Otto Liebmann

Otto Liebmann (25. helmikuuta 1840 Löwenberg – 14. tammikuuta 1912 Jena) oli saksalainen filosofi ja uuskantilaisuuden edelläkävijä. Hän toimi vuodesta 1872 professorina Strasbourgin yliopistossa ja vuodesta 1882 Jenan yliopistossa.

Liebmann tunnetaan parhaiten teoksestaan Kant und die Epigonen, jossa hän käsittelee Immanuel Kantin jälkeistä filosofiaa: Fichteä, Schellingiä, Hegeliä, Friesiä, Herbartia ja Schopenhaueria. Hän antaa kaiken kunnian Kantin filosofialle — vaikka kritisoikin sitä joiltakin keskeisiltä osin, muun muassa koska se hyväksyy "olevan sellaisenaan" — ja keskittyy häntä seuranneiden filosofien lähestymistapojen puutteisiin. Hän toistaa usein, että filosofiassa olisi palattava takaisin Kantiin.

Teoksia

Kant und die Epigonen (1865)
Zur Analysis der Wirklichkeit (1876)
Die Klimax der Theorien (1884)
Gedanken und Tatsachen, 2 osaa (1882–1904)

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.