Ola Tuominen

suomalainen näyttelijä

Ola Marko Tuominen (s. 14. lokakuuta 1958 Mikkeli[1]) on suomalainen näyttelijä, ääninäyttelijä ja teatteriohjaaja, joka on ollut aktiivinen aina 1980-luvulta. Tuominen oli uransa alussa kiinnitettynä Tampereen Työväen Teatterissa, ja sittemmin hän on toiminut freelancerina monissa eri teattereissa sekä television- että elokuvan parissa.

Ola Tuominen
Henkilötiedot
Koko nimi Ola Marko Tuominen
Syntynyt14. lokakuuta 1958
Mikkeli, Suomi
Lapset 2
Näyttelijä
Aktiivisena 1985–
Palkinnot

Suomen näyttelijäliiton vuoden näyttelijä (2010)

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Tuominen on Kultaisen Venlan vuonna 2015 voittaneen Satuhäät -tositelevisiosarjan pitkäaikainen juontaja. Tuominen oli Suomen Näyttelijäliiton vuoden näyttelijä 2010.

Nuoruus ja yksityiselämä

muokkaa

Ola Tuominen syntyi Mikkelissä Reino ja Kaija Tuomisen lapsena vuonna 1958. Sotaveteraani-isä toimi rakennusalan urakoitsijana ja äiti puheopin lehtorina. Isosisko puolestaan hovioikeudenneuvoksena.[2]

Perhe muutti aluksi Tyrnävälle, josta sitten Tuomisen äidin Turun Yliopiston työn perässä Turkuun. Siellä Tuominen kävi koulunsa ja kasvoi nuoruutensa.[3][2]

Armeijassa Tuominen pärjäsi hyvin, ja häntä pyydettiin jäämään Puolustusvoimille töihin, mutta näytteleminen vei mukanaan. Vuosien 1979−1980 vaihteessa Tuominen vietti puoli vuotta Lontoossa, jossa kävi Desmond Jones School of Mime -nimistä miimikoulua[4]. Vuonna 1981 Tuominen muutti Tampereelle, jossa kävi Nätyn.[2]

Vuonna 2022 Tuominen jäi virallisesti eläkkeelle, mutta jatkaa työskentelyä edelleen.[2]

Ola Tuomisen perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi tytärtä; toinen aikaisemmasta liitosta.[2]

Televisiossa Tuominen tunnetaan muun muassa Autovarkaasta, Metsoloista, Röllistä, Syrhämästä[5] sekä Herra Linbergin äänestä Risto Räppääjä -animaatiosarjassa. Tuominen oli Satuhäät tositelevisiosarjan spiikkeri eli kertojaääni 2008-2016. Sarja voitti Kultaisen Venlan 2015[6]. Vuosina 2021–2024, Tuominen näytteli tv-sarjassa Koskinen.[7]

Tuominen valmistui Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselta (Näty) vuonna 1985 ja oli kiinnitettynä Tampereen Työväen Teatterissa 1985–1993. Tuomisen oli alun perin tarkoitus jatkaa Työväen Teatterissa koko uransa ajan, mutta "vapauden kaipuu" sai hänet päätymään freelanceriksi, jona hän on pysynyt tähän päivään saakka[8].[9]

Vuonna 2010 Suomen Näyttelijäliitto valitsi Tuomisen vuoden miesnäyttelijäksi.[9] Tähän vaikutti eritoten hänen roolityönsä Gogolin klassikossa Reviisori, jossa Tuominen omasi "tarkkarytmisen komiikan, oivaltavan elekielen ja loistavan puhetekniikan[10]".

Tuominen on ohjannut muun muassa Tampereen Työväen Teatterissa, Rovaniemen Teatterissa, Teatteri 2000:ssa, kesäteattereissa ja Teatteri Eurooppa Neljän kesätuotannon Tankki täyteen (2011).[9]

Tuominen on yksi vuonna 2023 julkaistun psykologisen kauhupelin Lempo ääninäyttelijöistä[7].

Näytelmiä

muokkaa

Valikoidut näytelmät[11][12].

Tampereen Teatteri

muokkaa
  • Eikä yksikään pelastunut (2022)
  • Euroopan taivaan alla (2011)
  • Hedda Gablder (2006)
  • Eversti ja Maria (1997; ohjaus)

Tampereen Työväen Teatteri

muokkaa
  • Tytöt 1918 (2018)
  • Viulunsoittaja katolla (2017)
  • Maanalainen armeija iskee jälleen (2013)
  • Harmonia (2010;ohjaus)


Tampereen Komediateatteri

muokkaa
  • Mulkoilijat (2024)
  • Pukija (2015)
  • 39 askelta (2009)
  • Vaahteramäen Eemeli (2004;ohjaus)

Muualla

muokkaa
  • Vanhan naisen vierailu (2022; ohjaus; Jyväskylän Kaupunginteatteri)
  • Korjaamo (2021; ohjaus; Vaasan Kaupunginteatteri)
  • Arsenikkiä ja vanhaa pitsiä (2018; ohjaus; Porin teatteri)
  • Saapasjalkakissa (2013; kirj./ohjaus; Teatteri Eurooppa Neljä)
  • Zorro (2008; kirj./ohjaus; Teatteri 2000)
  • Täältä jostakin (1995; ohjaus; Rovaniemen Kaupunginteatteri)

Filmografia

muokkaa

Valikoitu filmografia[7].

Televisio

muokkaa

Elokuva

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Mäkelä, Olli: Ola Tuominen naytelmat.fi. 2012. Viitattu 31.1.2025.
  2. a b c d e Lehtinen, Nina: Ola Tuominen kasvoi vapaassa maassa, mutta ymmärsi jo varhain syyt isänsä surumieliselle katseelle. Aamulehti, 11.6.2023. Aamulehti (tilaajille).
  3. Ola Tuominen: "Oli onnellista tulla isäksi vielä yli viisikymppisenä" apu.fi. 30.12.2016. Viitattu 30.1.2025.
  4. Haastattelussa Ola Tuominen teatterikarpanen.blogspot.com. 2.9.2013. Viitattu 31.1.2025.
  5. Silja Sillanpää kirjoitti seikkailusarjan Iltasanomat.fi. 26.11.2003. Arkistoitu 23.12.2015. Viitattu 23.12.2015.
  6. Voittajat 2015 - Kultainen Venla kultainenvenla.fi. Viitattu 30.1.2025.
  7. a b c Ola Tuominen - IMDb imdb.com. Viitattu 29.1.2025.
  8. Ola Tuominen: Teatterimuistoja youtu.be. 13.6.2024. Viitattu 30.1.2025.
  9. a b c Henkilökunta: Ola Tuominen Tampereen teatteri. Arkistoitu 23.12.2015. Viitattu 23.12.2015.
  10. Ola Tuominen palkittiin vuoden miesnäyttelijänä yle.fi. 7.2.2010. Viitattu 30.1.2025.
  11. Ilona - tekijähaku: Ola Tuominen ilona.tinfo.fi. Viitattu 29.1.2025.
  12. Stolt, Petra: Komediateatterin Mulkoilijat on vapauttavan kiusallinen komedia kulttuuritoimitus.fi. 04.02.2024. Viitattu 29.1.2025.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.