Suomen neito (patsas)
Suomen neito on yksi Wäinö Aaltosen tekemistä neljästä Hämeensillan Pirkkalaisveistoksesta Tampereella. Patsas asetettiin paikoilleen muiden Pirkkalaisveistosten ohessa 26. syyskuuta 1929.[1]
Suomen neito edustaa mieshahmojen rinnalla paitsi naiseutta, myös isänmaan tervettä elinvoimaa.[2]
Teekkarit lakittavat vappuisin Suomen neidon esikuvanaan Helsingin Havis Amandan lakitus.[1]
Pirkkalaisveistoksista Wäinö Aaltonen ehti syventyä parhaiten Suomen neitoon. Veistos on ollut kahdesti esillä ulkomailla. Vuonna 1931 se oli Sveitsissä Kunsthaus Zürichin näyttelyssä Plastik,[3] sekä Saksassa vuonna 1965 Essenin puutarhanäyttelyssä.[4] Kipsiversio oli mukana myös New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939. Neidolle oli lisätty ylös ojennettuun käteen pieni kantele, joka näkyy kuvassa joka on otettu kipsiveistosta matkaa varten viimeisteltäessä.[1] Suomen neito julistettiin New Yorkissa näyttelyn kauneimmaksi veistokseksi.[5]
Suomen neito antoi hahmon myös Eduskuntatalon istuntosalin Tulevaisuus -naisveistokselle (1932), joka seinäkomerossaan selin kääntyneenä jatkaa antiikista tuttua "takaapäin kauniin Venuksen" traditiota.[6]
Suomen neidon muut versiot
muokkaaTampereen pronssiveistoksen ohella Wäinö Aaltosen museon aulassa on Hämeensillan neidon tapaan yli nelimetrinen kipsinen Suomen neito, joka on museon Aaltos-kokoelman kookkaimpia.[7] Teoksesta on myös muutamana valoksena pronssiin valettu 87 cm korkea pienoisversio (1927-1929) sekä graniittiin ja kullattuun puuhun veistetty versio.[6]
Kuvia veistoksesta
muokkaa-
Wäinö Aaltonen muovailee vuonna 1951 ateljeessaan Kauhajoen sankaripatsasta. Taustalla taimpana näkyy myös versio Suomen neidosta. -
Suomen neito -veistos on lähdössä New Yorkin maailmannäyttelyyn vuonna 1939. Edessä selin seisova Wäinö Aaltonen ohjaa kipsinvaloksen viimeistelyä.
Kritiikkiä
muokkaaIhmetystä on herättänyt se, että miespatsaat edustavat ammatteja, kuten Eränkävijä ja Kauppias, mutta Suomen neito edustaa naiseutta eikä esimerkiksi perinteistä naisammattia.[2]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c Wäinö Aaltonen Tampere: Tampereen nykytaiteen museo. Viitattu 16.11.2009.
- ↑ a b Tampereen likat - Naisaiheisia julkisia veistoksia (pdf) Tampere: Tampereen kulttuuripalvelut. Viitattu 17.11.2009.
- ↑ Ausstellungen 1931 Kunsthaus Zürich. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 11.6.2018. (saksaksi)
- ↑ Roth, Raili: Kaikkien aikojen suurin potilas. Aamulehti, 3.6.2018, s. B18.
- ↑ Wäinö Aaltonen Kuvataiteilijamatrikkeli. Suomen taiteilijaseura museo. Viitattu 11.6.2018.
- ↑ a b Ilvas, Juha: Wäinö Aaltonen. Teoksessa Kansallista taidetta - Suomalaista taidetta Kansallis-Osake-Pankin kokoelmissa, s. 140–141. Helsinki: Kansallis-Osake-Pankki, 1989. ISBN 951-889-000-5
- ↑ Wäinö Aaltonen Wäinö Aaltosen museo. Arkistoitu 1.11.2017. Viitattu 17.11.2009.