Times New Roman
Times New Roman on kirjaintyyppi (myös Times tai Times Roman), jota käytti ensimmäisenä brittiläinen sanomalehti The Times vuonna 1932. Kirjaintyypin suunnitteli Stanley Morison yhdessä Starling Burgessin ja Victor Lardentin kanssa. Kirjaintyyppi suunniteltiin sen jälkeen, kun Morison oli kirjoittanut artikkelin, jossa hän kritisoi The Timesia huonosti painetuksi ja väitti, että sen käyttämä kirjasin oli ajastaan jäljessä. Artikkelin julkaisun jälkeen The Times -lehti tilasi Stanley Morisonilta ja Monotype Corporationilta uuden kirjaintyypin. Suunnittelua valvoi Morison ja kirjaimet piirsi Lardent, joka normaalisti kuvitti Timesin mainoksia. Morison käytti kirjaintyypin pohjana Plantin-nimistä kirjaintyyppiä, mutta teki siitä mahdollisimman yksinkertaisen ja selkeän. Kun lehden vanhaa kirjaintyyppiä kutsuttiin Times Old Romaniksi, uusi sai nimen Times New Roman.[1]
Uusi kirjaintyyppi esiintyi The Times -lehdessä ensimmäisen kerran 10. maaliskuuta 1932. Vuosi tämän jälkeen kirjaintyyppiä alettiin myydä eri kustantamoille. Se yleistyi nopeasti, ja vaikka The Times itse ei sitä enää käytäkään, se on edelleen yksi yleisimmistä kirjaintyypeistä. Se on myös yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista ja käytetyimmistä fonteista.[1]
Times New Roman kuuluu myös PostScript-kielen vakiofontteihin ja on siten ollut laajasti käytössä työpöytäjulkaisemisessa sitten LaserWriterin julkaisusta vuodesta 1985 lähtien. Se sisältyy myös PDF-tiedostomuodon vakiofontteihin.
Times Roman on niin sanottu pääteviivallinen eli serif-kirjaintyyppi. Muita pääteviivaisia kirjaintyyppejä ovat muun muassa Courier ja Utopia.
- ↑ a b Times New Roman MyFonts Inc. Viitattu 9.2.2025. (englanniksi)