Punakarakääpä
Punakarakääpä (Steccherinum collabens) on Suomessa harvinaisena ja pohjoispainotteisesti esiintyvä kääpälaji. Se viihtyy kosteissa vanhoissa metsissä ja kasvaa melkein aina ruostekäävän lahottamassa kaatuneessa puunrungossa tai kannossa. Isäntäpuu on kuusi, harvoin myös haapa.[1][2]
| Punakarakääpä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Silmälläpidettävä |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Steccherinaceae |
| Suku: | Karakäävät Steccherinum |
| Laji: | collabens |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
Junghuhnia collabens |
|
| Katso myös | |
Punakarakäävän ohut itiöemä on yksivuotinen ja tyypiltään resupinaattinen. Kooltaan itiöemä on pieni tai keskikokoinen ja epäsäännöllisen muotoinen. Reunan paksuus vaihtelee ja väriltään se on vaaleanpunertava. Pillipinta on terrakotan- tai tiilenpunainen ja naarmuttaessa se muuttuu tumman tiilenpunaiseksi. Myös pohjamalto on tiilenpunainen ja pillit vielä sitä tummempia, pillejä on 6-8 millimetrillä. Kuiva itiöemä kutistuu, kovettuu ja rullautuu.
Vertaa viinikääpään, joka kasvaa kuivemmassa metsäympäristössä, ei muuta väriään naarmuttaessa ja jonka reunus ja malto ovat valkoiset.[2]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 357. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0
Aiheesta muualla
muokkaa- Laji.fi: Punakarakääpä (Steccherinum collabens)
- Punakarakääpä. SYKEn lajiesittelyt. www.ymparisto.fi/Lajit. Päivitetty 20.11.2015.