Ruusutiira
Ruusutiira (Sterna dougallii) on laajalle levinnyt tiiralaji. Sen nimi tulee pesintäajan punertavasta väristä.
Ruusutiira | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
Heimo: | Lokit Laridae |
Alaheimo: | Tiirat Sterninae |
Suku: | Tiirat Sterna |
Laji: | dougallii |
Kaksiosainen nimi | |
Sterna dougallii |
|
Katso myös | |

Koko ja ulkonäkö
muokkaaRuusutiira on 38–39 cm pitkä ja noin 90 gramman painoinen. Sen erottaa parhaiten pesintäaikana vatsapuolen vaaleanpunaisesta väristä, josta myös sen nimi on peräisin. Pyrstö on haarainen ja pitkä, sitä koristavat reunasulat voivat olla 15 cm keskimmäisiä pyrstösulkia pidempiä. Ruusutiiran nokka on musta ja sen jalat ovat punertavat ja melko pitkät.
Levinneisyys
muokkaaRuusutiiraa tavataan etenkin Pohjois-Atlantilla, Britteinsaarilla, mutta myös ympäri maailmaa kuten Väli- ja Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Afrikassa, joka on niiden talvehtimisalue kun ne muuttavat Euroopasta. Euroopan kanta on noin 3000 paria. Lintua on tavattu ainakin kerran Ruotsissa ja pari kertaa Tanskassa, mutta ei Suomesta. Laji on kaikkialla varsin vähälukuinen.
Elintavat
muokkaaRuusutiirat ovat puhtaita merilintuja. Ne muuttavat etelään heinä-elokuussa ja palaavat myöhään. Ruusutiirat saavat merestä ravinnokseen kaloja ja pieniä selkärangattomia. Ääntely on läpitunkevaa kriii ja pehmeämpää tjuvik.
Lisääntyminen
muokkaaRuusutiirat pesivät vasta kesäkuussa. Linnut pesivät yhdyskunnissa muiden tiirojen seurassa hiekka- ja kalliosaarilla. Pesä on syvennys maassa. Molemmat vanhemmat hautovat 1–3 munaa noin 21 vuorokautta. Poikaset tulevat lentokykyisiksi kuukauden vanhoina. Poikasia ja munia jää usein lokkien saaliiksi.
Lähteet
muokkaa- Jiri Felix, Kvetoslav Hisek: Koko perheen suuri lintukirja. Kirjaliitto, 2001. ISBN 951-28-1683-0
Viitteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Sterna dougallii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.6.2014. (englanniksi)