Salvatore Farina
Salvatore Farina (1846–1918[1]) oli italialainen kirjailija.
| Salvatore Farina | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1846 |
| Kuollut | 1918 (71–72 vuotta) |
| Kansalaisuus | Italia |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | italia |
| Tuotannon kieli | italia |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Farinan kertomuksissa ja romaaneissa on luontevia ja tunteikkaita huomaamattoman yksityiselämän ja porvarillisten perheolojen kuvauksia. Nämä sekä niihin liittyvä huumori ovat tuottaneet hänelle kunnianimen "Italian Dickens". Etevimmät hänen teoksistaan, joita on käännetty useille Euroopan kielille, ovat Due amori (1869), Un segreto (1870), Fiamma vagabonda (1872), Mio figlio (1879-81), Il Signor Io (1882), Si muore (novellisarja, 1884–1891), Piu forte del'amore (1890), Che dira il mondo (1893), Madonnina bianca (Vanitas) (1897) ja Fino alla morte (1902).[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ Salvatore Farina, Enciclopedia Italiana (1932), Treccani.it, viitattu 22.3.2020 (italiaksi)
- ↑ Farina, Salvatore, Tietosanakirja osa 2, palsta 994, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salvatore Farina Wikimedia Commonsissa
- Farina, Salvatore, Nordisk familjebok (ruotsiksi)