Maurice Duverger
Maurice Duverger (5. kesäkuuta 1917 – 16. joulukuuta 2014) oli ranskalainen juristi, sosiologi ja poliitikko.[1]
| Maurice Duverger | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. kesäkuuta 1917 Angoulême, Charente, Ranska |
| Kuollut | 16. joulukuuta 2014 (ikä 97) |
| Poliitikko | |
| Puolue | Italian kommunistinen puolue |
| Asema | Euroopan parlamentin jäsen 1989–1994 |
| Vaalipiiri | Italia |
| Tutkinnot | Bordeaux'n yliopisto |
Tutkijana
muokkaaDuverger väitteli oikeustieteestä Bordeaux'ssa vuonna 1942. Hän oli oikeustieteen professori ensin Poitiersissa (1942-1943), ja sen jälkeen sitten Bordeaux'ssa (1943-1955) Hänet nimitettiin Pariisiin vuonna 1955, jossa hän opetti eläkeikään asti, vuoteen 1985.[2]
Aloitettuaan työn Bordeaux'n yliopistossa hän syventyi politiikan tutkimukseen ja perusti vuonna 1948 sinne yhden ensimmäisistä politiikan tutkimuksen tiedekunnista.
Ensimmäisessä julkaisussaan vuonna 1944 Duverger selosti Ranskan vuoden 1940 hallintomuotoa. Sodan lopulla hän lähentyi vastarintaliikettä ja selosti Ranskan uuden hallituksen legitimiteettiä Libération-sanomalehdessä ja syventyi yhteiskuntatieteelliseen teoriaan. Sodan jälkeen hän opetti laki- ja taloustieteiden laitoksella Pariisissa ja kirjoitti sanomalehtiin.
Duverger kirjoitti Le Monde -lehteen säännöllisesti yli 50 vuoden ajan.[2]
Duverger tutki poliittisten järjestelmien ja eri maissa toimivien instituutioiden kehitystä ja antoi etusijan mieluummin tutkimuksen empiirisille menetelmille kuin filosofiselle päättelylle.[3]
Duverger kehitti teorian, joka tuli tunnetuksi Duvergerin lakina. Se määrittää korrelaation enemmistövaalissa käytettävän niin sanotun first-past-the-post-vaalitavan ja kaksipuoluejärjestelmän muotoutumisen välillä.[4][5] Vuonna 1978 analysoidessaan Ranskan poliittista järjestelmää hän kehitti käsitteen semipresidentialismi.[6]
Vuonna 1981 Duverger valittiin Serbian tiede- ja taideakatemian jäseneksi.
Politiikassa
muokkaaVuonna 1933 Duverger liittyi Tasavaltalaisten liittoon l’Union populaire républicaine, jonka johtohahmo oli nuori professori Philippe Henriot, tuleva Vichyn hallituksen propagandaministeri. Duvergerin ja Henriot'n tiet erkanivat 1936, mutta Duverger oli saanut vaikutteita jotka houkuttelivat hänet liittymään Jacques Doriotin ranskalaiseen kansanpuolueeseen, Parti populaire français (PPF). PPF ei ollut tuolloin vielä varsinaisesti fasistinen puolue, mutta se oli jo populistinen, parlamenttivastainen liike, jota antisemitistit äänestivät. Hän lähti puolueesta 1938, kun se oli siirtynyt liian oikealle.[2]
Duvergerin lehtikirjoitukset, joiden arvomaailmaa on kuvattu keskustavasemmistolaiseksi, provosoiovat vastineita lukemattomilta vastustajilta, erityisesti gaullisteilta ja kommunisteilta. Filosofi Raymond Aron syytti häntä sokeudesta Neuvostoliiton suuntaan.[2]
Duverger oli vuosina 1989–1994 Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän jäsen. Hänet valittiin parlamenttiin Italian edustajana.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Maurice DUVERGER, Italy MEP's, European Parliament. Viitattu 23.9.2024.
- ↑ a b c d Mort de Maurice Duverger, le « pape » de la science politique française Le Monde. 22.12.2014. Viitattu 23.9.2024. (ranskaksi)
- ↑ Duverger: Poliittiset järjestelmät Good Reads. Viitattu 23.9.2024.
- ↑ Seth Masket: Giving Minor Parties a Chance Democracy. Viitattu 23.9.2024.
- ↑ Aleksi Harmokivi: Arrow’n mahdottomuusteoreeman soveltaminen vaalijärjestelmien vertailussa Pro gradu tutkielma. toukokuu 2016. Tampereen yliopisto: Politiikan tutkimuksen tutkinto‐ohjelma. Viitattu 21.9.2024.
- ↑ Horst Bahro, Bernhard H. Bayerlein & Ernst Veser: Duverger's concept: Semi-presidential government revisited link.springer.com. 1998. Viitattu 23.9.2024.
