg-Schwerin; (14. toukokuuta 1854 Ludwigslustin linna, Mecklenburg-Schwerinin suurherttuakunta, Saksan liitto – 6. syyskuuta 1920 Hôtel de la Souveraine, Contrexéville, Vosgesin departementti, Ranska) oli saksalainen herttuatar ja suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitš Romanovin puoliso.

Suuriruhtinatar Maria Pavlovna, Mecklenburg-Scwerinin herttuatar 1880-luvun lopuolla

Suuriruhtinatar Maria Pavlovna ja suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitš Romanov lapsineen vuonna 1883

Suuriruhtinatar Maria Pavlovna vuonna 1908. Hänellä on päässä kultasepänliike C. E. Bolinin valmistama Vladimir tiara, jonka hän sai häälahjaksi puolisoltaan vuonna 1874. Sen peri tytär Jelena Vladimirova, jolta sen osti vuonna 1921 kuningatar Mary. Kuuluu nykyisin Englannin kuningassuvulle.

Suku ja koulutus

Hänen vanhempansa olivat Mecklenburg-Schwerinin suurherttua Friedrich Franz II (1823–1883) ja Köstritzin prinsessa Augusta von Reuss (1822–1862). Hänellä oli viisi veljeä, joista vanhimmasta tuli viimeinen suurherttua Friedrich Franz III (1851–1897), joka avioitui sisarensa järjestämänä vuonna 1879 suuriruhtinatar Anastasia Mihailovnan kanssa.

Marie oli kahdeksanvuotias äitinsä kuollessa ja isä avioitui vielä kaksi kertaa uudelleen. Näitten liittojen kautta hänellä oli viisi sisaruspuolta, joista nuorin velipuoli Heinrich von Mecklenburg-Schwerin (1876–1934) avioitui Alankomaitten kuningatar Wilhelminan kanssa vuonna 1901. Heidän tyttärensä oli kuningatar Juliana.

Marie opiskeli laulua Gustav Graben-Hoffmannin johdolla.

Kihlaus ja avioliitto, jälkeläiset

Tavatessaan vuonna 1871 ensimmäisen kerran suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitš Romanovin (1847–1909), joka oli Venäjän keisari Aleksanteri II:n ja keisarinna Maria Aleksandrovnan kolmanneksi vanhin poika, Marie oli 17-vuotias. Hän oli hiljattain omasta tahdostaan kihlautunut itseään 16 vuotta vanhemman pikkuserkun serkkunsa Schwarzburg-Rudolstadtin ruhtinas Georg Albert I:n (1838–1890) kanssa.

Marie purki kihlauksen välittömästi, mutta kesti lähes kolme vuotta saada Vladimir vakuuttuneeksi. Vaikka kiinnostus olikin molemminpuolista, ongelmallista oli se, että Marie ehdottomasti kieltäytyi kääntymästä ortodoksisuuteen, mitä oli edellytetty kaikilta Romanovien ulkomaisilta morsiamilta jo monen sukupolven ajan. Naimakauppoja hierottiin kolme vuotta, kunnes keväällä 1874 Aleksanteri II antoi periksi ja salli heidän mennä kihloihin, ja avioliitto solmittiin 28. elokuuta 1974 Talvipalatsin kirkossa.

Päätös ei ollut Venäjällä suosittu varsinkaan niiden suuriruhtinattarien keskuudessa, jotka olivat kääntyneet ortoksiseen uskontoon. Kihlaus merkitsi samalla sitä, että hoviin saapui vahvatahtoinen ja itsevarma nuori nainen, josta tulikin suvun merkittävä voimatekijä. Herttuatar Marie otti nimekseen Maria Pavlovna, joka viittasi hänen esi-isäänsä keisari Paavali I:een.

Heille syntyi viisi lasta:

• Aleksandr Vladimirovitš (31. elokuuta 1875 – 16. maaliskuuta 1877), kuoli alle kaksivuotiaana
• Kirill Vladimirovitš (1876–1938), avioitui 1905 serkkunsa, prinsessa Victoria Melitan kanssa, heillä oli kolme lasta
• Boris Vladimirovitš (24. marraskuuta 1877 – 9. marraskuuta 1943), avioitui vuonna 1919 Zinaida Sergejevna Raševskajan kanssa, liitto oli lapseton
• Andrei Vladimirovitš (14. toukokuuta 1879 – 30. lokakuuta 1956), avioitui vuonna 1921 prima balleriina Matilde Krzesinskan kanssa, heillä oli yhteinen poika Vladimir
• Jelena Vladimirovna (1882–1957), avioitui Kreikan prinssi Nikolaoksen kanssa vuonna 1902, heillä oli kolme lasta

Suuriruhtinatar

Suuriruhtinatar Maria nautti täysin rinnoin Pietarin loistosta ja vauraudesta. Hänestä tulikin pian seurapiirielämän keskipiste, ja kaikki ne, joita ei hyväksytty hovin perinteisiin piireihin, hakeutuivat luontevasti hänen seuraansa valtavaan 360-huoneiseen Vladimirin palatsiin Palatsirantakadulle. Erittäin viehättävä Maria nautti keskipisteenä olostaan ja oli parhaimmillaan saadessaan neuvoa itseään nuorempia tai kokemattomampia henkilöitä. Hänestä olisi tullut omasta mielestään loistava keisarinna, eikä hän voinut sulattaa sitä, että joutui tyytymään toiseen sijaan. Maria Pavlovna ja vanhempi käly, kruununperijän puoliso tšarevitsa ja tuleva keisarinna Maria Fjodorovna, olivatkin alusta pitäen toistensa kilpailijoita.

Hän oli raivoissaan kun toinen käly, saksalaissyntyinen suuriruhtinatar Elisabet Feodorovna kääntyi vapaaehtoisesti ortodoksiksi avioitumisensa jälkeen vuonna 1891. Maria Pavlovna kääntyi itse ortodoksiksi vasta vuonna 1908.

Suuriruhtinatar Marialle kehittyi peliriippuvuus, mikä johti hänet karkotukseensa hovista, koska hän rikkoi Nikolai II:n tiukkoja uhkapelejä koskevia sääntöjä.

Suuriruhtinatar Maria Pavlovnan safiiritiara alkuperäisessä asussaan n. 1874. Keskimmäisenä on 137,2 karaatin painoinen cushion-hiottu (pyöristetty neliö) safiiri.

Suuriruhtinatar Maria Pavlovna ja Cartierin valmistama kokošnik-tyylinen safiiritiara, safiirikaulakoru sekä puvun miehustassa stomacher eli pukukoru, jossa on 162 karaatin painoinen safiiri, Boris Kustodiev 1911

Jalokivikokoelma

Marian intohimosta hienoihin koruihin tuli hänen identiteettinsä määrittävä osa. Hänen kokoelmassaan oli keisarinna Katariina Suuren aikoinaan omistama 100 karaatin painoinen smaragdi, joka edusti hänen siteitään keisarilliseen alkuperäänsä. Nikolai II:lta ja Aleksandra Feodorovnalta saatiin hopeahääpäiväksi vuonna 1899 lahjaksi timanttidiadeemi ja aigrette eli sulan muotoinen koriste, jossa olevat kolme suurta jalokiveä olivat jo omaisuuksien arvoisia.

Erityisesti tiara, jossa keskellä oli 137,2 karaatin painoinen cushion-hiottu (pyöristetty neliö) safiiri, oli hänen korukokoelmansa keskeinen jalokivi. Suuriruhtinatar Maria muutatti sen kokošnik-tyyliseksi tiaraksi, josta tuli suosittu muoti venäläisten aristokraattien keskuudessa. Hänen suosikki kultasepänliikkensä Cartier, näytteli keskeistä roolia hänen korujensa tarinassa. Aviopuolisonsa kuoltua vuonna 1909 hän sai huomattavan vuosieläkkeen ja käytti Cartierin kultaseppien asiantuntemusta luodakseen uuden tiaran, joka sisälsi hänen omistamiaan safiireja.

Vuonna 1911 valmistunut kokošnik-tyylinen tiara sisälsi viisi irrotettavaa safiiri-osaa, jotka osoittavat Cartierin kultaseppien ammattitaitoa. Maria Pavlovnan jälkeen se periytyi poika Kirillille, jonka puoliso Saksi-Coburgin prinsessa Victoria Melita käytti sitä. Sen osti hänen varakas sisarensa Romanian kuningatar Maria, joka käytti sitä kruunajaistensa vastaanotolla vuonna 1922. Se lainattiin hänen tyttärelleen, Itävallan arkkiherttuatar, prinsessa Ileanalle tämän häihin vuonna 1931 ja kuningas Yrjö V:n hopeajuhlavuoden kunniaksi vuonna 1935. Paetessaan Romaniasta vuonna 1948 Ileana jätti tiaran lontoolaisen pankin tallelokeroon. Vuonna 1950 hän matkusti sen kanssa Yhdysvaltoihin jossa tiara myytiin Cartierin jalokiviliikkeelle ja todennäköisesti hajotettiin osiin.

Venäjän vuoden 1917 vallankumous pakotti suuriruhtinatar Marian pakenemaan Kaukasukselle jättäen aarteensa piiloon Vladimirin palatsiin. Hän antoi pojalleen Borikselle sekä perheystävälleen englantilaiselle jalokivivälittäjä ja diplomaattikurieeri Albert Stopfordille (1860–1939) tehtäväksi hakea jalokivensä ja rahansa heinäkuussa 1917. Elo-syyskuun 1917 aikana Stopford kuljetti kahdessa laukussa 244 korua Ruotsin kautta Lontooseen. Maria Pavlovnan kuoltua vuonna 1920 korukokoelma jaettiin hänen viiden lapsensa kesken.

Puolison kuolema

Suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitš kuoli äkillisesti aivoverenvuotoon helmikuussa 1909. Maria suri puolisoaan lopun elämäänsä ja käytti surupukua kuolemaan asti. Hänen tapansa surra oli kuitenkin hyvin erilainen kuin vaikkapa leskikeisarinna Maria Fjodorovnan, joka oli hänen vanha kiistakumppaninsa. Maria Pavlovna ei missään tapauksessa tahtonut vetäytyä seurapiirielämästä, vaan vietti kaiken aikansa juhlatilaisuuksissa ja kutsuilla, sillä hän kammosi yksinäisyyttä. Hyväntekeväisyysmyyjäiset, joita hän järjesti entisessä aateliston kokoontumisalissa, olivat aina vuoden tärkeimpiä seurapiiritapahtumia. Lisäksi hän jatkoi puolisonsa tehtävässä Pietarin taideakatemian puheenjohtajana ja piti itseään monissa asioissa edelläkävijänä, joka kulki luottavaisena omia teitään. Hän ei ollut kovin ystävällinen tai sopuisa ihminen, mutta hänellä oli oma selkeä linjansa.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Maria Pavlovna esiintyi sädehtivänä ja itsetietoisena keulakuvana lääkintäjunien ja "lentävien sairaaloiden" verkostolle, joka oli perustettu Venäjän-Japanin sodan aikana. Tämä toimintatapa oli täysin vieras keisarinna Aleksandra Fjodorovnalle tai keisarin sisarelle Olga Aleksandrovnalle. Omassa toiminnassaan Maria oli vailla vertaa. Hän joutui Nikolai II:n karkottamaksi Pietarista, syytettynä juonittelusta keisarinna Aleksandraa vastaan, mikä liittyi Grigori Rasputinin murhaan ja sen syyllisten selvittelyyn joulukuussa 1916.

Chapelle Grande Duchesse Wladimir Contrexévillessä

Pako Pietarista

Helmikuussa 1917 Maria Pavlovna pakeni poikansa Andrein luokse Kaukasukselle Kislovodskin kylpyläkaupunkiin, missä hän eli lojaaleina pysyneiden kasakkajoukkojen turvaamana. Hän ei halunnut poistua maasta, toivoen poikansa suuriruhtinas Kirill Vladimirovitšin voivan vielä nousta valtaistuimelle. Vuonna 1918 hän pakeni bolševikkeja laivalla Mustanmeren rannikon Anapaan 14 kuukaudeksi. Hän poistui poikansa suuriruhtinas Andrei Vladimirovitšin, tämän rakastajattaren Mathilde Krzesinskan ja tämän pojan Vladimirin kanssa viimeisinä Romanoveina Venäjältä vasta 13. helmikuuta 1920 italialaisella vuorolaivalla. Päästyään Venetsian ja Sveitsin kautta Ranskaan hänen terveytensä kuitenkin petti.

Perintö

Maria Pavlovna kuoli 66-vuotiaana Ranskan Rivieralla Contrexévillessä syyskuussa 1920. Hänet ja hänen poikansa Boriksen tuhkat on haudattu kappeliin, joka sijaitsee Contrexévillessä.

Maria Pavlovna halusi piilottaa arvoesineitään vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen ja talletti ne Ruotsin Pietarin-lähetystöön vuonna 1918. Myöhemmin ne salakuljetettiin Tukholmaan ja ne olivat unohduksissa vuosikymmeniä. Ne löytyivät vuonna 2008 kun ulkoministeriö siirsi arkistojaan. Noin 60 kappaletta Fabergén ja ruotsalaisen kultasepänliike Bolinin valmistamia kultaisia ja hopeisia savukerasioita sekä kalvosinnappeja, arvioidaan olevan arvoltaan noin kaksi miljoonaa euroa. Maria Pavlovna kuoli vuonna 1920 kertomatta perheelleen, että tavarat oli salakuljetettu Ruotsiin. Ruotsin ulkoministeriö palautti esineet Romanov-suvulle, ja Sotheby'sin huutokauppasi ne Lontoossa marraskuussa 2009, joilloin niistä maksettiin noin seitsenkertainen summa eli 11,8 miljoonaa dollaria.