Naisen parhaat vuodet
Naisen parhaat vuodet (A Woman Under the Influence) on John Cassavetesin käsikirjoittama ja ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1974. Se kertoo kolmilapsisen perheen elämästä äidin mielenterveysongelmien keskellä. Pääosaa Mabelia esittää Cassavetesin vaimo Gena Rowlands ja tämän miestä Nickiä televisiosarjan Columbo nimiroolista tunnetuksi tullut Peter Falk.[1] Rowlands sai roolistaan Golden Globe -palkinnon ja oli ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi.
| Naisen parhaat vuodet | |
|---|---|
| A Woman Under the Influence | |
 Elokuvan Kanadassa vuonna 2011 käytetty juliste |
|
| Ohjaaja | John Cassavetes |
| Käsikirjoittaja | John Cassavetes |
| Tuottaja | Sam Shaw |
| Säveltäjä | Bo Harwood |
| Kuvaaja |
Mitch Breit Al Ruban |
| Leikkaaja |
David Armstrong Sheila Viseltear |
| Pääosat |
Gena Rowlands Peter Falk |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Faces International Films |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | 18. marraskuuta 1974 |
| Kesto | 155 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Juoni
muokkaaLos Angelesin lähiössä asuva Mabel Longhetti (Rowlands) on kolmen 5–10-vuotiaan lapsen äiti, joka rakastaa rakennusalalla työskentelevää miestään Nickiä (Falk) ja haluaa miellyttää häntä kaikin tavoin. Mabelin yhä oudommaksi käyvä käytös alkaa kuitenkin huolestuttaa sekä aviomiestä että heidän sukulaisiaan ja ystäviään, ja Mabel lähetetään vastoin tahtoaan puoleksi vuodeksi hoitoon psykiatriseen sairaalaan. Lasten yksinhuoltajaksi joutuva Nick ei osaa kasvattajan rooliaan yhtään paremmin kuin lasten äitikään. Nick on työpaikalla kireä eikä halua kenenkään puhuvan hänen perheensä asioista. Puolen vuoden kuluttua Mabel palaa sairaalasta kotiin, jonne Nick on järjestänyt yllätyskutsut kymmenine vieraineen. Viime hetkellä ennen Mabelin saapumista hän tulee toisiin ajatuksiin ja lähettää vieraat kotiin lähimpiä sukulaisia lukuun ottamatta. Mabel saapuu kotiin, mutta ei kestä edes lähimpiensä – omien ja miehensä vanhempien sekä lastensa – tapaamista kerralla vaan ajautuu psykoosiin ja yrittää viillellä itseään. Nick ja Mabel pyytävät sukulaisia poistumaan, laittavat lapset nukkumaan ja jäävät talon alakertaan kaksistaan. Elokuva päättyy ilman selvää loppuratkaisua.[1]
Näyttelijät
muokkaa| Gena Rowlands | … | Mabel Longhetti |
| Peter Falk | … | Nick Longhetti |
| Fred Draper | … | George Mortensen |
| Lady Rowlands | … | Martha Mortensen |
| Katherine Cassavetes | … | Margaret Longhetti |
| Matthew Laborteaux | … | Angelo Longhetti |
| Matthew Cassel | … | Tony Longhetti |
| Christina Grisanti | … | Maria Longhetti |
Tuotanto
muokkaaJohn Cassavetesin vaimo Gena Rowlands kehotti miestään kirjoittamaan häntä varten näytelmän, joka tutkisi nykyajan naisten ongelmia. Näytelmäkäsikirjoituksesta tuli kuitenkin niin rankka, ettei Rowlands uskonut kykenevänsä esittämään rooliaan useita kertoja viikossa teatterissa. Niinpä Cassavetes sovitti tarinan elokuvakäsikirjoitukseksi, mutta rahoituksen saaminen keski-ikäisen naisen mielenterveysongelmista kertovaan elokuvaan ei ollut helppoa. Suurten tuotantoyhtiöiden kieltäydyttyä Cassavetes otti lainaa taloaan vastaan ja keräsi rahoitusta myös ystäviltään, kuten Nickin rooliin valitulta Peter Falkilta, joka sijoitti elokuvaan puoli miljoonaa dollaria.
Elokuvan tuotantoryhmä koostui American Film Instituten opettajista ja opiskelijoista, koska Cassavetes oli tuolloin nimitettynä elokuvakoulun ensimmäiseksi residenssiohjaajaksi. Kuvaukset tehtiin Hollywood Boulevardilla sijainneessa omakotitalossa, ja pienen budjetin vuoksi muun muassa Gena Rowlands huolehti itse omasta kampauksestaan ja meikkauksestaan.
Naisen parhaat vuodet on ilmeisesti ensimmäinen amerikkalainen independent-elokuva, joka onnistuttiin levittämään maanlaajuisesti käyttämättä normaaleja levityskanavia. Sitä esitettiin art house -teattereissa ja yliopistojen elokuvanäytännöissä, joissa Cassavetes ja Falk olivat usein läsnä keskustelemassa yleisön kanssa teoksesta.
Vastaanotto
muokkaaCassavetes ja Rowlands saivat elokuvasta parhaan ohjaajan ja parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuudet. Golden Globe -tapahtumassa Rowlands palkittiin parhaasta naispääosasta, minkä lisäksi Cassavetes oli ehdolla parhaasta ohjauksesta ja käsikirjoituksesta sekä elokuva vuoden parhaana draamaelokuvana.
Elokuvakriitikko Roger Ebert piti Naisen parhaita vuosia Cassavetesin parhaana teoksena vuoden 1984 elokuvan Tunteiden virrat ohella. Helsingin Sanomien Paula Talaskivi kirjoitti ensi-ilta-arvostelussaan 1976 Cassavetesin persoonallisen, improvisoinnilta vaikuttavan tyylin kehittyneen yhä edellisestä Minnie & Moskowitz -elokuvasta ja sanoo hänen suunnanneen tällä elokuvalla sanomansa etenkin aviomiehille. Hän näki tarinassa joitakin aukkoja, mutta sitäkin enemmän hienoja yksittäisiä tilanteita[1].
Vuonna 1990 elokuva otettiin mukaan Yhdysvaltojen National Film Registryyn, johon kootaan kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia[2].
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Talaskivi, Paula: Cassavetes avioliitosta. Helsingin Sanomat, 14.2.1976, s. 18. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Complete National Film Registry Listing National Film Registry. Viitattu 13.4.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Naisen parhaat vuodet Internet Movie Databasessa (englanniksi)
