Mauritiuksenluhtakana
Mauritiuksenluhtakana (Aphanapteryx bonasia) on sukupuuttoon kuollut lintu, joka pesi vain Mauritiuksen saarella. Ulkonäöltään lintu muistutti Uudessa-Seelannissa pesivää kiiviä.
| Mauritiuksenluhtakana | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kurkilinnut Gruiformes |
| Heimo: | Rantakanat Rallidae |
| Suku: | Aphanapteryx |
| Laji: | bonasia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aphanapteryx bonasia |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö
muokkaaMauritiuksenluhtakana tunnetaan ainoastaan monista löytyneistä luista, piirroksista ja kirjallisista kuvauksista. Näiden perusteella mauritiuksenluhtakana oli lentokyvytön lintu ja hieman kanaa kookkaampi, noin 50 senttimetriä. Sen höyhenpeite oli kauttaaltaan punaisenruskea ja höyhenet olivat untuvaisia. Mauritiuksenluhtakanan pyrstö ei ollut näkyvissä ja siivet lähes katosivat höyhenpeitteeseen. Sillä oli pitkä, hieman kaartuva ja ruskea nokka, ja muihin luhtakanoihin verrattuna pitkät jalat. Kaiken kaikkiaan mauritiuksenluhtakana muistutti enemmän kiiviä kuin luhtakanaa.
Kuvaukset historiassa
muokkaaMauritiuksenluhtakana mainitaan lähes jokaisessa Mauritiusta koskevassa raportissa vuodesta 1602 lähtien. Linnusta annetut yksityiskohdat ovat kuitenkin toistamista eivätkä ne juuri valaise linnun historiaa. Kirjoittajat keskittyivät lähinnä kuvaamaan, miten helppoa lintu oli saada kiinni eri metsästystekniikoilla ja miten paahdettua mauritiuksenluhatakanaa pidettiin hyvänä sianlihan korvikkeena. Suurin osa linnun ulkonäköä koskevasta tiedosta tulee Joris Hoefnagelin maalauksista, jotka perustuvat Rudolf II:n eläintarhassa vuoden 1600 tietämillä eläneeseen lintuun. Mauritiuksenluhtakanaa muistuttava lintu kuvataan myös Francesco Bassano nuoremman maalauksessa Arca di Noè (”Nooan arkki”). Bassano kuitenkin kuoli ennen Alankomaiden siirtomaa-aikaa, joka alkoi Mauritiuksella vuonna 1598. Näin ollen maalauksen linnun alkuperä on jäänyt mysteeriksi. Roelant Saveryn kolmessa 1620-luvun dodomaalauksessa on ilmeisesti mauritiuksenluhtakanan varsin karkea kuvaus. Lisäksi Mauritiuksen saarella on neljä asukkaiden tekemää enemmän tai vähemmän tarkkaa kuvaa linnusta.
Sukupuutto
muokkaaMauritiuksenluhtakana metsästettiin sukupuuttoon sen löytöä seuranneen vuosisadan aikana. Mauritiuksendronttia eli dodoa pidettiin vastenmielisenä, joten sitä metsästettiin vain mielenkiinnon tai huvin vuoksi. Mauritiuksenluhtakana oli sen sijaan hyvin suosittu riistaeläin ranskalaisten ja alankomaalaisten asuttajien keskuudessa. Lintu pystyi pakenemaan helposti kun sitä ajettiin takaa, mutta sitä oli helppo huijata näyttämällä sille punaista kangasta, jota vastaan se hyökkäsi. Linnun läheisellä sukulaisella, rodriguesinluhtakanalla, huomattiin samanlaista käyttäytymistä. Linnun hyökkäyksen jälkeen se oli helppo ottaa kiinni. Mauritiuksenluhtakana ei pelännyt ihmisiä, sillä se oli kehittynyt ilman saalistajien läsnäoloa. Linnun sukupuuttoa lienee edistänyt myös sen pesintätapa: sen pesä munineen ja poikasineen oli maassa ja näin ollen sikojen ulottuvilla.
Kun luontotieteilijä François Leguat, joka oli edeltävinä vuosina tutustunut rodriguesinluhtakanaan, saapui Mauritiukselle vuonna 1693, hän huomasi mauritiuksenluhtakanan olevan jo harvinainen laji. Leguat oli viimeinen, jonka muistiinpanoissa on maininta mauritiuksenluhtakanasta. Linnun arvioidaan kuolleen sukupuuttoon vuosisadan vaihteen tietämillä. Linnun statuksen ja katoamisen määrittäminen on monimutkaista, sillä dodon paikallista nimeä Todaersen (tai dodaersen, ”paksuperseet”) alettiin käyttää mauritiuksenluhtakanasta, joka oli yhtä pyylevä.
Taksonomia
muokkaa
Edellä mainitun nimisekaantumisen ja linnusta tehtyjen karkeiden piirrosten välisten erojen takia mauritiuksenluhtakanalla on pitkä lista synonyymeja:
- Apterornis bonasia (Selys, 1848)
- Didus broeckii (Schlegel, 1848; Peiter van den Broecken piirroksen mukaan)
- Didus herberti (Schlegel, 1854; Thomas Herbertin piirroksen mukaan)
- Aphanapteryx imperialis (Frauenfeld, 1868; Joris Hoefnagelin maalauksen mukaan)
- Pezophaps broeckii (Schlegel, 1873)
- Didus herbertii (Salvadori, 1893)
- Kuina mundyi (Hachisuka, 1937; Peter Mundyn piirroksen mukaan)
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Aphanapteryx bonasia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.4.2014. (englanniksi)
