Papintodistus

Papintodistus (ruots. prästbevis) oli aiemmin Suomessa asiakirja, jonka antoi pappi erilaisiin tarkoituksiin. Nykyään vastaavan todistuksen nimenä on virkatodistus.

Säännökset papintodistuksesta

Papintodistusten antamisesta säädettiin vuonna 1918 annetussa asetuksessa.^{[L 1]}

Jos yksityinen henkilö halusi toista kuin itseään, vaimoaan tai lastaan taikka hänen hoitonsa ja suojeluksensa alaista henkilöä koskevaa todistusta kirkonkirjan mukaan iästä, maineesta, sukulaisuudesta tai syntymä- tai kuolinajasta, hänen tuli saada sellainen, mutta tarkoitus, johon todistusta pyydettiin, oli samalla ilmoitettava ja merkittävä todistukseen.^[1]

Sen sijaan niin kutsutun mainetodistuksen tuli sisältää ainoastaan tieto siitä, nauttiko henkilö kansalaisluottamusta siihen aikaan, kun todistus kirjoitettiin.

Papintodistuksen antamista koskevia säännöksiä sovellettiin myös eriuskolaisseurakunnan johtajaan sekä siviilirekisteriviranomaiseen.^[1]

Katso myös

Virkatodistus

Lähteet

Kirjallisuusviitteet

↑ ^a ^b Hakkila, Esko (toim.): ”Papintodistus”, Lakiasiain käsikirja, s. 797. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.

Lakiviitteet

↑ Asetus papiston, eriuskolaisseurakuntain johtajain ja siviilirekisteriviranomaisten annettavista todistuksista (AsK 9.7.1918/69).

[Lakikirja-2] Hakkila, Esko (toim.): ”Papintodistus”, Lakiasiain käsikirja, s. 797. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.

[1] Asetus papiston, eriuskolaisseurakuntain johtajain ja siviilirekisteriviranomaisten annettavista todistuksista (AsK 9.7.1918/69).

[L 1]

[1]