Martinus J. G. Veltman
alankomaalainen fyysikko
Martinus Justinus Godefriedus Veltman (27. kesäkuuta 1931 – 4. tammikuuta 2021) oli alankomaalainen fyysikko, joka tutki heikkoa vuorovaikutusta. Hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1999 yhdessä Gerardus ’t Hooftin kanssa heikon vuorovaikutuksen kvanttiluonteen valaisemisesta matemaattisen kenttäteorian avulla.[1] Eläköidyttyään hän jatkoi Michiganin yliopiston emeritusprofessorina. Vuonna 2003 Veltman julkaisi melko yleistajuisen kirjan hiukkasfysiikasta: Facts and Mysteries in Elementary Particle Physics.[2]
| Martinus J. G. Veltman | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. kesäkuuta 1931 Waalwijk, Alankomaat |
| Kuollut | 4. tammikuuta 2021 (89 vuotta) |
| Kansalaisuus |
 Alankomaalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Utrechtin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Léon Van Hove |
| Instituutti | Utrechtin yliopisto |
| Oppilaat |
Gerardus ’t Hooft Peter van Nieuwenhuizen |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Palkinnot | Nobelin fysiikanpalkinto (1999) |
Veltman väitteli Utrechtin yliopistossa vuonna 1963 ja aloitti siellä työt kolme vuotta myöhemmin.[3] Siinä välissä hän työskenteli Cernissä.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ The Nobel Prize in Physics 1999 Nobelprize.org – The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Kirjaesittely Amazon.com
- ↑ Martinus J.G. Veltman Encyclopedia Britannica
- ↑ Autobiography Nobelprize.com. Viitattu 26.8.2012.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Martinus J. G. Veltman Wikimedia Commonsissa
- Veltman Mathematics Genealogy Projectissa