Suomen urheilu 2012
Suomalaiset urheilutapahtumat ja -saavutukset vuonna 2012
Suomen urheilu 2012 käsittelee vuoden 2012 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
muokkaaUrheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
---|---|---|
1. | Tuuli Petäjä-Sirén | Purjehdus |
2. | Antti Ruuskanen | Yleisurheilu |
3. | Leo-Pekka Tähti | Yleisurheilu |
4. | Minna Kauppi | Suunnistus |
5. | Kimi Räikkönen | Autourheilu |
6. | Pekka Koskela | Pikaluistelu |
7. | Silja Lehtisen venekunta | Purjehdus |
8. | Kaisa Mäkäräinen | Ampumahiihto |
9. | Kiira Korpi | Taitoluistelu |
10. | Janne Korpi | Lumilautailu |
Lähde: [1] |
Vuoden valmentajaksi valittiin jalkapallovalmentaja Sami Hyypiä.[1]
Yleistä
muokkaa- Suomen Liikunta ja Urheilu, Nuori Suomi ja Suomen kuntoliikuntaliitto yhdistyivät kesäkuussa uudeksi urheilun kattojärjestöksi, jonka nimeksi tuli Valo. Järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Petteri Kilpinen.[2]
Olympialaiset
muokkaa- Lontoon kesäolympialaisissa 27.7.–12.8. Suomi saavutti kaksi hopeamitalia ja yhden pronssin.[3][4]
- Lontoon kesäparalympialaisissa 29.8.–9.9. Suomi sai neljä kultamitalia, yhden hopean ja yhden pronssin.[5]
- Risto Nieminen valittiin 21.11. Suomen Olympiakomitean uudeksi puheenjohtajaksi.[6]
Alppihiihto
muokkaa- Maailmancupissa 2011–2012 Tanja Poutiainen sijoittui yhteispisteissä 13:nneksi. Pujottelucupissa hän oli kuudes.[7]
Ampumahiihto
muokkaa- Maailmanmestaruuskilpailuissa 1.–11.3. Ruhpoldingissa, Saksassa Kaisa Mäkäräinen saavutti pronssia 12,5 kilometrin yhteislähtökilpailussa. Mari Laukkanen sijoittui 7,5 kilometrin sprintissä 15:nneksi.[8]
- Maailmancupissa 2011–2012 Kaisa Mäkäräinen sijoittui yhteispisteissä neljänneksi.[9]
Autourheilu
muokkaa- Rallin maailmanmestaruussarjassa Citroënilla ajanut Mikko Hirvonen sijoittui toiseksi ja Ford-kuljettaja Jari-Matti Latvala kolmanneksi. Latvala voitti helmikuussa Ruotsin rallin ja syyskuussa Walesin rallin. Hirvonen voitti lokakuussa Sardinian rallin. Elokuussa Suomen MM-rallin voittoon ajoi ranskalainen Sébastien Loeb.[10]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa Lotuksella ajanut Kimi Räikkönen sijoittui kolmanneksi. Hän voitti 4.11. ajetun Abu Dhabin Grand Prix'n.[11]
Hiihtosuunnistus
muokkaa- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 20.–26.2. Sumyssa, Ukrainassa Staffan Tunis voitti kultaa sprintissä ja pitkän matkan yhteislähtökilpailussa sekä Matti Keskinarkauksen ja Olli-Markus Taivaisen kanssa viestissä. Taivainen sai keskimatkalla hopeaa ja Sonja Mörsky sprintissä pronssia.[12]
Jalkapallo
muokkaa- Suomen Palloliiton uudeksi puheenjohtajaksi valittiin lokakuussa Pertti Alaja. Edellinen puheenjohtaja Sauli Niinistö aloitti maaliskuussa tasavallan presidentin tehtävässä, minkä jälkeen Palloliiton puheenjohtajuutta hoiti väliaikaisesti Markku Lehtola.[13]
- Mixu Paatelaisen valmentama Suomen A-maajoukkue aloitti MM-karsinnat syksyllä Helsingissä häviämällä Ranskalle 0–1 ja pelaamalla Georgian kanssa tasan 1–1.[14]
- Andrée Jeglertzin valmentama Suomen naisten maajoukkue selviytyi vuoden 2013 EM-kilpailuihin voitettuaan kuudesta viimeisestä karsintaottelustaan viisi ja hävittyään syyskuussa merkityksettömän viimeisen karsintaottelun Ukrainalle.[15]
- Sami Hyypiä nimettiin huhtikuun alussa Saksan Bundesliigassa pelaavan Bayer 04 Leverkusenin päävalmentajaksi yhdessä saksalaisen Sascha Lewandowskin kanssa.[16]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti neljännen peräkkäisen kerran Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai turkulainen FC Inter, ja pronssille sijoittui Turun Palloseura.[17]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti PK-35 Vantaa, hopeaa sai Åland United, ja pronssille sijoittui Helsingin Jalkapalloklubi.[18]
Jousiammunta
muokkaa- Lontoon kesäparalympialaisissa Jere Forsberg voitti kultaa taljajousiammunnan avoimessa luokassa.[19]
Jääkiekko
muokkaa- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 7.–14.4. Burlingtonissa, Yhdysvalloissa Suomi sijoittui neljänneksi hävittyään välierissä Kanadalle 1–5 ja pronssiottelussa Sveitsille 2–6.[20]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut pelattiin 4.–20.5. Suomen ja Ruotsin kesken jaettuina kisoina Helsingin isännöidessä mitaliotteluita. Jukka Jalosen valmentama Suomi sijoittui neljänneksi voitettuaan puolivälierissä Yhdysvallat 3–2 mutta hävittyään välierissä Venäjälle 2–6 ja pronssiottelussa Tšekille 2–3.[21]
Keilailu
muokkaa- Ensimmäisissä singlen maailmanmestaruuskilpailuissa 19.–25.9. Limassolissa, Kyproksella Osku Palermaa saavutti pronssia ja Krista Pöllänen päätyi sijoille 5–8.[22]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 6.–17.6. Tilburgissa, Alankomaissa Krista Pöllänen saavutti hopeaa all eventsissa sekä pronssia parikilpailussa Marjo Pöntisen kanssa.[23]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 16.–26.8. Wienissä, Itävallassa Joonas Jehkinen voitti kultaa all eventsissa sekä Joonas Jähin, Petteri Salosen, Osku Palermaan ja Perttu Jussilan kanssa joukkuekilpailussa. Triokilpailussa Jehkinen, Jussila ja Palermaa saavuttivat hopeaa.[24]
Koripallo
muokkaa- Miesten Suomen-mestaruuden voitti loimaalainen Bisons, hopeaa sai runkosarjan voittanut Joensuun Kataja ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Torpan Pojat.[25]
- Naisten Suomen-mestaruuden vei kolme loppuottelua viidestä voittanut lappeenrantalainen Catz, hopeaa sai Äänekosken Huima ja pronssille sijoittui kotkalainen Peli-Karhut.[26]
Käsipallo
muokkaa- Miesten Suomen-mestaruuden vei kaikki kolme loppuottelua voittanut ja runkosarjassakin kaikki ottelunsa voittanut kauniaislainen HC West, hopeaa sai vantaalainen Atlas, ja pronssille sijoittui Riihimäen Cocks.[27]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK, hopeaa sai Grankulla IFK ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Sparta IF.[28]
Lentopallo
muokkaa- Miesten Suomen-mestaruuden vei loppuottelut lukemin 4–3 voittanut Vammalan Lentopallo, hopeaa sai runkosarjan voittanut Hurrikaani-Loimaa ja pronssille sijoittui rovaniemeläinen Team Lakkapää.[29]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti neljännen peräkkäisen kerran salolainen LP Viesti, hopeaa sai hämeenlinnalainen HPK ja pronssille sijoittui LP Kangasala. Liigassa pelasi myös kaksi virolaisjoukkuetta.[30] Viesti voitti runsaan kolmen vuoden aikana peräkkäin 114 liigaottelua, kunnes LP Kangasala voitti sen neljännessä välieräottelussa.[31][32]
Lumilautailu
muokkaa- TTR-kiertueen ensimmäisissä maailmanmestaruuskilpailuissa 10.–19.2. Oslossa, Norjassa Enni Rukajärvi saavutti pronssia slopestylessa.[33]
- Maailmancupissa 2011–2012 Janne Korpi voitti freestylelajien kokonaiscupin sekä lumikourun ja big airin cupit.[34]
Maalipallo
muokkaa- Lontoon kesäparalympialaisissa Suomen miesten joukkue voitti kultaa kukistamalla loppuottelussa Brasilian 8–1. Naisten turnauksessa Suomi jäi neljänneksi hävittyään pronssiottelussa Ruotsille 1–5.[35]
Moottoripyöräily
muokkaa- Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjassa Pekka Päivärinta sijoittui purkkiorjansa, sveitsiläinen Adolf Hännin kanssa sivuvaunuluokassa neljänneksi. Mika Kallio sijoittui Moto2-luokassa kuudenneksi ja Niklas Ajo Moto3-luokassa 19:nneksi.[36]
- Enduron maailmanmestaruussarjassa Juha Salminen saavutti Enduro 2 -luokassa pronssia.[37]
- Joonas Kylmäkorpi voitti maarata-ajon maailmanmestaruuden kolmannen peräkkäisen kerran.[38]
Paini
muokkaa- Lontoon kesäolympialaisissa Suomea edustivat 15:nneksi alle 84-kiloisten sarjassa sijoittunut Rami Hietaniemi ja 16:nneksi alle 60-kiloisissa sijoittunut Jarkko Ala-Huikku.[39]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 6.–11.3. Belgradissa, Serbiassa paras suomalaissaavutus oli Petra Ollin seitsemäs sija vapaapainin alle 55-kiloisten sarjassa.[40]
Pesäpallo
muokkaa- Jyväskylässä avattiin 16.6. Suomalaisen pesäpalloilun kunniagalleria ja siihen valittiin aluksi 20 henkilöä.[41]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Sotkamon Jymy, joka voitti loppuotteluissa Vimpelin Vedon otteluvoitoin 3–0. Pronssille sijoittui Pattijoen Urheilijat.[42]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Lapuan Virkiä, joka voitti loppuotteluissa jyväskyläläisseura Kirittäret otteluvoitoin 3–2. Pronssille sijoittui Porin Pesäkarhut.[43]
- Itä–Länsi-otteluissa 20.–22.7. Sotkamossa Länsi voitti naisten ottelun 0–2 ja miesten ottelun supervuoroparin jälkeen 1–2.[44]
Pikaluistelu
muokkaa- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailuissa 28.–29.1. Calgaryssa, Kanadassa Mika Poutala sijoittui yhteispisteissä neljänneksi sivuten Pekka Koskelan viikkoa aiemmin Salt Lake Cityn maailmancupissa tekemiä Suomen-ennätyspisteitä 137,270.[45]
- Matkakohtaisissa maailmanmestaruuskilpailuissa 22.–25.3. Heerenveenissä, Alankomaissa Pekka Koskela saavutti 500 metrillä pronssia ja Mika Poutala sijoittui samalla matkalla seitsemänneksi. Koskela oli 1 000 metrillä yhdestoista.[46]
Purjehdus
muokkaa- Lontoon kesäolympialaisissa Tuuli Petäjä saavutti purjelautailun RS:X-luokassa hopeaa. Match Racingissä Silja Lehtinen, Silja Kanerva ja Mikaela Wulff saavuttivat pronssia. Seitsemänneksi sijoittuivat Sari Multala Laser Radial -luokassa sekä Lauri Lehtinen ja Kalle Bask 49er-luokassa.[47]
- Laser Radial -luokan maailmanmestaruuskilpailuissa toukokuussa Boltenhagenissa, Saksassa Sari Multala saavutti pronssia.[48]
- Match Racingin maailmanmestaruuskilpailuissa kesäkuussa Göteborgissa, Ruotsissa Silja Lehtinen, Silja Kanerva ja Mikaela Wulff voittivat kultaa.[49]
- Purjelautailun RS:X-luokan Euroopan-mestaruuskilpailuissa helmi-maaliskuussa Madeiralla Tuuli Petäjä saavutti pronssia.[50]
Pyöräily
muokkaa- Maastomaratonpyöräilyn Euroopan-mestaruuskilpailuissa 16.–17.6. Jablonné v Podještědíssa, Tšekissä Pia Sundstedt voitti kultaa.[51]
Ratsastus
muokkaa- Lontoon kesäparalympialaisissa Katja Karjalainen saavutti hopeaa kouluratsastuksen 1b-luokan vapaaohjelmassa.[35]
Salibandy
muokkaa- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 1.–9.12. Zürichissä ja Bernissä, Sveitsissä Suomi saavutti hopeaa voitettuaan välierissä Sveitsin jatkoajalla 4–3 mutta hävittyään loppuottelussa Ruotsille 5–11. Maalivahti Henri Toivoniemi ja puolustaja Tatu Väänänen valittiin kisojen tähdistöjoukkueeseen. Joukkueen valmentaja oli Petri Kettunen.[52]
Squash
muokkaa- Joukkueiden Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1.–6.5. Nürnbergissä, Saksassa Suomen miehet sijoittuivat kahdeksanneksi ja naiset 13:nneksi.[53]
- Henkilökohtaiset Euroopan-mestaruuskilpailut käytiin 23.–26.5. Helsingissä. Olli Tuominen voitti ensimmäisenä suomalaisena kultaa ja Henrik Mustonen sijoittui seitsemänneksi sekä Matias Tuomi 12:nneksi. Naisten kilpailussa suomalaisista paras oli 15:nneksi sijoittunut Saara Valtola.[54]
Suunnistus
muokkaa- Maailmanmestaruuskilpailuissa 14.–21.7. Lausannessa, Sveitsissä Minna Kauppi voitti kultaa keskimatkalla ja saavutti hopeaa pitkällä matkalla. Viestissä Suomen naisjoukkue sijoittui viidenneksi. Tuomo Mäkelä ja Venla Niemi olivat sprintissä kuudensia. Merja Rantanen sijoittui pitkällä matkalla seitsemänneksi ja keskimatkalla kahdeksanneksi.[55]
- Maailmancupin yhteispisteissä Minna Kauppi sijoittui toiseksi.[56]
- Jukolan viesti kilpailtiin 16.–17.6. Vantaalla. Kalevan Rasti voitti miesten viestin ja Paimion Rasti sijoittui toiseksi norjalaisseura Halden SK:n voittamassa Venlojen viestissä.[57]
Taitoluistelu
muokkaa- Maailmanmestaruuskilpailuissa 26.3.–1.4. Nizzassa, Ranskassa Juulia Turkkila sijoittui naisten yksinluistelussa 18:nneksi.[58]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 23.–29.1. Sheffieldissä, Isossa-Britanniassa Kiira Korpi saavutti hopeaa ja Juulia Turkkila sijoittui 17:nneksi naisten kilpailussa.[59]
Uinti
muokkaa- Lontoon kesäolympialaisissa suomalaisuimarit jäivät alkueriin. Paras alkueräsijoitus oli Matti Mattssonin 17. sija 200 metrin rintauinnissa Suomen-ennätyksellä 2.11,81.[60]
- Lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailuissa 12.–16.12. Istanbulissa, Turkissa parhaiten suomalaisista sijoittuivat välierissä 12:nneksi uineet Jenna Laukkanen 100 metrin rintauinnissa ja Emilia Pikkarainen 100 metrin perhosuinnissa.[61]
- Pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 21.–27.5. Debrecenissa, Unkarissa Ari-Pekka Liukkonen sijoittui neljänneksi 50 metrin vapaauinnissa Suomen-ennätyksellä 22,22 ja Hanna-Maria Seppälä seitsemänneksi 100 metrin vapaauinnissa sekä Anni Alitalon, Jenna Laukkasen ja Emilia Pikkaraisen kanssa 4 × 100 metrin sekauintiviestissä.[62]
- Lyhyen radan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 22.–25.11. Chartres'ssa, Ranskassa Suomi saavutti hopeaa naisten 4 × 50 metrin vapaauintiviestissä kokoonpanolla Emilia Pikkarainen, Lotta Nevalainen, Laura Kurki ja Hanna-Maria Seppälä sekä pronssia sekajoukkueiden 4 × 50 metrin vapaauintiviestissä joukkueella Seppälä, Kurki, Andrei Tuomola ja Ari-Pekka Liukkonen. Pikkarainen sijoittui 100 metrin sekauinnissa neljänneksi, ja viesteissä Suomi saavutti kolme neljättä sijaa. Viidenneksi ylsivät Seppälä 50 metrin ja 100 metrin vapaauinnissa sekä Jenna Laukkanen 50 metrin, 100 metrin ja 200 metrin rintauinnissa.[63]
Yleisurheilu
muokkaa- Lontoon kesäolympialaisissa Antti Ruuskanen saavutti keihäänheitossa hopeaa. Alun perin hän sijoittui pronssille mutta sai hopeamitalin yli neljä vuotta myöhemmin alkuperäisen hopeamitalistin käryttyä dopingista. Tero Pitkämäki nousi keihästuloksissa neljänneksi ja Ari Mannio kymmenenneksi. Jukka Keskisalo selviytyi 3 000 metrin estejuoksussa loppukilpailuun, jossa hän kuitenkin keskeytti loukkaantumisen vuoksi. Jarkko Kinnunen sijoittui 50 kilometrin kävelyssä 15:nneksi.[4][64]
- Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin 27.6.–1.7. Helsingissä. Olympiastadionin remontoinnin yhteydessä jyrkän kulmikkaiksi muutetut juoksuradan kaarteet herättivät kritiikkiä. Suomen ainoa mitalisti oli keihäänheitossa pronssia saanut Ari Mannio. Pituushypyssä Roni Ollikainen sijoittui kuudenneksi ja Tommi Evilä kymmenenneksi. Olli-Pekka Karjalainen oli moukarinheitossa ja Sandra Eriksson 3 000 metrin estejuoksussa kymmenes.[65]
- Lontoon kesäparalympialaisissa Leo-Pekka Tähti voitti kultaa pyörätuolikelauksen T54-luokan 100 metrillä ja Toni Piispanen samassa lajissa T51-luokassa. Marjaana Huovinen saavutti pronssia F33/34/52/53-luokkien keihäänheitossa.[66]
Lähteet
muokkaa- Siukonen, Markku & Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 34. Minerva Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-492-735-2
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Siukonen & Tikander 2013, s. 18
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 16–17, 124, 181
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 54–55
- ↑ a b Keihäänheittäjä Antti Ruuskanen sai mitalinsa – teki tuplasti historiaa Lahden MM-kisoissa Uusimaa. 23.2.2017. Viitattu 27.6.2019.
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 164
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 179
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 191–192
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 89, 92, 193–194
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 94, 194
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 83, 147, 166, 172, 177, 247
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 175–176, 180, 247
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 85–87, 214
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 82, 171
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 15, 163, 170–171, 217
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 97, 99, 123–124, 166–167, 218
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 98
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 173, 217–218
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 171, 218
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 162
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 101, 226
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 107, 111–113, 223–224
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 167–168, 232
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 121–122, 232
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 158–159, 232
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 107, 109, 236
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 105, 237
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 105, 238
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 105, 239
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 105, 240
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 97, 99, 241
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 94–95
- ↑ Uskomaton 114 ottelun voittoputki katkesi! 19.3.2012. Yle. Viitattu 6.12.2024.
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 82, 85, 243
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 86, 243
- ↑ a b Siukonen & Tikander 2013, s. 162
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 164, 177, 249
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 172, 250
- ↑ Siukonen & Tikander 2013,, s. 166, 250
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 39, 59
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 91–92, 255
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 123
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 163, 258–259
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 166, 259
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 138–139, 258
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 76, 78, 260
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 95–96, 260–261
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 63, 149, 151, 153
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 113, 263
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 128, 263
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 89, 264
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 123, 267
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 184, 273
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 278
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 115–116, 278
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 135–138, 279
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 280
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 122–123, 281
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 97, 284
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 77, 284
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 57, 143
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 185–186, 290–291
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 115–116, 291–292
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 179–180, 292
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 48–50, 56–57
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 127–128, 130, 305–306
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 161–162