Reformijuutalaisuus

juutalaisuuden suuntaus

Reformijuutalaisuus on juutalaisuuden liberaali suuntaus, joka korostaa Tooran ja uskon muuttuvaa tulkintaa. Reformijuutalaisuudessa Tooraa, juutalaisen lain kulmakiveä, ei pidetä Jumalan ehdottomana sanana ja lakina, vaan pikemminkin erilaisten opetusten kokoelmana. Liikkeessä korostetaan hyvänä pidettyä elämäntapaa koskevia eettisiä ohjeita, mutta rituaalisia säännöksiä ei sen sijaan pidetä yhtä tärkeinä.[1] Reformijuutalaisuudessa on pääosin luovuttu monista perinteisen juutalaisuuden uskomuksista, laeista ja tavoista.[2]

New Yorkissa sijaitseva Emanu-Elin synagoga on maailman suurin reformijuutalainen synagoga.

Historia

muokkaa
 
Reformijuutalainen jumalanpalvelus.

Liberaalit ajatukset alkoivat saada juutalaisuudessa jalansijaa 1800-luvun Saksassa, tunnetuimpana edustajanaan rabbi Abraham Geiger. Liberaalit pyrkivät uudistamaan juutalaisuutta muun muassa vähentämällä uskonnollisia rituaaleja ja sukupuolierottelua, ja korostamalla nykyaikaisuutta, moniarvoisuutta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.[3]

Reformijuutalainen liike syntyi 1800-luvun alun Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa pääosin maallikkojen parissa, jotka kyseenalaistivat juutalaisen perinteen ja vaativat liturgian sekä muiden rituaalien uudistamista.[2]

Varhaisen reformijuutalaisuuden tärkeitä oppi-isiä olivat muun muassa saksalainen rabbi Abraham Geiger (1810–1874) sekä böömiläissyntyinen Isaac Mayer Wise (1819–1900), joka auttoi vakiinnuttamaan liikkeen Yhdysvaltoihin.[2]

Vuonna 1926 liberaali- ja reformijuutalaiset perustivat yhteisen kattojärjestön Edistyksellisen juutalaisuuden maailmanliitto (engl. World Union for Progressive Judaism).

Piirteet

muokkaa

Nykyisen reformijuutalaisuuden tunnuspiirteitä ovat:

  • Yksilön oma tulkinta Toorasta ja suullisesta perimätiedosta sekä siitä, mitä lakeja tulisi ottaa huomioon
  • Tekstin analyysin ja suuremman kriittisyyden sekä perinteisen rabbien tutkimuksen käyttäminen heprealaiseen Raamattuun ja rabbien kirjallisuuteen
  • Juutalaisen uskon periaatteiden oppiminen ei-uskonnollisin ja uskonnollisin tavoin
  • Modernin käytöksen, pukeutumisen ja käytännön hyväksyminen
  • Täydellinen sukupuolten tasa-arvo uskonnon tutkimuksessa, rituaaleissa ja laissa
  • Keskittyminen ajatukseen tikkun olam (korjataan maailma) pääasiallisena palveluksena Jumalalle

Liberaalien jumalanpalveluksissa soitetaan musiikkia ja rukoukset luetaan kansankielellä, eikä košer-sääntöjen noudattamista pidetä välttämättömänä. Liike myös korostaa etiikan merkitystä.[4][5] Liberaalien mielestä juutalaisen perinteen kehittyminen ei ole pysähtynyt Talmudiin.[5]

Etiikka ja yhteiskunnallinen näkemys

muokkaa

Refromijuutalaisuuden moraalinen ajattelu ja toiminnan periaatteet ovat keskeisesti juurtuneet heprealaisten profeettojen yleismaailmallisiin opetuksiin eikä niinkään juutalaisen uskonnon käytäntöihin tai rabbiinilainsäädntöön. Tämän seurauksena reformijuutalaiset seurakunnat ovat tunnettuja siitä, että ne osallistuva vahvasti moniin yhteiskunnallisen aktivismin muotoihin.[6]

Reformijuutalaisuudessa korvataan klassinen usko henkilökohtaisesta messiaasta toivolla universaaliin rauhaan ja veljeyteen. Reformiteologiassa pelastus määritellään vapaamielisesti ja humanistisesti. Reformijuutalaisuus oli ensimmäinen juutalainen uskontokunta, joka vihki naisia rabeiksi ja kanttoreiksi. Reformijuutalaisten jumalanpalvelukset ovat olleet täysin sukupuolineutraaleja 1900-luvun puolivälistä lähtien. Reformijuutalaisuus on ainoa juutalainen uskontokunta, joka hyväksyy täysin avoimesti homo- ja lesborabit sekä -kanttorit.[6]

Organisaatio

muokkaa

Yksittäiset juutalaisseurakunnat voivat vapaasti määritellä jumalanpalvelusnorminsa ja -tapansa. Reformiliike on säilyttänyt institutionaalisen yhteenkuuluvuuden kansallisten yhteisöjen verkostojen kautta, joita ovat esimerkiksi Central Conference of American Rabbis, Hebrew Union College ja Union of American Hebrew Congregations.[6]

Kaikki reformisuuntauksen rabit ovat saaneet koulutuksensa Hebrew Union Collegessa, jossa painotetaan pikemminkin teologista koulutusta ja pastoriaalisia taitoja kuin rabbiinitekstien tuntemusta. Useimmat reformisuuntauksen kanttorit ovat oopperakoulutuksen saaneita laulajia, jotka esittävät usein taiteellista musikkkia, kuten barokkia, edustavia liturgisia sävellyksiä. Nykyaikainen kehitys on ollut kuitenkin kohti osallistavampaa yhteislaulua jumalanpalveluksissa.[6]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Ikkala, Jussi ym.: Uusi Arkki 1. Uskonto ilmiönä ja Lähi-Idän uskonnot, s. 93. Helsinki: Edita, 2017. ISBN 978-951-37-6729-7
  2. a b c Reform Judaism Encyclopedia Britannica. Viitattu 16.2.2021. (englanniksi)
  3. World Union for Progressive Judaism. (englanniksi)
  4. Telushkin, Joseph, Jewish Literacy, s. 241-243. New York: William Morrow and company, 2001. (englanniksi)
  5. a b Turtiainen, Jouni (toim.): Ikkuna juutalaisuuteen, s. 51. Helsinki: Gaudeamus, 2009 (4. painos).
  6. a b c d Ethics and community: Reform Judaism Patheos. Viitattu 16.2.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa