Tavallisia ihmisiä
Tavallisia ihmisiä (Ordinary People) on yhdysvaltalainen vuoden 1980 draamaelokuva, joka on näyttelijänä paremmin tunnetun Robert Redfordin esikoisohjaus. Elokuva perustuu Judith Guestin samannimiseen romaaniin, joka on julkaistu suomeksi alun perin nimellä Samat kasvot peilissä (Tammi 1977) ja elokuvan myötä nimellä Tavallisia ihmisiä (Femi 1981)[1]. Tavallisia ihmisiä kertoo Chicagon esikaupungissa asuvan ylemmän keskiluokan perheen hajoamisesta vanhimman pojan tapaturmaisen kuoleman jälkeen. Elokuvan pääosissa ovat Donald Sutherland, Mary Tyler Moore, Timothy Hutton ja Judd Hirsch. Elokuva voitti neljä Oscaria ja viisi Golden Globea.
| Tavallisia ihmisiä | |
|---|---|
| Ordinary People | |
 Elokuvan juliste |
|
| Ohjaaja | Robert Redford |
| Käsikirjoittaja | Alvin Sargent |
| Perustuu | Judith Guestin romaaniin |
| Tuottaja | Ronald L. Schwary |
| Säveltäjä | Marvin Hamlisch |
| Kuvaaja | John Bailey |
| Leikkaaja | Jeff Kanew |
| Pääosat |
Donald Sutherland Mary Tyler Moore Timothy Hutton Judd Hirsch |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
Wildwood Enterprises Paramount Pictures |
| Levittäjä |
Paramount Pictures Netflix |
| Ensi-ilta |
Yhdysvallat 19. syyskuuta 1980 Suomi 6. maaliskuuta 1981 |
| Kesto | 124 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 6 000 000 dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Juoni
muokkaaHyvin toimeentuleva pariskunta Calvin (Sutherland) ja Beth Jarrett (Moore) on kokenut tragedian, kun heidän teini-ikäinen esikoispoikansa Buck on kuollut purjehdusonnettomuudessa, josta pikkuveli Conrad (Hutton) on selviytynyt. Conrad kuitenkin kärsii selviytyjän syyllisyydestä ja traumaperäisestä stressihäiriöstä. Conrad on yrittänyt itsemurhaa viiltämällä ranteensa auki.
Elokuvan alussa Conrad on juuri palannut psykiatrisesta sairaalasta pitkän hoitojakson jälkeen, mutta tuntee olevansa vieraantunut ystävistään ja perheestään. Calvin-isä ponnistelee, jotta saisi yhteyden poikaansa. Hän ei kuitenkaan saa apua vaimoltaan Bethiltä, joka pysyy kylmänä ja itsekkäänä ja ainoastaan pyrkii pakkomielteisesti säilyttämään elämänsä täydellisenä ja normaalina. Hän näyttää olevan hautautunut rakkauteensa kuollutta Buckia kohtaan.
Ystävän itsemurhan jälkeen Conrad on jälleen lähellä vaipua masennukseen. Vastuu perheen pelastamisesta laskeutuu Calvinin harteille, mutta se tuntuu kovin painavalta. Psykiatri Berger (Hirsch) auttaa Conradia selviytymään syyllisyydentunteestaan ja vihastaan. Perheen vanhempien aviokriisi kärjistyy.
Näyttelijät
muokkaa| Donald Sutherland | … | Calvin Jarrett |
| Mary Tyler Moore | … | Beth Jarrett |
| Timothy Hutton | … | Conrad Jarrett |
| Judd Hirsch | … | tohtori Tyrone C. Berger |
| Elizabeth McGovern | … | Jeannine Pratt, Conradin ihastus |
| M. Emmet Walsh | … | valmentaja Salan |
| Dinah Manoff | … | Karen, Conradin sairaala-aikainen ystävä |
Tuotanto
muokkaaElokuvan musiikin laati Marvin Hamlisch, ja keskeisenä teemana soi Johann Pachelbelin D-duurikaanon.[2]
Vastaanotto
muokkaaTavallisia ihmisiä voitti yhteensä neljä Oscar-palkintoa. Se palkittiin vuoden 1981 gaalassa parhaana elokuvana, parhaasta miessivuosasta (Timothy Hutton), parhaasta ohjauksesta (Robert Redford) ja parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta (Alvin Sargent).[3] Lisäksi elokuva toi tekijöilleen viisi Golden Globea: kaksi Timothy Huttonille (paras miessivuosa ja vuoden tulokas) sekä Mary Tyler Moorelle (paras naispääosa), Robert Redfordille (paras ohjaus) ja tuottaja Ronald L. Schwarylle (paras draamaelokuva).[4]
The New York Timesin kriitikot valitsivat Tavallisia ihmisiä vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[5] Elokuva kuitenkin jakoi aikalaisarviojien mielipiteitä: esimerkiksi Suomen Kuvalehden Ywe Jalander piti sitä pinnallisena ja yksiulotteisena ”miesten nyyhkyleffana”, johon aloitteleva ohjaaja Redford ei kykene lisäämään mitään mitä käsikirjoituksessa ei jo olisi[6]. Helsingin Sanomien Mikael Fränti taas piti elokuvaa kahden katsomiskerran jälkeen todella lupaavana esikoisohjauksena sekä keskittyneenä, intiiminä ja rajattuna ihmissuhdekuvauksena joka puraisee läheltä monia nykyihmisiä: ”Tavallisia ihmisiä on sairaskertomus, mutta se on myös tarkka läpivalaisu perheestä tavarakulttuurin, kaksinaismoraalin ja puhdistetun julkisivun maailmassa. Elokuvan kysymykset herättävät laajempaakin pohdintaa, niillã on yleispätevää merkitystä.”lähde tarkemmin? Iltalehden Heikki Eteläpään mukaan Redfordin merkittävä esikoisohjaus on perhe-elämän lähikuva, jossa suurella selvänäköisyydellä tarkastellaan isän, äidin ja pojan suhdetta kriisitilanteessa[7].
Lähteet
muokkaa- ↑ Haku: Ordinary People Guest, Judith Finna. Viitattu 27.9.2024.
- ↑ Fink, Robert: ”Prisoners of Pachelbel: An Essay in Post-Canonic Musicology”, Hamburg Jahrbuch, s. 92. academia.edu, 2010. Artikkeli verkossa (PDF) Viitattu 29.8.2021. (englanniksi)
- ↑ Haku 'Ordinary People' awardsdatabase.oscars.org. Viitattu 27.9.2024.
- ↑ Ordinary People goldenglobes.com. Viitattu 27.9.2024.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Jalander, Ywe: Miehistä nyyhkyleffaa. Suomen Kuvalehti, 1981, nro 10, s. 52. Näköislehti (maksullinen). (PDF) Viitattu 29.8.2021.
- ↑ Eteläpää, Heikki: Valkokankaan värikäs kirjo. Iltalehti, 25.4.1981, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
Aiheesta muualla
muokkaa- Tavallisia ihmisiä Internet Movie Databasessa (englanniksi)