Tuuliviiri
Tuuliviiri on mittalaite, joka osoittaa tuulen suuntaa. Se on laakeroitu painopisteen alapuolelta niin, että se pääsee pyörimään vapaasti vaakasuuntaan. Laakerin etupuolella on pienempi pinta-ala tuulelle alttiina kuin laakerin takana. Niinpä viiri asettuu tuulen suuntaisesti siten, että tuulinuoli tai linnun nokka osoittaa suuntaan, josta tuuli puhaltaa, pohjoistuulella siis pohjoiseen.
Historiaa
muokkaa
Tuuliviireistä tai tuulipusseista on viitteitä Mesopotamiasta noin ajalta 2000–1500 eaa. Tuulien torni Ateenassa ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. lienee vanhin säilynyt tuuliviiri.
Varsinkin Keski-Euroopassa käytetään kukon muotoisia tuuliviirejä. Paavin kerrotaan 800-luvulla määränneen, että jokaisen Euroopan kirkon katolle tuli asettaa kukko muistoksi Jeesuksen ennustuksesta Pietarille (Mutta hän sanoi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennen kuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua." Luukas 22:34). Sattumalta huomattiin, että nämä kukot kääntyilivät tuulen suunnan mukaan.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ Keith C. Heidorn, PhD.: Pointing to the wind Weather Doctor: Weather Almanac March 2001. Viitattu 14.5.2007. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kirjallisuutta
muokkaa- Pohjakallio, Kari: Tuuliviiri – tuhansien tuulien tulkki. Espoo: Espoon perinneyhdistys Aurora, 2009. ISBN 978-951-98984-4-5