Poliisivankila
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Poliisivankila eli putka[1] on poliisin hallinnoima säilytystila, jota käytetään poliisin säilyttämien vapautensa menettäneiden säilytykseen[2]. Sitä saa käyttää poliisin pidättämän henkilön kiinniottoon enintään 72 tunnin (kolmen vuorokauden) ajan. Tuomioistuimen päätöksellä tutkintavankien säilyttämiseen enimmäisaika on neljä viikkoa. Lain mukaan poliisivankilassa tulee olla kutsunappi, jolla saa välittömästi yhteyden vartijaan. Päihtyneen säilytystilassa tulee olla myös kameravalvonta. Poliisin tai vartijan tulee käydä poliisivankilassa henkilökohtaisesti tarkastamassa kiinniotetun terveydentila. Kiinniotetulla henkilöllä ei saa olla hallussa poliisivankilassa alkoholia tai esineitä, joilla hän voisi vahingoittaa itseään. Näihin kuuluvat myös erilaiset nauhat esimerkiksi huppareissa, vöissä ja kengissä.lähde?

Poliisivankilaan kuolee Suomessa vuosittain noin 20 henkilöä. Yleisin kuolinsyy on alkoholimyrkytys.[3] Poliisin taakkaa väkivallattomien päihtyneiden henkilöiden talteenotossa on yritetty vähentää perustamalla selviämisasemia.[4]
Arkikielessä sana putka voi tarkoittaa myös armeijan joukko-osaston tai muun sellaisen arestihuonetta, koppia tai kojua.[1] Sana on lainaa venäjän samaa tarkoittavasta sanasta budka (ven. будка).[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b putka. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024. viitattu 28.11.2018
- ↑ Finlex: Laki poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta (2§ Määritelmät) 22.7. 2011. Finlex. Viitattu 6.11.2024. (suomeksi)
- ↑ Suomessa sattuu vapautensa menettäneen kuolemia parikymmentä vuodessa Helsingin Sanomat 11.2.2012.
- ↑ Selviämisasema tarjoaa vaihtoehdon poliisivankilalle, Yle 4.6.2013.
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 982. Helsinki: WSOY, 2004.