Suomen Messut

suomalainen tapahtumajärjestäjä
(Ohjattu sivulta Suomen messut)

Suomen Messut Oyj on vuonna 1919 perustettu tapahtumajärjestäjä. Yhtiö omistaa Helsingin Messukeskuksen, joka on Suomen suurin messu-, kokous- ja kongressikeskus. Helsinign Messukeskus sijaitsee Helsingin Itä-Pasilassa, Pasilan rautatieaseman läheisyydessä. Se järjestää messuja, kokouksia, kongresseja, juhlia ja muita tapahtumia sekä vuokraa tilojaan muille tapahtumajärjestäjille. Messukeskuksessa järjestetään vuosittain noin sata eri alojen messutapahtumaa ja noin 1 500 kokousta ja kongressia. Tapahtumiin osallistuu vuosittain noin 9 000 yritystä ja yli miljoona kävijää.

Suomen Messut Oyj
Yritysmuoto Julkinen osakeyhtiö
Toimitusjohtaja Anni Vepsäläinen[1]
Kotipaikka Helsinki, Suomi[1]
Toiminta-alue Suomi
Toimiala messujen ja tapahtumien järjestäminen[1]
Liikevaihto 51,3 milj. euroa (2023)[1]
Liikevoitto 1,3 milj. euroa (2023) [1]
Henkilöstö 162 (2023) [1]
Tytäryhtiöt Suomen Videoviestintä SVV Oy ja Expomark Oy
Kotisivu www.messukeskus.com

Historia

muokkaa

1919–1999

muokkaa
 
Puinen liukumäki Suomen ensimmäisillä messuilla Johanneksen kentällä vuonna 1920.

Suomen Messut perustettiin 19. lokakuuta 1919[2], ja itsenäisen Suomen ensimmäiset messut järjestettiin Helsingissä Johanneksenkirkon kentällä kesällä 1920. Messuilla oli lähes 1000 näytteilleasettajaa ja heihin kävi 10 päivän aikana tutustumassa 120 000 vierasta. Määrä oli melkoinen ottaen huomioon, että helsinkiläisiä oli tuolloin 152 000.[3] Ensimmäinen autonäyttely järjestettiin autotuojien kanssa vuonna 1926.[4]

 
Messuhalli, nykyinen Töölön kisahalli.

Kuvataiteilija ja sisustussuunnittelija Harry Röneholm aloitti yhtiön toimitusjohtajana vuonna 1930. Osuuskunnan palvelukseen hän oli tullut samana vuonna suunnittelemaan kesällä järjestettävän Suomen Suurmessujen arkkitehtuuria.[5] Omat tilat yhtiö sai Messuhallin (nykyinen Töölön kisahalli) valmistuessa Töölöön vuonna 1935. Siihen asti messuja oli järjestetty hiekkakentillä ja paviljongeissa.[6] Messuhallin suunnittelivat arkkitehtikilpailulla valitut Aarne Hytönen ja Risto-Veikko-Luukkonen[3] ja sen vihki presidentti P.E. Svinhufvud.[2] Messujen aikaan käytössä oli myös Messuhallin viereinen kenttä, jonne rakennettiin tilapäisiä paviljonkeja ja esiteltiin kulkuneuvoja ja isoja koneita.[3] Talvisin paikalla oli luistinrata, jota työntekijät saivat käyttää ruokatunnillakin. Messuhallissa järjestettiin Venemessut, Retkeilymessut, Autonäyttely, Tehomessut ja Suurmessut.[2]

Syksyllä 1950 järjestettiin suurmessut, jossa sai maistella esimerkiksi sillisalaattia, cola-juomaa, suklaata ja savukkeita. Kahvia, suklaata ja tuontihedelmiä säännösteltiin vuoteen 1954 asti. Messuhallin kylkeen oli rakennettu Messuhalli B, ja näyttelyalaa oli 3000 hehtaaria.[3] Olle Herold aloitti toimitusjohtajana Röneholmin seuraajana vuonna 1951.[5] Seuraavana vuonna Messuhallissa järjestettiin osa Olympialaisten urheilukilpailuista.[3]

 
Vuonna 1969 julkaistiin postimerkki Suomen Messujen 50-vuotisen toiminnan kunniaksi. Kuvituksena näyttelypaviljongit ja Messuhallin päätysilhuetti.

1960-luvulla Suomen Messut oli mukana muun muassa Irlannin ensimmäisessä rakennustarvikealan näyttelyssä. Dublinin näyttely kuului Suomen Vientinäyttelylautakunnan viralliseen vienninedistämisohjelmaan. Suomi rakentaa -näyttely kiersi myös Englannin Liverpoolissa ja Skotlannin Glasgowissa.[7] Nykyisin pysäköintialueena toimivalle alueelle rakennettiin vuonna 1962 Messuhalli C eli Kansojen halli, jota moni piti Helsingin rumimpana rakennuksena. Se oli käytössä vuoteen 1975 asti.[3]

Messuhallin tilat kävivät 1970-luvun jälkeen pieniksi ja sen sijainti koettiin liikenteellisesti haastavaksi. Siksi Itä-Pasilaan alettiin rakentaa uutta Messukeskusta.[3] Tammikuussa 1975 Suomen messut työllisti neljäkymmentä toimihenkilöä. Yhtiön toiminta siirrettiin Mannerheimintien messuhalleilta Pasilaan, Helsingin kansaiväliseen messukeskukseen. Vanhat tilat jäivät Helsingin kaupungin urheilu- ja ulkoiluviraston käyttöön. Uusi messukeskus otettiin käyttöön helmikuussa, jolloin siellä järjestettiin rakennuksen vihkiäiset ja Vene-75-näyttely.[8] Muita ensimmäisen vuoden messuja olivat Habitare 75, Tekniset messut ja Elkom 75.[3] Seuraavina vuosina järjestettiin muun muassa Kevätmessut, Lapsimessut, Matkamessut, Helsingin Kirjamessut, MP, FinnBuild ja Lääkäripäivät.[2]

Kolmekymmentä vuotta toimitusjohtajana olleen Heroldin seuraajana aloitti Matti Hurme vuonna 1981.[5]

Hurmeen jäädessä eläkkeelle syksyllä 1993, hänen seuraajanaan aloitti Pentti Kivinen.[9] Messukeskuksessa vieraili vuosittain 720 000 kävijää ja yhtiön liikevaihto oli noin 80 miljoonaa markkaa.[5] Vuonna 1997 Messukeskuksen viereen rakennettiin hotelli.[6]

2000–2018

muokkaa

Vuonna 2000 Messukeskuksessa oli 1,1 miljoonaa kävijää ja yhtiön liikevaihto oli 219 miljoonaa markkaa eli noin 37 miljoonaa euroa.[5] Seuraavana vuonna Helsingin Messukeskuksessa järjestettiin 57 eri alan messua tai näyttelyä ja kokouksia siellä pidettiin 1500.[5]

Monitoimihalli 7 valmistui kesällä 2011.[10] Toimitusjohtaja Kivinen jäi eläkkeelle ja hänen seuraajanaan aloitti Christer Haglund.[11] Hän oli Suomen Messujen toimitusjohtaja vuosina 2011–2014.[12]

Kesällä 2013 Messukeskus uudisti Galleria-aulatilan, pohjoisen sisäänkäynnin ja pohjoisen sisäänkäynnin. Promenadia muistuttavan Galleria-käytävän varrella oli erilaisia ravintolamaailmoja. Uutena tiloihin tuotiin messujen mukaan muutettava valaistus.[13] Syyskuussa Helsingin Messukeskus lyhensi nimensä Messukeskukseksi.[14] Seuraavan vuoden marraskuussa yhtiön uutena toimitusjohtajana aloitti Anni Vepsäläinen.[15]

Satavuotisjuhlavuosi 2019

muokkaa
 
Messukeskuksen satavuotisjuhlavuoden logo vuonna 2019
 
Messuaukiolla sijaitseva Liuku-taideteos.

Vuonna 2019 Suomen Messut täytti sata vuotta. Tapausta juhlittiin uudistuneella ilmeellä ja tiloilla sekä erilaisilla kilpailuilla, tempauksilla ja tapahtumilla. Messukeskuksen Holiday Inn Helsinki – Expon -hotellin täydellinen saneeraus valmistui. Hotelliin avattiin myös uudistunut Platta-ravintola.lähde?

Suomen Messusäätiö lahjoitti Messukeskukselle Liuku-taideteoksen, joka julkistettiin Messuaukiolla lokakuussa. Teoksen suunnitteli Berry Ceative, jonka pääsuunnittelijoina ja luovina johtajina toimivat Katja ja Timo Berry. Teosta ideoidessaan työryhmä keskittyi Messuaukion maisemaan, messujen historiaan ja ajatukseen messuista iloisena kohtaamisten paikkana. Teoksen päämateriaali on kestävän kehityksen mukainen ristiinliimattu massiivipuu. Katto on läpikuultavaa polykarbonaattia, mikä luo punaisen valohehkun teoksen sisälle. Teokseen kiinnitetyt led-valot saavat Liu’un hehkumaan myös pimeään vuodenaikaan. Valosuunnittelusta vastasi Sun Effects. Liuku on julkinen ja vuorovaikutuksellinen taideteos: teokseen pääsee sisään, sen portaita voi kiivetä ja sitä voi liukua alas. Teos on osa Helsingin urbaania kaupunkikuvaa ja sen on haluttu olevan helposti lähestyttävä niin Messukeskuksen vieraille kuin ohikulkijoillekin.[16]

Yleisötapahtumiin tuotiin nykyaikaistettu versio puisesta liukumäestä, joka oli ollut yleisön suosikki vuonna 1920 järjestetyillä Suomen ensimmäisillä messuilla. Portaille ja hissille vaihtoehdon tarjonneella liukumäellä saattoi laskea Messukeskuksen eteläisestä sisääntuloaulasta isoon halliin.[17]

2020–

muokkaa

Covid-19-pandemian vuoksi messutoiminta oli tauolla.[18] Pandemia aiheutti useita rajoituksia, esimerkiksi tammikuussa 2022 sisätiloihin suunnitellut yleisötilaisuudet kiellettiin.[19]

Kesäkuussa 2021 Suomen Messut Osuuskunnan ylimääräisessä osuukuntakokouksessa päätettiin muuttaa yritysmuotoa. Osuuskunnasta siirryttiin julkiseksi osakeyhtiöksi alkuvuonna 2022.[20]

Organisaatio

muokkaa
 
Messukeskuksen halli 7

Suomen Messuilla on noin 200 osakkeenomistajaa, esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto, Helsingin seudun kauppakamari, Suomen Yrittäjät ry. ja Helsingin kaupunki. Suurin omistaja on Suomen Messusäätiö, jonka omistusosuus on noin 90 prosenttia. Hallituksen puheenjohtajana toimii vuorineuvos Timo Lappalainen[21] konsernin toimitusjohtaja Anni Vepsäläinen.[1]

Suomen Messut Oyj:llä on kaksi tytäryhtiötä: Suomen Videoviestintä SVV Oy ja Expomark Oy. Vuonna 2025 konsernilla oli yhteensä noin 175 työntekijäää.[22]

Expomark

muokkaa

Expomark Oy järjestää messuja Etelä-Suomessa, Pirkanmaalla ja Pohjanmaalla. Sillä on toimipaikat Jyväskyläsä ja Vaasassa. Expomarkin omia tapahtumia ovat Apuvälinetapahtuma, Botnia Industrial Day, Edu+Job, Energiamessut, Fysioterapia & Kuntoutus, Helsingin Erämessut, Hyvä Ikä, Lakeus kokkaa, Pohjoinen Teollisuus ja Proforest.[23]

Yhteistyökumppaneiden kanssa järjestetään EnergyWeek ja Teknologia-tapahtuma, jossa Expomarkin vastuulla on Energian ja Kunnossapidon messualue ja sen ohjelmat. Kunnossapitokongressi järjestetään yhdessä Kunnossapitoyhdistys Promaint ry:n kanssa.[23] Vuonna 2023 sovittiin, että Expomark järjestää vuodesta 2026 lähtien Riihimäen Erämessut yhdessä Riihimäen Tilat ja Kehitys Oy:n kanssa.[24]

Suomen Videoviestintä SVV

muokkaa

Audiovisuaalisia palveluja tarjoaa Suomen Videoviestintä SVV Oy. Vuonna 1997 perustetulla yhtiöllä oli vuonna 2025 yli 20 työntekijää.[25]

Toiminta

muokkaa

Suomen Messut toimii pääasiassa Helsingin Messukeskuksessa. Se omistaa kaikki Helsingin Messukeskuksen kiinteistöt. Hotellitilansa se on vuokrannut Scandic Hotels Oy:lle, ravintolapalvelut hoitaa Fazer Food Services Oy.[6]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g Suomen Messut Oyj | Yritys- ja taloustiedot Kauppalehti. 18.2.2025. Viitattu 18.2.2025.
  2. a b c d Sata vuotta tapahtumien keskipisteessä Messukeskus 100. Viitattu 18.2.2025.
  3. a b c d e f g h Sundgren, Eva: Suomen messut – yli sata vuotta markkinahumua historia.hel.fi. 18.9.2023. Viitattu 18.2.2025.
  4. Posa, Henri: Pohjoismaiden suurin autotapahtuma Suomeen www.iltalehti.fi. Viitattu 18.2.2025.
  5. a b c d e f Santajärvi, Pirkko: Julisteessa yhdistyvät Suomen Messujen ja Pentti Kivisen historiat Ilta-Sanomat. 14.12.2001. Viitattu 19.2.2025.
  6. a b c Alava, Erika: Juhliva Messukeskus uudisti hotellinsa Projektiuutiset. 7.5.2019. Viitattu 18.2.2025.
  7. Arpiainen, Leila: HS 50 vuotta sitten keskiviikkona 19.4.1967 | Suomalainen sauna kiinnostaa Dublinin rakennusnäyttelyssä Helsingin Sanomat. 19.4.2017. Viitattu 18.2.2025.
  8. HS 50 vuotta sitten 3.1.1975 | Watergate-tuomitut viimeiseen taistoon Helsingin Sanomat. 3.1.2025. Viitattu 18.2.2025.
  9. STT: Pentti Kivinen Suomen Messujen johtajaksi Helsingin Sanomat. 20.1.1993. Viitattu 19.2.2025.
  10. Juhlatila, Halli 7, 14700 m² Messukeskus. Viitattu 19.2.2025.
  11. Finnairin viestintäpomo Haglund Suomen Messujen toimitusjohtajaksi Kaleva. Viitattu 19.2.2025.
  12. Leskinen, J.R.: Suomen Messujen toimitusjohtaja Christer Haglund eroaa Kauppalehti. 17.9.2014. Viitattu 19.2.2025.
  13. Keränen, Tuomas: Messukeskus muistuttaa risteilyalusta Yle Uutiset. 18.9.2013. Viitattu 19.2.2025.
  14. Helsingin Messukeskus lanseerasi uuden nimensä Helsingin Sanomat. 18.9.2013. Viitattu 19.2.2025.
  15. Anni Vepsäläinen Suomen Messujen johtoon } Kauppalehti. 19.11.2014. Viitattu 19.2.2025.
  16. Satavuotias Messukeskus huipentaa juhlavuotensa julkistamalla näyttävän taideteoksen Messuaukiolla messukeskus.com.
  17. Juhlavuottaan aloittava Messukeskus: Messuille vauhdikkaasti liukumäkeä pitkin messukeskus.com.
  18. [https://www.sttinfo.fi/tiedote/paakaupunkiseudun-uusin-padel-keidas-avautuu-messukeskukseen-pasilaan?publisherId=1811&releaseId=69900853
  19. Messukeskuksen tammikuun messut siirtyvät Konepörssi.com. 27.12.2021. Viitattu 18.2.2025.
  20. Gordienko, Tarja: Suomen Messut Osuuskunnan yritysmuoto muuttuu osakeyhtiöksi vuoden 2022 alusta Messukeskus. 3.12.2021. Viitattu 18.2.2025.
  21. Yrityksenä Messukeskus. Viitattu 18.2.2025.
  22. Helsingin Messukeskus Messukeskus. Viitattu 18.2.2025.
  23. a b Meistä Expomark. Viitattu 18.2.2025.
  24. Niskanen, Anne-Mari: Suomen Messut ottaa vetovastuun Riihimäen kansainvälisten Erämessujen järjestämisestä Yle Uutiset. 16.11.2023. Viitattu 18.2.2025.
  25. Tiimi Suomen Videoviestintä SVV Oy. Viitattu 18.2.2025.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Armas J. Pulla: Puoli vuosisataa Suomen messuja, Suomen Messut, 1969
  • Holopainen, Orvokki: Suomen ensimmäiset messut 1920. Helsingin kaupunginmuseon Memoria-sarja, osa 5, 1990

Aiheesta muualla

muokkaa