Tunturinätä
Tunturinätä (Minuartia stricta, syn. Sabulina stricta) on kohokkikasveihin kuuluva monivuotinen, pienikokoinen tunturikasvi. Suomessa tunturinätä on harvinainen Lapin kasvilaji ja se on luokiteltu uhanalaiseksi.[1]
| Tunturinätä | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Nädät Minuartia |
| Laji: | stricta |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaa_(8147623000).jpg)
Mätästävä tunturinätä kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Punertavat varret ovat pystyjä, jäykkiä, kaljuja ja hyvin ohuita. Vastakkain olevat lehdet ovat ruodittomia, tasasoukkia ja epäselvästi yksisuonisia. Kukkien nuput ovat pitkulaisia. Teriö ja verhiö ovat viisilehtisiä. Valkoisen kukan terälehdet ovat ehyt- tai lanttokärksiä ja pitkulaisia. Teriötä ja kotaa hieman lyhyemmät verholehdet ovat suippoja ja tuoreena lähes suonettomia, kuivina yksi- tai kolmesuonisia. Heteitä on 8–10 kappaletta, emiö on kolmilehtinen. Tunturinätä kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on kolmiliuskaisesti aukeava kota.[2]
Levinneisyys
muokkaaTunturinätää tavataan laajalla mutta hajanaisella alueella pohjoisen pallonpuoliskon vuoristoissa ja arktisilla alueilla. Euroopassa sitä tavataan Alpeilla, Skotlannissa, Skandeilla, Islannissa sekä Pohjois-Venäjällä ja Uralilla. Levinneisyysalue jatkuu läpi Siperian Alaskaan, Pohjois-Kanadaan ja Kalliovuorille. Lajia kasvaa myös Grönlannissa ja Huippuvuorilla.[3] Suomessa tunturinätää tavataan ainoastaan Enontekiöllä Kilpisjärven suurtuntureilta. Lisäksi lajista on vanha havainto Sodankylästä.[4]
Elinympäristö
muokkaaTunturinätä on pohjoisten vuoristojen tundran kasvi. Suomessa se kasvaa tuntureiden kosteilla sorarinteillä ja kallionraoissa. Laji on kalkinvaatija.[5]
Lähteet
muokkaa- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.
Viitteet
muokkaa- ↑ Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 198.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 103, 105.
- ↑ Den virtuella floran: Raknörel (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 6.3.2012.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Tunturinädän levinneisyys Suomessa Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 6.3.2012.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 105.