Pekka Sassi

Pekka Sassi (s. 1969) on suomalainen mediataiteilija, jonka tuotanto koostuu ääni- ja videoteoksista, kokeellisista lyhytelokuvista, installaatioista ja musiikista.

Pekka Sassi opiskeli Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa ja valmistui taiteen maisteriksi tila-aikataiteen laitokselta vuonna 2000. Hän on opiskellut myös Taidekoulu Maassa ja Slade School of Fine Artissa. Sassi on saanut useaan otteeseen valtion apurahoja taiteelliseen työskentelyyn. Vuodelle 2025 hänelle myönnettiin viisivuotinen apuraha. Sassi on taiteilijayhdistys Muu ry:n jäsen. Pekka Sassin puoliso on videotaiteilija Elena Näsänen.

Tuotanto

Pekka Sassia on pidetty yhtenä sukupolvensa merkittävimmistä kokeellisen elokuvan ja mediataiteen tekijöistä. Sassi oli ensimmäisten tekijöiden joukossa kun mediataide alkoi erottua taiteenalana 1990-luvulla, ja alan kehitys näkyy hänen tuotannossaan. Videotaiteen esitysmuotona oli alkuun usein installaatio. Alkuvaiheen lyhyistä, kiteytyneistä katkelmista pääpaino videotaiteessa on siirtynyt pitkiin luuppeihin ja monikanavaisiin installaatioihin.

Sassia taiteilijana on luonnehdittu laaja-alaiseksi mutta omasta linjasta kiinni pitäväksi. Ääni- ja videoteokset ovat rakenteeltaan ”yksinkertaisia ja kirkkaita”. Sassin työtavassa on nähty bricolagen ja kollaasin piirteitä. Hän kerää jatkuvasti materiaalia ja yhdistää löytämäänsä ja itse tuottamaansa kuvaa ja ääntä. Sassin tuotantoon sisältyy sekä ääniteoksia että kuvaa ja ääntä yhdistäviä videoita; näissäkin ääni on usein keskeisin osa. Tyypillisesti niukan kuvamateriaalin muokkaamiseen Sassi käyttää perustekniikoita: leikkausta, häivytystä, kirkkauden ja kontrastin säätöä. Kuva- ja äänimateriaali yhdistyy abstraktiksi teokseksi, joskus tarinaksi.

Sassi on kuvannut tuotantonsa kaksijakoisuutta siten, että tarina ja ei-tarina, abstraktio toimivat toistensa vastapainoina.

Sassi on lähes poikkeuksetta itse vastannut ääni- ja videoteostensa käsikirjoituksesta, ohjauksesta, kuvauksesta, animaatiosta ja leikkauksesta, samoin äänisuunnittelusta, musiikista ja äänityksestä. Pekka Sassi on myös esiintynyt kitaristina ja julkaissut kokeellista musiikkia albumeina, Sassin ja kuvataiteilija Tero Kontisen muodostama duo Kontinen & Sassi on esittänyt ja julkaissut syntetisaattoreilla, rytmikoneilla ja samplereillä luotua musiikkia.

Pienimuotoisia tarinoita

Pekka Sassin tarinalliset teokset ovat monimuotoisia ja leikkaavat erilaisia teemoja.

”Sassi ei varsinaisesti kuvaa maailmaa, vaan rakentaa pirstaleisista kuvista peruskertomuksia, joita hän samalla kommentoi – vakavasti ja toisinaan hartaastikin, usein kuitenkin pienen salaivan siivittämänä.”

Ääni-installaatiossa Abgeschrieben (2004) mustat seinät ja tyhjät vitriinit edustavat luonnonhistoriallista museota, jossa on käynnissä inventaario: ääni lukee sanakirjasta saksankielisiä sanoja ja toinen ääni toteaa jokaisen jälkeen ”abgeschrieben,” poistettu. Virhe luetteloinnissa kohdentaa tarinan peruskysymykseen: katoavatko esineet tai asiat, kun niihin viittaavat käsitteet poistetaan?

Kokeellisten Kolja-videoiden teemoja ovat väkivalta, uskonto ja kommunikaatio: ”metafyysinen huligaani” Kolja kumppaneineen kohtaa jumalan (Kolja ja minä, 2006), kuoleman (Bad news from heaven, 2007) ja eräänlaisen perhehelvetin (Sisäinen lähiö, 2009). Sarjaan linkittyvä dystooppinen lyhytelokuva Kaiken jälkeen (2014) kuvaa maailmaa, jossa raakuus ja epäinhimillisyys ovat arkistuneet. Sassin tuotannossa poikkeuksellisen pitkä teos on valmistunut Suomen Elokuvasäätiön tuella ja esitetty YLEn Uusi Kino -sarjassa.

Sassin teosten taustalla on usein mediasta tuttuja elementtejä. Lännenelokuvan Twin Peaks-sarjaan risteyttävässä teoksessa It’s all around us now, Frank (2006) kaksi miestä kohtaa tuntemattoman uhan.

”Sassin liikkuvat kuvat toimivat kuin moderni runous tai jazz-musiikki: ne leikittelevät olemassaolevilla, tunnistettavilla rakenteilla ja genreilla – ja samanaikaisesti rakentavat jotain uutta intuitiivisella otteella.”

Kauhuelokuvasta tuttuja kuva- ja ääniefektejä hyödyntävä The Dead House (2003) on kuvattu nukkekodissa ja tekijän sanoin ”vain leikkii olevansa elokuva”. Kolja-sarjan Sisäisen lähiön (2009) kuvailmaisu on sitä vastoin abstraktia ja kauhu eskaloituu ääniraidan muokatun puheen kautta.

Abstraktia liikkuvaa kuvaa

Sassin tuotannon toinen keskeinen juonne on optista, kineettistä ja konstruktivistista taidetta lähenevää abstraktia liikkuvaa kuvaa. Videossa Seven (2006) yhteys on julkilausuttu: teos on mukaelma Perttu Näsäsen kineettisestä maalaussarjasta 1960-luvulta.

”Pekka Sassi rakentaa mielekkäällä tavalla siltaa kokeilevan modernismin ja nykytaiteen välille. Hän on tietyllä tavalla formalisti, jonka juuret on palautettavissa kokeellisen elokuvan varhaisvaiheisiin aina viime vuosisadan alkuun, mutta samalla hän on nykyaikaan ja sen teemoihin reagoiva tekijä, joka kasaa aineistoaan kaikesta tarjolla olevasta ähkystä.”

Sassi muokkaa ja yhdistelee yksinkertaisia, joskus sattumanvaraisia aineksia jotka hän poimii lähiympäristöstä. Pahvimukin läpi kuvattu valo muuttuu uudeksi planeetaksi (Void, 2004), veden yllä räpyttelevän linnun lento kiertyy galaksiksi (Bird, 2004) ja keittiön tiskialtaan viemärissä sykkii musta aukko (Schwarzschild Radius, 2004).

Värin, valon, liikkeen ja äänen kohtaamisia

Abstraktiin kuvataiteeseen niveltyvissä videoinstallaatioissa Sassi on keskittynyt värin, valon ja äänen vuoropuheluun. Minimalistis-konstrukivistisessa videoinstallaatiossa Colours (2016) katsoja astuu keskelle kolmella seinällä vaihtuvia suuria väripintoja. Väritaideteoksen voi nähdä sekä liikkuvana kuvana että maalauksena. Sassin sanoin: ”Tutkin teoksessani sitä mitä tapahtuu, kun abstraktin maalauksen tarkasteluun otetaan mukaan aika rajaamalla ja rytmittämällä kuvia liikkuvan kuvan keinoin.”

Kun Sassin Colours oli mukana Espoon modernin taiteen museo EMMAn kokoelmanäyttelyssä ”Kokeileva konkretismi” vuonna 2024, Timo Valjakka piti sitä näyttelyn pysäyttävimpänä teoksena:

”Kolmelle seinälle heijastetut ja verkkaisesti vaihtuvat värit ja muodot kietovat sisäänsä. Vaikka teos on meditatiivinen, se ei päästä mieltäni vaeltelemaan, vaan pitää valppaana. Pidän teoksen hitaasta rytmistä, joka haastaa kärsimättömän katsojan ja älypuhelimen nopean välkkeen. Huomaan myös sen pikkutarkan, viimeisen päälle viritetyn toteutuksen.”

Yhdelle seinälle heijastettuna, Sassin säestämänä peformanssina MUU Klubilla vuonna 2019 teos (The colours of other) muutti luonnettaan. Leena Kuumolan sanoin:

”Vuotalossa Sassin abstrakti värimaailma projisoitiin jättiläismäiselle yhdelle kankaalle. Sen luonne oli verrattuna galleriassa esillä olleisiin projektioihin muuttunut entistä intuitiivisemmaksi. Videotaide voi parhaimmillaan tarkoittaa tämänkaltaisia omaperäisiä ja moniaistisia kudelmia, joissa väri, valo, ääni ja liike tavoittelevat toisiaan synnyttäen uudenlaisia ulottuvuuksia.”

Vuonna 2020 Pekka Sassi esitti videoteoksen Moving Colours (2020), jossa pyöreät tai soikeat väripinnat liikkuvat ja muuttuvat hitaasti. Vastaväreinä näkyvien jälkikuvien vuoksi muodon ääriviivoja ja sen todellista väriä on vaikea määrittää. Projisiointia täydensi Sassin sähkökitaralla luoma minimalistinen äänimaailma ja sen ohella esitettiin vedostettujen pysäytyskuvien sarja Still Colours. Leena Kuumola arvioi ääniosuuden seestyneen ”vaistonvaraiseksi ääneksi vailla vähääkään tietoista sävelkulkua.” Sassin ilmaisun hän näki siirtyneen geometriasta luopumisen myötä yhä abstraktimpaan suuntaan ja värimaailman tavoittaneen uutta herkkyyttä:

”Ääriviivoista on tullut värin intensiteettiä yhteen kokoava elementti, niiden hidas liike synnyttää jatkuvan muutoksen kautta yhä uusia sävyjen kohtaamisia. --- Tuskin havaittavat siirtymät seuraavat hitaasti toisiaan, valon hohde luo sijaa värin jatkuvalle verkkaiselle liikahtelulle. --- Sassin värimaailmojen maagista herkkyyttä on mahdoton sanoin ilmaista, kiinnostavalle taiteelle luonteenomaiseen tapaan sen kokee vaistonvaraisesti tulkintojen ulottumattomissa.”

Näyttelyitä ja festivaaleja

Pekka Sassin vaihtuvista väreistä ja äänimaisemasta koostuvia videoinstallaatioita Colours (2016) ja Moving Colours (2020) on esitetty yksityisnäyttelyissä Galleria Heinossa Helsingissä. Vuonna 2024 kolmelle seinäpinnalle projisioitu Colours sisältyi Espoon modernin taiteen museo EMMAn kokoelmanäyttelyyn ”Kokeileva konkretismi”. Vuonna 2019 teoksen versio The Colours of Other yhdistettynä Sassin esittämään livemusiikkiin esitettiin performanssina Helsingissä. Vuonna 2023 Pekka Sassi osallistui Paimion parantolan kutsunäyttelyyn ”Kuvan ja tilan rihmastoa”, joka kytki Alvar Aallon arkkitehtuurin osaksi taitelijoiden luomia kokonaisuuksia.

Tampereen lyhytelokuvafestivaalilla vuonna 2014 esitettiin osana AV-arkin 25-vuotisjuhlaohjelmaa retrospektiivi ”Viestejä Pekka Sassilta”, johon sisältyi 18 kokeellista ääni- ja videoteosta vuosilta 1999–2009. Festivaalilla sai myös ensiesityksensä Sassin lyhytelokuva Kaiken jälkeen (2014). Vuoden 2018 Tampereen biennale -musiikkitapahtumassa Sassin teoksia oli esillä kahden gallerian äänitaidenäyttelyissä.

Pekka Sassin teoksia on esitetty useaan otteeseen Tampereen lyhytelokuvafestivaalilla, Rotterdamin ja Splitin elokuvafestivaaleilla, samoin European Media Art EMAF-festivaalilla Osnabrückissa. Vuonna 2017 Sassin töitä oli sekä Stuttgartin että Kasselin elokuvafestivaaleilla.

Sassin teoksia on ollut mukana suomalaisen taiteen esittelyissä ulkomailla – esimerkiksi kokeellisen musiikin näyttely Madridissa 2017, mediataiteen esittely Soulissa 2016 ja nykytaiteen esittely Madridin ARCO-taidemessuilla 2014.

Sassin teoksia on esitetty tiuhaan kotimaisissa mediataiteen tapahtumissa – esimerkiksi Avanto, AAVE ja AV-arkin View. Sassi oli mukana suomalaisen sähköisen taiteen historiaa luotaavan VILKE-kokoelman ensiesittelyssä Keravan taidemuseossa vuonna 2013.

Palkintoja

Pekka Sassi sai Suomen taideyhdistyksen dukaattipalkinnon vuonna 1995, vuonna 2000 Tampereen elokuvafestivaalin erikoispalkinnon lyhytelokuvasta 12-V 1961 (1999) ja vuonna 2006 mediataiteen AVEK-palkinnon. Vuonna 2010 Sassin teos Sisäinen lähiö sai Osnabrückin EMAF-festivaalin pääpalkinnon.

Vuonna 2020 Pekka Sassi sai Maire Gullichsenin nykytaidepalkinnon. Palkintolautakunta totesi valitsemisperusteissa:

”Sassi on monipuolinen taiteilija, joka on yli kahdenkymmenen vuoden ajan tehnyt taidetta avantgarden hengessä. Hänen taiteensa keskiössä ovat kokeellinen liikkuva kuva ja ääni. Sassilla on taito kiteyttää havaintonsa vähäeleisiksi fragmenteiksi täynnä aavistuksia ajan ja merkitysten kerrostumista.”

Teoksia kokoelmissa

Pekka Sassin teokset The Duplicate (2001), Pass (2014) ja Yksinäinen talo mäen päällä (2009) sisältyvät Kansallisgallerian kokoelmaan. Kokeellinen lyhytelokuva The Duplicate näkyy kahtena päällekkäisenä ylhäältä alas ja alhaalta ylös liukuvana kuvana. Kun liike hidastuu, kuvassa erottuu kaksi henkilöä. Ääni-installaatio Yksinäinen talo mäen päällä koostuu musiikkialbumista ja kuuntelemiseen tarvittavista kalusteista ja laitteista. Sassi on vastannut kuunnelmanomaisen ”autotallioopperan” sävellyksestä, sanoituksesta, laulusta ja kaikkien instrumenttien soittamisesta.

Pekka Sassin installaatiot Tarinoita valosta (2000) ja Parveke (2002) ovat Helsingin kaupunginmuseon kokoelmassa. Parvekkeen puhuttua kertomusta tuhoisasta yhdyskuntasuunnittelusta tukee kuvamateriaali. Installaatiossa "Tarinoita valosta" (2000) katsoja astuu elokuvalavastuksen kaltaiseen olohuoneeseen kuuntelemaan äänitettyjä tarinoita, joissa lomittuvat avaruus, ihmisten ja planeettojen väliset etäisyydet, herooinen matkustaminen ja kaipuu kotiin. Kokonaisuus sai alkunsa kirpputorilta löydetystä neuvostoliittolaisesta vinyylilevystä, jolle on tallennettu kosmonautti Juri Gagarinin puhetta. Aineiston innoittamassa teoksessa 12-IV 1961 (1999) Gagarin soittaa avaruudesta äidilleen. Kuvataideakatemian lopputyönäyttelyssä vuonna 2000 esitetty installaatio luotiin uudelleen Helsingin taidemuseon näyttelyyn vuonna 2002.

Valtion taideteostoimikunnan Pekka Sassilta tilaama videoinstallaatio Kolmas väri (2021) on sijoitettu Opetushallituksen tiloihin Helsingissä. Hissiaulan vastakkaisille seinille heijastetut videoprojisoinnit koostuvat ”abstrakteista väritapahtumista, joissa pelkistetyt, yksinkertaiset muodot liukuvat hitaasti arkaaissävytteisen äänimaiseman tahdissa ilman alkua tai loppua”.

Aiheesta muualla

• Pekka Sassi, taiteilija ja lyhyfilmejä AV-arkissa.
• Pekka Sassi KAVIn Elonet-tietokannassa.
• Pekka Sassi, musiikkialbumeja bandcamp-palvelussa.