Wikipedia

Pyhän Pietarin Maria

Pyhän Pietarin Maria (ransk. Marie de Saint-Pierre, alk. Perrine Éluère, 4. lokakuuta 1816 – 8. heinäkuuta 1848) oli karmeliittanunna, joka asui Toursissa Ranskassa. Hänet tunnetaan parhaiten omistautumisesta Jeesuksen pyhille kasvoille, joka on nykyään yksi hyväksytyistä katolisista hartauksista, ja kultaisen nuolen rukouksesta. Häneen palautuu myös "pienen pussin" sakramentaali.[1]

Elämä

muokkaa
 
Sisar Pyhän Pietarin Maria kultaisen nuolen kanssa. Kolme rengasta symboloivat Pyhää Kolminaisuutta.

Marie syntyi 4. lokakuuta 1816 Rennesissä, Bretagnen alueella, Peter ja Frances Portier Éluèrelle, ja hänet kastettiin St. Germainin kirkossa. Lapsena häntä kutsuttiin Perrineksi. Hänen äitinsä kuoli, kun hän oli 12-vuotias, ja hänet lähetettiin opiskelemaan vaateompelua kahden isän puoleisen tätinsä kanssa. 13. marraskuuta 1839 hän meni Toursin karmeliittiluostariin Ranskaan, joka oli erityisen omistautunut pyhälle sydämelle. Perrinellä oli erityinen omistautuminen Jeesuksen pyhälle lapsuudelle. Hänet otettiin karmeliittinunnaksi 8. kesäkuuta 1841 nimellä Pyhän Pietarin ja Pyhän perheen Maria (ranskaksi: Sœur Marie de Saint-Pierre et de la Sainte Famille).[2]

8. elokuuta 1843 paavi Gregorius XVI julkaisi paavillisen kirjeen Ranskan Ludvig IX:n suojeluksessa olevan veljeskunnan perustamiseksi Jumalan pyhään nimeen kohdistuvan jumalanpilkan korjaamiseksi. Ludvig IX, jota yleisesti kunnioitettiin Pyhänä Ludvigina, oli Ranskan kuningas vuodesta 1226 kuolemaansa vuonna 1270 saakka.[3]

26. päivänä Léon Dupont, "Toursin pyhä mies", jakoi useiden Toursin yhteisöjen kesken rukouksen Jumalan pyhän nimen kunniaksi. Rukoukset oli jaettu kaupungin kaikkien sääntökuntayhteisöjen kesken, mutta huolimatta siitä, että Léon Dupont oli ystävällisissä väleissä karmeliittojen kanssa, hän ilmeisesti unohti heidät.[2]

Maria kertoi, että kahdeksantoista päivää myöhemmin kun hän aloitti iltarukouksensa, Jeesus sai hänet ymmärtämään, että hän antaisi hänelle hyvitysrukouksen, "kultaisen tikarin" hänen pyhän nimensä pilkasta. Hän kertoi hänelle, että sen hartausmuodon tarkoitus, jonka hän Marialle uskoi, ei ollut ainoastaan ​​hyvitys jumalanpilkasta, vaan myös hyvitys Herran pyhäpäivän maallistamisesta.[4] Maria julisti poikkeuksetta, että nämä "viestinnät" eivät olleet näkyjä eivätkä ilmestyksiä; että hänelle näytetyt totuudet eivät olleet esillä ikuisessa muodossa, eikä hän fyysisesti kuullut, mitä hänen oli määrä kertoa.[5]

Vuosina 1844–1847 Pyhän Pietarin Maria kertoi, että hänellä oli "viestintää" Jeesukselta hänen pyhille kasvoilleen omistautumisen levittämisestä.[6] Hän kertoi kokeneensa sen, mitä hänen elämäkertansa kirjoittaja Janvier kutsuu "sisäisiksi visioiksi". Toistuvasti hän kuvailee, että mietiskelyssä "Herra antoi minulle ymmärrettäväksi" erityisiä oivalluksia.[7] Pyhän Pietarin Marian mukaan Jeesus kertoi hänelle, että hän halusi omistautumista pyhille kasvoilleen hyvityksenä pyhäinhäväisyydestä ja jumalanpilkasta, jota hän kuvasi kuin "myrkytetyksi nuoleksi". Maria kirjoitti "pyhien kasvojen kultaisen nuolen hartauden", jonka hän sanoi olevan Jeesuksen sanelema. Tämä rukous on sittemmin hyvin tunnettu hyvitystekona Jeesukselle Kristukselle.[8]

Léon Dupont edisti Pyhän Pietarin Marian aloittamaa hartausmuotoa. Dupont rukoili ja edisti Jeesuksen pyhille kasvoille omistautumisen asiaa noin 30 vuoden ajan. Pyhän Pietarin Marian elämää ja hartautta koskevat asiakirjat säilyivät katolisessa kirkossa. Lopulta vuonna 1874 Charles-Théodore Colet nimitettiin Toursin uudeksi arkkipiispaksi. Arkkipiispa Colet tutki asiakirjat ja antoi vuonna 1876 luvan niiden julkaisemiseen ha rohkaisi hartauden levittämiseen. Lopulta paavi Leo XIII hyväksyi Jeesuksen pyhien kasvojen erityisen hartauden vuonna 1885.

Melkein 50 vuotta myöhemmin toinen ranskalainen karmeliittanunna, Jeesus-lapsen Teresa, kirjoitti 1890-luvulla useita runoja ja rukouksia, jotka myös auttoivat levittämään omistautumista pyhille kasvoille. 1930-luvulla italialainen nunna Maria Pierina De Micheli liitti tähän hartauteen Jeesuksen pyhien kasvojen kuvan Torinon käärinliinassa ja teki ensimmäisen pyhien kasvojen medaljongin.

Ensimmäinen pyhien kasvojen medaljonki tarjottiin paavi Pius XII:lle, joka otti sen vastaan ja hyväksyi hartauden vuonna 1958 julistaen laskiaistiistain eli tuhkakeskiviikkoa edeltävän tiistain Jeesuksen pyhien kasvojen juhlaksi kaikille roomalaiskatolisille.

Kultaisen nuolen rukous

muokkaa

"Kultaisen nuolen rukous" perustuu selontekoihin Toursin Karmelittaluostarin Pyhän Pietarin Marian sisäisistä keskusteluista vuonna 1843.[9] Se on hyvitysrukous Jumalan pyhän nimen ylistykseksi. Se on myös hyvitys sunnuntain ja velvoittavien juhlapyhien maallistamisesta.

16. maaliskuuta 1844 Jeesuksen kerrotaan sanoneen Marialle: "Voi, jospa tietäisit, minkä suuren ansion hankit sanomalla edes kerran jumalanpilkan hyvityksen hengessä: "Ihmeellinen on Jumalan nimi".

Maria sanoi Jeesuksen kertoneen hänelle, että kaksi syntiä, jotka loukkaavat häntä eniten, ovat jumalanpilkka ja sunnuntain häpäiseminen. Hän kutsui tätä rukousta "kultaiseksi nuoleksi" sanoen, että ne, jotka rukoilevat sen, lävistäisivät hänet ilahduttavasti ja parantaisivat myös muut haavat, jotka syntisten pahantahtoisuus hänelle aiheutti. Pyhän Pietarin Maria näki "Jeesuksen pyhästä sydämestä virtaavan armon virrat syntisten kääntymykseksi tämän 'kultaisen nuolen' ilahduttavasti haavoittamana."[10] Kirjassaan hän kirjoitti Jeesuksen kertoneen hänelle näyissä, että pyhäinhäväistys tai jumalanpilkka on kuin "myrkytetty nuoli", mistä johtuu nimi "kultainen nuoli" tälle hyvitysrukoukselle.[11]

Rukous kuuluu näin:[12][9][13]

Olkoon kaikkein pyhin, kaikkein kunnioitettavin,
kaikkein käsittämättömin ja lausumaton Jumalan nimi
niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla
aina kaikkien Jumalan luotujen
ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen pyhän sydämen
ylistämä, siunaama, rakastama, palvoma ja kirkastama
alttarin kaikkein pyhimmässä Sakramentissa.
Aamen.
(Fil. 2:10; Ilm. 5:13; Joh. 12:28; Joh. 13:31; vrt. Matt. 6:9)

Pieni evankeliumi

muokkaa

"Pieni evankeliumi", "pieni pussi" tai "Jeesuksen pyhän nimen evankeliumi" on katolilainen hartaus, minkä Jeesus Kristus tradition mukaan mystisesti ilmoitti Pyhän Pietarin Marialle vuonna 1847 Toursin luostarissa Ranskassa.[14][15][16]

Se koostuu pienestä lehtisestä, johon on painettu lyhyt evankeliumi Jeesuksen ympärileikkauksesta, mikä koostuu jakeesta Luuk. 2:21, jossa mainitaan nimen "Jeesus" antaminen; kuva Kristuksesta; alkukirjaimet IHS, jotka edustavat Jeesuksen pyhää nimeä; ja jonkinlainen rukous sekä teksti: "Kun Jeesus nimettiin – Saatana riisuttiin aseista." Tämä lehtinen taitetaan pieneksi neliöksi, suljetaan pieneen pussiin ja jaetaan uskoville, joita rohkaistaan ​​usein rukoilemaan "siunattu olkoon Jeesuksen pyhin nimi iankaikkisesti" sitä käyttäessään.[17][18]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Ball 2003, s. 319
  2. ↑ a b Janvier, Pierre Désiré. The Life of Sister Mary St. Peter, Carmelite of Tours, 1884
  3. ↑ St. Louis IX of France | EWTN ewtn.com. Viitattu 10.1.2025. (englanniksi)
  4. ↑ "Sr. Mary of St. Peter", Carmel of the Holy Face of Jesus carmeloftheholyface.com. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 9.1.2016.
  5. ↑ Janvier 1884, s. 148.
  6. ↑ "Sr. Mary of St. Peter and the Work of Reparation", Discalced Carmelites of Sacramento
  7. ↑ Janvier 1884, s. 116.
  8. ↑ Geoghegan, G. P., A Collection of my Favorite Prayers (2. joulukuuta 2006) ISBN 1411694570 s. 106
  9. ↑ a b Cruz, Joan Carroll, OCDS, Saintly Men of Modern Times (2003) ISBN 1-931709-77-7 s. 194-197
  10. ↑ A collection of my Favorite Prayers G. P. Geoghegan (2. joulukuuta 2006) ISBN 1411694570 s. 106
  11. ↑ Ball 2003, s. 209–210
  12. ↑ Ball 2003, s. 209–210
  13. ↑ Sr. Mary of St. Peter: The Golden Arrow: The Autobiography and Revelations of Sister Mary of St. Peter (1816-1848) on Devotion to the Holy Face of Jesus. Tan Books & Pub., 2010. ISBN 978-0-89555-389-8
  14. ↑ Sr. Mary of St. Peter: The Golden Arrow: The Autobiography and Revelations of Sister Mary of St. Peter (1816-1848) on Devotion to the Holy Face of Jesus. Tan Books & Pub., 2010. ISBN 978-0-89555-389-8
  15. ↑ Ball, Ann: The How-to Book of Sacramentals: Everything You Need to Know But No One Ever Taught You. Our Sunday Visitor, 2005. ISBN 978-1-59276-096-1
  16. ↑ Janvier 1884, s. 218.
  17. ↑ Ball 2003, s. 319.
  18. ↑ Janvier 1884, s. 218.

Lähteet

muokkaa
  • Ball, Ann: Encyclopedia of Catholic Devotions and Practices, s. 209–210. Huntington, Ind: Our Sunday Visitor (IN), 2003. ISBN 0-87973-910-X englanniksi
  • Dorothy Scallan. The Holy Man of Tours. (1990) ISBN 0-89555-390-2
  • Dorothy Scallan. The Golden Arrow: The Autobiography and Revelations of Sister Mary of St. Peter (1816-1848 on Devotion to the Holy Face of Jesus (1. toukokuuta 2009) ISBN 0895553899
  • Janvier, P.: The Life of Sister Mary St. Peter. Imprimatur of the Archbishop of Tours, 1884. Teoksen verkkoversio. englanniksi

Aiheesta muualla

muokkaa


 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Mary of Saint Peter
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiki.x.io/w/index.php?title=Pyhän_Pietarin_Maria&oldid=22949757”