Plinius-tyypin purkaus
Plinius-tyypin purkaus on voimakkain ja suurin räjähdysmäisistä tulivuorenpurkaustyypeistä. Plinius-purkauksissa purkautuu yli kuutiokilometrin verran magmaa, ja tuhkapilvi voi kohota 20–50 kilometrin korkeuteen.[1]
Plinius-purkaukset tapahtuvat yleensä kerrostulivuorissa, ja niissä syntyy yleensä räjähdysherkkää dasiittista tai ryoliittista laavaa. Purkauksen pituus vaihtelee yleensä tunneista päiviin, ja pisimmät purkaukset tapahtuvat felsisistä tulivuorista. Felsisen magman lisäksi Plinius-purkauksia voi tapahtua joskus myös basalttisesta magmasta.[2]
Plinius-purkauksissa syntyy runsaasti purkausmateriaalia ja sen seurauksena paksuja tefrakerroksia. Pyroklastista materiaalia on usein epäsäännöllisesti kraatterin ympärillä, sillä tuuli kuljettaa tuhkapilveä. Plinius-purkauksiin liittyy myös pyroklastisia virtauksia ja lahareita. Tuhkapilvi voi joskus romahtaa ja synnyttää hirmumyrskyn vauhdilla tulivuoren rinnettä kulkevan kuuman pilven eli pyroklastisen virtauksen.[2]
Plinius-tyypin purkaus on saanut nimensä roomalaisesta Plinius nuoremmasta, joka kirjoitti silminnäkijäkuvauksen Vesuviuksen vuoden 79 purkauksesta.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ Plinian eruption VolcanoDiscovery. Viitattu 5.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Plinian eruptions How volcanoes work. Vic Camp. Arkistoitu 5.10.2021. Viitattu 5.10.2021. (englanniksi)