Suomen urheilu 1978

Suomen urheilu 1978 käsittelee vuoden 1978 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.

Vuoden urheilija

Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:

Sija	Urheilija	Urheilumuoto
1.	Helena Takalo	Hiihto
2.	Martti Vainio	Yleisurheilu
3.	Heikki Mikkola	Moottoripyöräily
4.	Tapio Räisänen	Mäkihyppy
5.	Yrjö Vesterinen	Moottoripyöräily
6.	Hilkka Riihivuori	Hiihto
7.	Antti Kalliomäki	Yleisurheilu
8.	Liisa Veijalainen	Suunnistus
9.	Seppo Mäkinen	Ammunta
10.	Tarmo Uusivirta	Nyrkkeily
Lähde: ^[1]

Naisten listalla viisi parasta olivat:

Sija	Urheilija	Urheilumuoto
1.	Helena Takalo	Hiihto
2.	Hilkka Riihivuori	Hiihto
3.	Liisa Veijalainen	Suunnistus
4.	Taina Impiö	Hiihto
5.	Outi Borgenström	Suunnistus
Lähde: ^[1]

Ammunta

Maailmanmestaruuskilpailuissa Suomi voitti sosialistimaiden poissa ollessa kuusi kultaa, neljä hopeaa ja yhdeksän pronssia. Henkilökohtaisen maailmanmestaruuden voittivat Seppo Mäkinen isopistoolilla, Paavo Palokangas ilmapistoolilla ja Juha Rannikko villikarjuammunnan normaalijuoksuissa. Kaikki kolme joukkuekultamitalia tulivat pistoolilajeista, ja jokaisessa mestarijoukkueessa olivat mukana Mäkinen ja Seppo Saarenpää. Kiväärilajeissa Juhani Laakso saavutti henkilökohtaisesti hopean ja pronssin sekä joukkuekilpailuissa viisi mitalia.^[2]

Autourheilu

Jyväskylän suurajojen voittajaksi ajoi toisen kerran urallaan Markku Alén Fiat Abarthilla.^[3]

Jalkapallo

Suomen miesten maajoukkue pelasi kahdeksan maaottelua, joista se voitti kaksi ja pelasi yhden tasan. Aulis Rytkösen valmentama Suomi aloitti Euroopan-mestaruuskilpailujen karsinnat voittamalla Helsingin olympiastadionilla toukokuussa Kreikan 3–0 ja syyskuussa Unkarin 2–1, mutta lokakuussa Suomi hävisi vierasottelunsa Kreikalle 8–1. Elokuussa Helsingissä Suomi pelasi Norjan kanssa tasan 1–1. Atik Ismail teki ensimmäisessä maaottelussaan Kreikkaa vastaan kaksi maalia sekä Ruotsia, Norjaa ja Unkaria vastaan yhden.^[4]^[5]
Suomen naisten maajoukkue pelasi heinäkuussa Tanskassa Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa ja hävisi Tanskalle 0–4, pelasi Ruotsin kanssa tasapelin 0–0 sekä voitti Norjan 1–0. Suomen ainoan maalin teki Tuula Sundman. Joukkuetta valmensi Simo Syrjävaara.^[6]
Miesten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai Kuopion Pallo-Toverit ja pronssille sijoittui Valkeakosken Haka.^[7]
Naisten Suomen-mestaruuden voitti Turun Palloseura, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui IF Finströms Kamraterna.^[8]

Jääkiekko

Maailmanmestaruuskilpailuissa Prahassa, Tšekkoslovakiassa Suomi sijoittui kahdeksan joukkueen turnauksessa seitsemänneksi ja varmisti paikkansa A-sarjassa vasta voittamalla viimeisessä ottelussaan Itä-Saksan 7–2.^[9]
Suomen-mestaruuden voitti Porin Ässät, hopeaa sai tamperelainen Tappara ja pronssille sijoittui Turun Palloseura.^[10]

Jääpallo

Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK, hopeaa sai Oulun Luistinseura ja pronssille sijoittui Porvoon Akilles.^[11]

Koripallo

Miesten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Torpan Pojat, hopeaa sai espoolainen Playhonka ja pronssille sijoittui helsinkiläisseura Pantterit.^[12]
Naisten Suomen-mestaruuden voitti Nokian Urheilijat, hopeaa sai Lahden Sampo ja pronssille sijoittui Playhonka.^[13]

Käsipallo

Miesten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Kiffen, hopeaa sai Riihimäen Cocks ja pronssille sijoittui helsinkiläisseura Sparta.^[14]
Naisten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran Sjundeå IF, hopeaa sai Riihimäen Pallonlyöjät ja pronssille sijoittui Helsingin IFK.^[15]

Lentopallo

Miesten Suomen-mestaruuden voitti neljännen peräkkäisen kerran Pieksämäen NMKY, hopeaa sai Lahden Kimmo ja pronssille sijoittui Raision Loimu.^[16]
Naisten Suomen-mestaruuden voitti Karhulan Veikot, hopeaa sai Jyväskylän Pesä-Veikot ja pronssille sijoittui hämeenlinnalainen Luolajan Kajastus.^[17]

Moottoripyöräily

Motocrossin maailmanmestaruussarjassa Heikki Mikkola voitti 500-kuutioisten pyörien luokassa uransa neljännen maailmanmestaruuden.^[18]
Trialin maailmanmestaruussarjassa Yrjö Vesterinen voitti kolmannen peräkkäisen mestaruutensa.^[19]

Nyrkkeily

Amatöörinyrkkeilyn maailmanmestaruuskilpailuissa Tarmo Uusivirta saavutti hopeaa alle 75-kiloisten sarjassa.^[20]

Paini

Euroopan-mestaruuskilpailuissa Keijo Manni saavutti hopeaa kreikkalais-roomalaisen painin alle 90-kiloisten sarjassa.^[21]

Pohjoismaiset hiihtolajit

Maailmanmestaruuskilpailut käytiin Lahdessa. Suomi saavutti kaikkia mitaleja kolme kappaletta ja sijoittui mitalitilastossa toiseksi. Naisten hiihdossa Helena Takalo voitti kultaa 5 kilometrillä Hilkka Riihivuoren varmistaessa Suomelle kaksoisvoiton. Viestissä Taina Impiö, Marja-Liisa Hämäläinen, Riihivuori ja Takalo voittivat kultaa. Riihivuori saavutti pronssia 10 kilometrillä ja Takalo 20 kilometrillä. Miesten hiihdossa viestijoukkue Esko Lähtevänoja, Juha Mieto, Pertti Teurajärvi ja Matti Pitkänen saavutti hopeaa ja Juha Mieto 15 kilometrillä pronssia. Matti Pitkänen sijoittui kolmella henkilökohtaisella matkalla neljänneksi. Mäkihypyn suurmäessä Tapio Räisänen voitti kultaa ja yhdistetyssä Rauno Miettinen otti hopeaa.^[22]
Keski-Euroopan mäkiviikon 1977–1978 kokonaiskilpailun voitti Kari Ylianttila.^[23]

Suunnistus

Maailmanmestaruuskilpailuissa naisten viestijoukkue Outi Borgenström, Marita Ruoho ja Liisa Veijalainen voitti kultaa. Henkilökohtaisessa kilpailussa Veijalainen saavutti hopeaa. Miesten puolella Risto Nuuros suunnisti hopealle ja Simo Nurminen pronssille, ja myös viestijoukkue Urho Kujala, Jorma Karvonen, Nurminen ja Nuuros saavutti pronssia.^[24]

Yleisurheilu

Euroopan-mestaruuskilpailuissa 29.8.–3.9. Prahassa, Tšekkoslovakiassa Suomi voitti yhden kullan, kaksi hopeaa ja kolme pronssia ja sijoittui mitalitilastossa seitsemänneksi. Kultaa voitti Martti Vainio 10 000 metrin juoksussa Suomen-ennätyksellä 27.31,0, hopeaa saavuttivat Antti Kalliomäki seiväshypyssä ja Markku Tuokko kiekonheitossa, ja pronssille sijoittuivat Arto Bryggare 110 metrin aitajuoksussa, Ismo Toukonen 3 000 metrin estejuoksussa sekä Rauli Pudas seiväshypyssä.^[25]
Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa Milanossa, Italiassa suomalaiset voittivat ennätykselliset kolme kultamitalia, kun Markku Taskinen oli paras 800 metrin juoksussa, Antti Loikkanen 1 500 metrin juoksussa ja Reijo Ståhlberg kuulantyönnössä.^[26]^[27]

Lähteet

Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 1: 1978–79. Oy Scandia Kirjat Ab, 1979. ISBN 951-9466-17-7

Viitteet

↑ ^a ^b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 142. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3
↑ Siukonen & Ahola 1979, s. 108–110
↑ Pihlaja, s. 135
↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 225–228. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8
↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 384. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 229, 418. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
↑ Pihlaja, s. 201
↑ Pihlaja, s. 202
↑ Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 116–118. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8
↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 142. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321
↑ Kojo, Pauli (päätoim.): Mitä–Missä–Milloin 1979, s. 435. Otava, 1978.
↑ Pihlaja, s. 316
↑ Pihlaja, s. 317
↑ Pihlaja, s. 329
↑ Pihlaja, s. 330
↑ Pihlaja, s. 340
↑ Pihlaja, s. 341
↑ Pihlaja, s. 403, 407
↑ Pihlaja, s. 405, 407
↑ Pihlaja, s. 464
↑ Pihlaja, s. 495
↑ Siukonen & Ahola 1979, s. 12–15
↑ Pihlaja, s. 444
↑ Pihlaja, s. 690–692
↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 125–138. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7
↑ Pihlaja, s. 927–928
↑ Siukonen & Ahola 1979, s. 236

Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[visva-1] Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 142. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3

[2] Siukonen & Ahola 1979, s. 108–110

[3] Pihlaja, s. 135

[4] Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 225–228. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8

[5] Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 384. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3

[6] Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 229, 418. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3

[7] Pihlaja, s. 201

[8] Pihlaja, s. 202

[9] Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 116–118. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8

[10] Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 142. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321

[11] Kojo, Pauli (päätoim.): Mitä–Missä–Milloin 1979, s. 435. Otava, 1978.

[12] Pihlaja, s. 316

[13] Pihlaja, s. 317

[14] Pihlaja, s. 329

[15] Pihlaja, s. 330

[16] Pihlaja, s. 340

[17] Pihlaja, s. 341

[18] Pihlaja, s. 403, 407

[19] Pihlaja, s. 405, 407

[20] Pihlaja, s. 464

[21] Pihlaja, s. 495

[22] Siukonen & Ahola 1979, s. 12–15

[23] Pihlaja, s. 444

[24] Pihlaja, s. 690–692

[25] Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 125–138. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7

[26] Pihlaja, s. 927–928

[27] Siukonen & Ahola 1979, s. 236

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[13]

[14]

[15]

[16]

[17]

[18]

[19]

[20]

[21]

[22]

[23]

[24]

[25]

[26]

[27]