Pavel Jozef Šafárik
Pavel Jozef Šafárik (muita kirjoitusasuja: Safáry, Schaffáry, Schafary, Saf(f)arik, Šafarík, Szafarzik; tšekiksi Pavel Josef Šafařík, nykyslovakiksi Pavol Jozef Šafárik, saksaksi Paul Joseph Schaffarik, latinaksi Paulus Josephus Schaffarik, unkariksi Pál József Saf(f)arik) (13. toukokuuta 1795 Kobeliarovo, Unkari – 26. kesäkuuta 1861 Praha, Böömi) oli filologi, historioitsija, kansatieteilijä ja runoilija. Häntä pidetään Josef Dobrovskýn ja Jernej Kopitarin ohella slavistiikan tieteenalan kehittäjänä.
| Pavel Jozef Šafárik | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. toukokuuta 1795 Kobeliarovo, Unkari |
| Kuollut | Praha, Böömi 26. kesäkuuta 1861 (66 vuotta) |
| Kansalaisuus | Itävallan keisarikunta, kansallisuudeltaan slovakki |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | filologia, historia, etnografia |
 Nimikirjoitus |
|
Šafárik toimi serbialaisortodoksisen koulun rehtorina Novi Sadissa, kunnes asettui Prahaan vuonna 1833. Šafárikia pyydettiin 1841 Berliiniin slaavilaisen filologian osastolle, mutta hän halusi jäädä kotimaahansa.[1]
Šafárik kirjoitti pääosin tšekiksi ja saksaksi. Hän piti itseään kuitenkin slovakkina ja hän esimerkiksi kritisoi Ľudovít Štúrin ehdottamaa slovakian kirjakieltä.
Lähteet
muokkaa- ↑ Pavel Josef Šafařík Encyclopædia Britannica Online. 2009. Encyclopædia Britannica. Viitattu 8. helmikuuta 2008. (englanniksi)